Petri Teittinen innostui elokuvien katselusta pienenä poikana, kun perheeseen hankittiin ensimmäinen videonauhuri 80-luvun alussa. Petri oli innoissaan, kun nauhurin mukana tuli esite elokuvista, joita oli mahdollista ostaa kotiin, sivuja oli kokonaista kahdeksan ja elokuvia yhtä monta. Paljon on tapahtunut niiltä ajoilta, tekniikka kehittynyt ja myytävien elokuvien määrä moninkertaistunut.
Elokuvia Petri on ostellut ensimmäisen nauhurin hankinnasta lähtien. Videokasetteja on kertynyt tuhansia, DVD-levyjen laskemisen Petri lopetti, kun koossa oli 6000. Petri ei uskalla edes arvailla, kuinka monta elokuvaa kokoelmassa tänä päivänä on. Elokuvien katseluun Petrillä on kolme kotiteatterihuonetta. Rahaa tekniikkaan on uponnut enemmän kuin muut laittavat keskimäärin autoihin.
- Kun ostin talon muutama vuosi sitten, otin reilun pankkilainan, joka myös kattaisi kotiteatterihuoneiden rakentamisen. Arkkitehti, joka auttoi minua suunnittelussa, sanoi vitsillä, että taloon mahtuisi kaksi kotiteatteria. Minä otin sen todesta ja ehdotin, että tehdään kolme.
Ja niin siinä kävi, Petrillä on kotonaan kultainen, punainen ja sininen kotiteatterihuone. Kultaisessa on iso, 70 tuuman projektiotelevisio, punaisessa ja sinisessä on videotykit. Hienona yksityiskohtana punaisessa elokuvahuoneessa on aidot elokuvateatterituolit, entisestä Bristol-elokuvateatterista. Kaikissa huoneissa on tietenkin myös nykyaikainen äänentoistolaitteisto, jotta elokuvanautinnosta tulisi täydellistä.
- Kyllähän tämä tällainen poikamiehen unelmaboksi kieltämättä on, Petri naureskelee.