Alpon kellot 12.01.08

Alpo Aho kyllästyi olemiseen jäätyään eläkkeelle muutama vuosi sitten. Ajanvietteeksi Alpo löysi kellot, niiden kunnostamisen ja keräilyn. Alpoon iski niin kova kellokuume, että kolmessa vuodessa kotiseinät ovat täyttyneet mitä erilaisimmista ajannäyttäjistä.



- Kyllä niitä kolmen- ja neljäntuhannen väliltä pitäisi olla, ja lisää on tulossa. En oikeastaan tiedä, mikä minuun iski, yhtäkkiä piti vain hankkia lisää ja lisää kelloja.



Alpo ei ole erikoistunut tietynmallisiin tai -tyyppisiin kelloihin, vaan hänelle kelpaa kaikki. Joten Alpolta löytyy vaikka mitä; on keraamisia ja puisia, seinäkelloja, herätyskelloja ja käkikelloja. Pienimmät lienevät sormuskellot ja suurin olohuoneessa seisova könninkello. Luulisi hurjan tikityksen ja kellonlyöntien käyvän kovasti hermoille.

- Ei tämä tikitys häiritse, enemmänhän tämä rauhoittaa. Kaikkia kelloja en jaksa vetää, joten sekin pienentää hieman tikityksen määrää. Vaikeuksia on vain, kun joku herätyskelloista sattuu soimaan, sitä on nimittäin vaikeata löytää monen sadan kappaleen seasta, Alpo naurahtaa.



Keräilemisen lisäksi Alpo on kunnostautunut kellojen kunnostamisessa, näppäränä käsistään hän on saanut auttaa tuttavien ja ystävien vieterilaitteiden huoltamisessa. Eikä sekään Alpon mukaan vaikeata ole, kunhan putsaa ja voitelee, niin yleensä taas käy. Ainoa mikä hieman Alpoa harmittaa on tilan puute, alakerran seinät, kaapit ja hyllytilat ovat jo käytössä.



- Täyttä rupeaa olemaan, kohta on varovaisesti kysyttävä lupaa, että jos voisi ruveta täyttämään myös yläkerran seinätilaa, Alpo miettii hymyillen.