Gundan kisut

Gunda Solström sai harmikseen tietää lapsenlastensa olevan kissoille allergisia. Kissoja kovasti rakastavana Gunda ei halunnut altistaa allergisia lapsia eikä myöskään olla täysin ilman hellyttäviä eläimiä. Itse asiassa kissojen määrä vaan kasvoi, eivätkä lastenlapsetkaan ole niistä kärsineet, koska nämä kissat ovatkin puusta, posliinista, lasista ja vaikka mistä materiaalista.



- Jokin vain naksahti, en kerta kaikkiaan voinut olla hankkimatta aina vain lisää kissafiguureja, kun niitä näin. Kieltämättä niitä aluksi tuli hankittua hieman lohdutukseksi, kun ei oikeata voinut pitää.



Tänä päivänä, kolmisenkymmentä vuotta naksahtamisen jälkeen, Gundalla on ihka aito kissa ja nelisentuhatta kissaa esittävää hahmoa. Lastenlapsien allergia ei osoittautunut vakavaksi, eikä kissahahmojen tuloa voinut enää kukaan estää. Kissoilla on luonnollisesti oma huone, jossa ne ovat valloittaneet kaiken hyllytilan, kaappitilan, pöydän, sohvan ja suuren osan lattiaa. Näky on häkellyttävä, kun kokonainen huone on täytetty pienillä kissahahmoilla. Kissat ovat asetettu hyvin kauniisti omiin ryhmiin kokonsa, värinsä ja tyylinsä mukaan. Gunda tietää myös tasan tarkkaan kuinka monta hänellä on, kaikki kissat ovat nimittäin numeroituja ja jokaisesta on muutama rivi kirjoitettu kymmeniin kissavihkoihin.



- Kyllähän monet pitävät minua hieman hulluna, mutta onpahan minulla eläkeläisenä jotain tekemistä, kun viikonloppuisin kierrän kirpputoreja. Tyttäreni on kylläkin välillä hieman huolissaan, mitä kaikille kissoille tehdään, kun minusta aika jättää, Gunda naurahtaa.