Aili Aro sai jonkun maatuskan lahjaksi sieltä ja toisen tuolta kolmisenkymmentä vuotta sitten. Työmatkoiltaan Aili ryhtyi tuomaan bongaamiaan maatuskoja muistoina kotiin. Ystävät ja sukulaiset huomasivat pian Ailin heikkouden, eikä hän pistänyt hanttiin kokoelman kasvattamisessa.
- En minä suunnitellut keräilijäksi tulemista, mutta en minä sitä myöskään kadu. Maatuskat sopivat hyvin hyllyille ja luovat mukavan tunnelman. Ei tähän varmaan mitään järkevää selitystä tai syytä löydy.
Aililla on kolmenkymmenen vuoden keräilyn tuloksena n. 400 maatuskanukkea. Jos ne purkaisi ja laittaisi kerrokset vierekkäin, niitä olisi useampi tuhat. Kolme kerrosta on melkein minimivaatimus maatuskalta, vaikka mitään virallista sääntöä tästä ei ole. Mutta löytyy Aililta nukke jossa on 14 kerrosta, ulkokuori on parikymmentä senttiä ja sisällä oleva pienin on pikkurillinkynnen kokoinen. Kaikki ovat erilaisia, on jopa vaikeaa löytää samanlaista kun useimmat ovat käsinmaalattuja. Vanhemmat ovat perinteisen värikkäitä tätejä, mutta viime vuosina on markkinoille tullut valtionpäämiehiä tai rokkitähtiä kuvaavia maatuskoja.
- Kyllähän niitä uusia aiheita keksitään, hinnat ovat vaan ikävästi moninkertaistuneet eikä niitä enää kirpputoreilta niin helposti löydä. Vaikka keräilyni onkin huomattavasti hiipunut, niin hankin kyllä uuden jos sopivasti eteen sattuu.