Heikki Liukkonen innostui linja-autoista jo pikkupoikana seuratessaan niitä Viialan kirjaston ikkunasta. Heikki oli tuttu näky kirjastossa, koska hänen isänsä toimi kirjastonhoitajana. Ensimmäiset bussit, joita Heikki seurasi, olivat Paunun viimeisimmät pitkänmatkan Vanajat. Nopeasti Heikki oppi vuorot, mallit, rekisterinumerot ja aikataulut ulkoa. Kaksitoista-vuotiaana Heikki otti ensimmäisen valokuvan linja-autosta ja alkoi kirjata havaintoja muistiin. Tänä päivänä, melkein 30 vuotta myöhemmin, Heikki on ehtinyt kuvata ja kerätä tietoja kymmenistä tuhansista busseista.
- Yleensä sanon, että minulla on 40 000 valokuvaa, mutta totuus taitaa olla lähempänä 50 000. Suurimman osan olen kuvannut itse, mutta hyväksyn kokoelmiini myös muiden kuvia, muutenhan en voisi kerätä aineistoa autoista ennen vuotta 1979. Minulla onkin suuri kiittäminen montaa auttajaa, enhän yksin olisi voinut saada kasaan näin kattavaa kokoelmaa.
Heikki on niin vannoutunut harrastaja, että lomatkin menevät linja-autojen bongaukseen. Aina löytyy joku kolkka, johon on uusi auto hankittu tai vanha myyty ja saanut uudet värit. Onneksi liikennöitsijöistäkin on Heikille tullut niin tuttuja, että tieto uudesta kalustosta tulee hyvissä ajoin. Joistakin autoista on tullut hyvinkin tuttuja. Heikki tuntuu tunnistavan melkein kaikki malliltaan ja rekisterinumeroiltaan, vaikka samasta autosta saattaa löytyä useita kuvia eri yritysten väreissä. Heikki jopa tuntuu surevan joitain linja-autoja, joita hän on useita kertoja kuvannut ja nähnyt, ja sitten kuullut niiden - tai "heidän" kuten Heikillä on tapana sanoa - joutuneen viimeiselle pysäkilleen, romuttamon pihalle.