Mannisen ukkelit 15.11.2008

Sarjakuvatohtoriksikin väitelleellä tamperelaisella Pekka Mannisella on kotonaan varsinainen muoviukkeliarmeija. Lapsesta asti sarjakuvista ja satuolennoista kovin innostunut Manninen hankkii kotiinsa kaikkea, mitä silmää miellyttää. Pekan hyllyillä seikkailee tuttuja supersankareita, kauhuolentoja ja historiallisia hahmoja.

- En keräile minkään kaavan mukaan. En pidä siitä, että täytyisi keskittyä ainoastaan tietynlaisiin tai samaan ryhmään kuuluviin hahmoihin. Enkä edes yritä haalia kaikkea mahdollista jostain tietystä kohteesta vaan ostelen vähän sitä ja tätä, kertoo Pekka.

Elokuvista ja sarjakuvista tutut hahmot yleistyivät Suomessa leikkikauppojen hyllyillä vasta 1980-luvulla. On siis varsin ymmärrettävää, että Pekan kokoelmassa ei ole montaa hahmoa hänen omasta lapsuudestaan, uustuotantona voi kyllä löytää 1960-luvun hahmoja jos vaikka minkälaisia. Postimyynnin kautta on toki pystynyt jo silloin aikoinaan tilaamaan ulkomailta mielenkiintoisia leluja, mutta harvemmalla oli ”moiseen joutavuuteen” varaa. Nykyään Pekka tekee löytöjä kirpputoreilta ja nettihän on tietysti pullollaan tavaraa.

- Nostalgiaahan näissä oman lapsuuden leluissa on. Muistan hyvin kun kaverilla oli säästölipas, joka oli ruumisarkun muotoinen. Kun siihen asetti kolikon, niin luurangon käsi kauhoi sen lippaaseen. Se oli mahtavin lelu, jonka olin nähnyt. En saanut sellaista lapsena, mutta aikuisena semmoinen oli vaan löydettävä, nyt minulla on niitä kaksi, nauraa Pekka. Monia hahmoja on myös tullut hankittua ihan niiden ulkonäön vuoksi, esimerkiksi nämä keskiajan ritarit ovat vaan niin kauniita, hän jatkaa.

Pekka ei ainakaan yritä piilotella harrastustaan tai selittele turhaan. Lelut ovat hyvin näkyvillä kotona, eikä Pekka pelkää puhua niistä.

- Kyllä minä lelukaupassakin aina sanon että ei tarvitse laittaa pakettiin vaan rupean leikkimään niillä heti.