Hannun peltilelut 10.05.08

Hannu Pekkarinen on aina ollut kiinnostunut antiikista, esineistä, taiteista ja muotoilusta. Jo nuorena Heikki aloitti antiikkikauppojen kiertelyn ja kirpputorien koluamisen, eikä tullut sieltä aina tyhjin käsin. Lasiesineet olivat tuolloin lähellä sydäntä. Kunnes yhtenä kauniina päivänä, 90-luvun alussa, Heikin kiinnostus vanhoihin esineisiin koki kovan sysäyksen. Tutun antiikkikauppiaan hyllylle oli ilmestynyt kaksi 50-luvun ihastuttavaa peltiautoa.

- Jokin siinä kolahti heti, autot olivat samankaltaisia, millä itsekin olin lapsena leikkinyt, enkä voinut olla niitä hypistelemättä. Tunnelma oli täynnä nostalgiaa ja tajusin sillä hetkellä että, vau, näitä voisi hankkia lisää, kertoo Hannu.

Ja lisää Hannu on todellakin hankkinut. Innostuksen myötä peltisiä autoja ja muita leluja on kertynyt sellainen määrä, että suurin osa on joutunut kellariin banaanilaatikoihin pakattuna. Hannu onkin rajannut keräilynsä poikien 50- ja 60-luvun peltileluihin, nuket ja veturit hän jättää mieluusti muille keräilijöille. Suurimmalla osalla leluista on pyörät allaan, mutta joukkoon mahtuu myös muutama paristolla tai vieterikoneistolla toimiva eläin, robotti tai muu hahmo.

- Mieluisin löytö on aina mahdollisimman vähän leikitty hyväkuntoinen lelu, vielä parempi jos mukana on alkuperäinen pakkaus ja täysosuma, jos se on avaamaton. Lelukeräilijöiden unelmaksi sanotaan yleensä vanhan unohdetun leluliikkeen varaston löytäminen, summaa Hannu.

Hinnat ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana moninkertaistuneet. Jos 90-luvulla saattoi löytää peltiautoja kirpputoreilta muutamalla kympillä, tänä päivänä niistä joutuu pulittamaan satoja tai jopa tuhansia euroja. Harvinaisimmat ja halutuimmat peltilelut viime vuosisadan alusta ovat jo kuin pieniä taideteoksia ja hinnat saattavat kohota jopa sataantuhanteen eroon. Hintakehityksen syynä on keräilyn yleistyminen ja hintatietouden kasvu. Heikki tietää olevansa itse ilmiöön osasyyllinen.

- En ole koskaan pitänyt harrastustani salassa. Päinvastoin, olen mielelläni kertonut kokoelmastani, pitänyt näyttelyitä ja antanut haastatteluita. Tiedän kokoelmaani kuuluvan myös arvokkaita leluja, mutta en kuitenkaan ensisijaisesti koe niitä sijoituskohteina. Haaveena olisi, kuten monilla muillakin keräilijöillä, saada kokoelma joskus laajemmin esille, ehkä pysyvään näyttelyyn, sanoo Hannu.