Hanna Siikaniemi päätti kymmenisen vuotta sitten ottaa tatuoinnin. Hanna halusi jotain luonnollisen kaunista mutta ei kuitenkaan ruusua tai muuta tavanomaista. Tarpeeksi mietittyään Hanna päätyi leppäkerttuun, joka nyttemmin koristaa Hannan käsivartta.
- Olen tietenkin pohtinut minkä takia valitsin juuri leppäkertun, mitään järkevää selitystä en ole keksinyt. Mutta enhän minä tiennyt mihin se voisi johtaa, Hanna naurahtaa.
Hannaa rupesivat leppäkertut kiinnostamaan enemmänkin, tarkkaan ympäristöä katselessa niitä rupesi löytymään sieltä ja täältä. Leppäkerttuesineitä alkoi kerääntyä kotiin ja niihin syntyi tietynlainen himo. Keräilijän onneksi leppäkerttua koristeena kantavia tavaroita on mielin määrin. Hannan ”leppäkerttuhuoneesta” löytyy lastenvaatteita, pehmoleluja, koristeita ja erilaisia käsitöitä.
- Kyllä näitä sen verran on, etten tarkalleen osaa sanoa kuinka monta, useita satoja kuitenkin. Tuttavathan näitä lähinnä ovat tuoneet, itse olen kerännyt kokoelmasta vain n. 10%. Kaikenlaista on nähty ja saatu, olenkin siitä erittäin kiitollinen.
- Oikeastaan vain yhtä olen jäänyt kaipaamaan. Olen nimittäin nähnyt punaisen kuplavolkkarin, jossa oli leppäkertun mustat täplät katossa, sitä ei kukaan ole vielä tuonut, Hanna naurahtaa.