Vihtiläisellä Päivi Veikkolaisella on kotonaan varsinainen lauma kärsäeläimiä. Päivin luokse on ehtinyt muuttaa erilaisia norsuja jo n. 1300. Ensimmäisen norsunsa Päivi sai 8 vanhana naapurin tytöltä, se oli Kupittaan Saven valkoinen norsu. Varsinainen keräilyinnostus heräsi, kun työkaveri antoi ystävyyden muistoksi pienen norsuhahmon. Tästä syystä norsu onkin muodostunut Päiville ystävyyden symboliksi.
- Norsuhahmoja on vaikka minkälaisia ja niitä voisi ostaa vaikka minkä kokoisen lauman. Itselleni kuitenkin ihmisten lahjoittamat, itse tehdyt norsut ovat ne kaikista rakkaimpia. Kokoelman määrää tärkeämmäksi on muodostunut muistot, jotka liittyvät jokaiseen norsuun, keneltä ne on saatu tai mistä ne on tuotu, kertoo Päivi.
Norsuja Päivillä on ympäri huushollia sen verran että hyvämuistinen täytyy olla, jos jokaisen alkuperän muistaa. Tosin muististaanhan se norsukin on tunnettu. Päiviltä löytyy norsuja joka lähtöön, on puisia, muovisia, lasisia, pehmoleluja, koristeita, vaatteita ja käsitöitä. Rakkain lienee isoisältä peritty antiikkinen norsukello. Muistamisen helpottamiseksi Päivi on numeroinut norsut ja pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, mistä esineet ovat tai kuka sen on lahjoittanut. Eläviä norsuja Päivi ei sentään vielä ole hankkinut, mutta toki niitäkin on matkoilla nähty.
- Thaimaassa pääsin tutustumaan lähemmin näihin suurikorvaisiin ystäviini. Pääsimme oikein ratsastamaan ilman mitään satulaa tai kantotelineitä. Norsuilla oli siellä nelituntinen työpäivä, eikä kuumimmalla helteellä tarvinnut rehkiä, muutenkin terveen norsun elämään kuuluu siellä stressittömyys ja elämästä nauttiminen. Tästä elämäntavasta voisimme varmaan tuoda jotain tännekin, sanoo Päivi.