Seppo Mäkinen Anjalankoskelta löysi sattumalta Moskovalaisen hotellin edustalta venäläisen rintamerkin. Sen kummemmin merkkiä ihmettelemään Seppo sujautti merkin taskuunsa ja jatkoi matkaansa. Vasta seuraavana päivänä, ystävän kertomana, Sepolle valkeni mistä merkistä oli kysymys.
- Sehän oli Venäjän duuman kansanedustajan merkki. Siitä tarjottiin minulle heti melkoisen summan rahaa, mutta en myynyt. Tästä merkistä kaikki sitten alkoi.
Ja niin alkoi kohta 15 vuotta kestänyt intohimoinen keräilyharrastus. Merkkejä on Sepolle tähän päivään mennessä kertynyt yli 32 000, viidestäkymmenestä eri maasta. Sepolta löytyy erilaisia pinssejä, kunniamerkkejä, rintaneuloja ja vaikka mitä paidan rintamukseen kiinnitettäviä merkkejä. Löytyy urheiluaiheista, poliittista ja vaikka eri kuntien ja kaupunkien, oman ryhmänsä muodostavat myös eri kampanjoiden omat merkit. Merkkejä on niin paljon että silmät meinaa mennä ristiin kun niitä tiirailee.
- Onhan niitä muutama, itse asiassa eniten maailmassa. Minulla on kunnia omistaa Guinnessin todistus siitä että kokoelmani todellakin on maailman suurin. Siitä käy ilmi milloin keräily on alkanut, paljonko merkkejä on kasassa, monestako maasta ja tietenkin kokoelman omistajan nimi.
Sepon merkit ei suinkaan ole summittain eri laatikoissa tai kasoissa vaan hienosti kiinnitetty mustalla kankaalla päällystetyille tauluille. Merkkitaulujakin on sen verran että kun ne pinotaan päällekkäin niin kattoon asti saa laittaa. Arvokkaitakin merkkejä kokoelmasta löytyy, mutta Sepolle rahaa tärkeämpi on tietenkin merkki joka hänellä ei kokoelmassaan vielä ole. Ja jokaisella merkillä on tietenkin tarinansa, mistä on tullut ja keneltä. Suuri hyöty Sepolla on kokoelman kartuttamisella ollut runsaasti matkustelua sisältävä työ, ja tietenkin hyvät, avuliaat ystävät.
- Haluankin kiittää kaikkia tuttavia ja tuntemattomia jotka ovat minua harrastuksessani auttaneet, ilman heitä kokoelma olisi huomattavasti vaatimattomampi enkä istuisi tässä Guinnesin ennätystodistus kädessäni. Toivottavasti hekin voivat iloita tästä kansani ja tuntea pientä ylpeyttä siitä että heilläkin on osansa kokoelmassa.