Matka Hispaaniaan ja keskustelu kohvikus
(Kohvik on viroksi kahvila. Tartto on täynnä ihastuttavia kohvikuita, joissa nirsokin saa hyvää espressoa ja cappuccinoa. Hispaania taas on Espanja.)
Tänään lensin unkarilaisen kielikurssikaverini Robertin kanssa Espanjaan eli: ”sõidime lennukiga Hispaaniasse”. Käytiin Barcelonassa, katsottiin Gaudeja ja kiidettiin köysiradalla Montserrat-vuorelle. Mihinpä sitä ei uskaltautuisi niin hurmaavassa seurassa kuin Robert on...
Kielenopiskelu tässä iässä on eräänlaista masokismia. Järjellinen aikuinen ihminen suostuu keskustelemaan toisen järjellisen ihmisen kanssa tähän tapaan. Minä: "Mihin tämä bussi menee?" Robert: Se menee sairaalalle." Minä: "Lähdetkö sinä tänään sisaresi luokse?" Robert: "Ei, valitettavasti minun täytyy opiskella tänään." Minä: "Onko kello puoli kolme?" Robert: "Ei, kello on viisitoista vaille kolme."
No, Robertin kanssa sitä puhuu mieluusti vaikka aidasta ja seipäästä – kuten me siis teemmekin. Ja on tämä edistystä, kun muistelee, mistä me aloitimme. En tainnut kertoakaan, että lausuimme kuorossa aakkosia kuin seitsemän veljestä konsanaan: aaaa, peee, seee…
Vieläkin tuntuu samalta kuin olisi viisivuotias ja ekoja viikkoja Berlitz-kielikoulun englannintunnilla. Mutta opimme me ihan käyttökieltäkin. Väga tore, täitse tore, täitsa hästi: ne tarkoittavat suurin piirtein 'mahtavaa!'. Kihvt! taas tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin anglosaksisen maailman miehinen 'awesome!'
Hollantilainen Geoffrey käyttää awesomia tiheään. Awesome?? ajattelen. Eivätkö teinit ole keksineet uudenaikaisempaa ilmausta? Minusta awesome on soooo nineties...
Käytännön kielitaitoa opetellaan myös kotona. Tehtävänä on kirjoittaa huomiseksi realistinen keskustelu taksikuskin kanssa. Hmmm. Muutamakin kerta virolaisessa taksissa on osoittanut, että mikäli kuski, taksojuht, on Viron venäläisiä, keskustelu jää aika yksipuoliseksi. Hiljaista porukkaa ne ovat, vaikka muutoin venäläisiä ei voi ainakaan tuppisuiksi haukkua.
Tuntien jälkeen pääsen kokeilemaan vironkielistä keskustelua aidossa tilanteessa. Tarton yliopiston viihtyisän kahvilan kulmahuoneessa tapaan Piretin. Piret kirjoittaa viron kulttuurista oppikirjaa ja ohjaa tällä haavaa ülikoolin lääketieteen opiskelijoita, mutta on opettanut viroa myös Unkarissa ja Kiinan rajalla Siperiassa. Kihvt!
Sovimme, että alamme tavata viikoittain keskustellaksemme lukemastamme, kokemastamme, näkemästämme. Tuntuu mahtavalta, kun Piret ihan tyynesti puhuu koko ajan viroa ja antaa minun yrittää mongertaa jotain. Ja korjaa vasta sitten. Helpottaa. Olen sittenkin vielä aikuinen, joka ehkä jo jouluna osaa kertoa omista kokemuksistaan melkein yhtä eloisasti kuin Piret.
Väga tore! toivotan coolisti takaisin kun eroamme.
Ps. Tämän päivän ihan kõige kihvt (kaikkein makein) kokemus oli kuitenkin kuulemamme sienilaulu. Sienilaulu on ajalta ennen laulavaa vallankumousta ja suosittelen todella: katsokaa ja kuunnelkaa You Tubesta Seenelaul. See on väga tore!
