Analogiboxi, Top Gear ja surnud kala
Pienet asiat muuttuvat merkityksellisiksi ja vähän tuntuu paljolta, kun asioita ei ole liikaa. Kun Kaubamajan piimhyllyssä tuttua on vain Valion Gefilusjugurtti, se maistuu paremmalta kuin koskaan. Ei tule mieleen kaivata A-plussaa tai mitään muuta.
Ei asioiden tietenkään tarvitse olla tuttuja. Se muukin, mitä on, riittää. Vanhanaikainen mittanauha kangaskaupassa, erinomainen konvehti kahvilassa. Olen kokenut saman asuessani Tammisaaressa. Siellä oli yksi hyvä kesäkahvila ja kahvilassa ihanaa mansikkakakkua. Se riitti. Vaikka kahvila oli suurimman osan vuotta kiinni, kesä riitti.
Mutta on jotain, jota täällä saisi olla. En olisi ikinä uskonut, että kaipaan digiboxia ja ennen kaikkea tallentavaa digiboxia niin paljon! Ihmettelijöille suosittelen kokemusta reaaliaikaisten analogilähetysten armoilla. Että niitä mainoksia RIITTÄÄ! Koko ajan samoja. Samojen ohjelmien kanavamainoksia. Puhdistusainemainoksia. Ja varsinkin, aivan loputtomasti, sampoomainoksia. Tuntuu, että vahvat hiukset ovat tärkein asia maailmassa Virossakin...
Muilta osin virolainen televisio, niin vironkielinen kuin venäjänkielinen, on miesten maailma. Kumi palaa telkassa kaikilla kanavilla. Zorrot ja mutantit riehuvat leffapuolella; CSI ja sen kaverit hallitsevat sarjoja. Ja kakkoskanavan säätytöillä on joko vähän päällä tai Dolly Partonin muodot. Itse esiintyminen on silti virolaisen pidättyväistä, jopa silloin kun vuorossa on säätiedotteen perään horoskooppitiedote. Asiaohjelmista toiset ovat suomalaisia letkeämmän tuntuisia, mutta niissäkin miehet puhuvat.
Mies näkyy myös katukuvassa. Kun talo on uusi, se on mahtipontinen ja auto, jolla poimitaan vaimo tai tyttöystävä kyytiin, on poikkeuksetta uusi. Perinteisen virolaisen kirjakaupan, Rahva raamatin listalla Top Gear -hemmo Jeremy Clarckson on kolmanneksi myydyin. Ja lähikorttelissa rakennetaan suurta liiketaloa, jonka nurkalla muurataan ihan oikeaan vanhanajan malliin kiviaitaa. Miehiä telineillä!
Mutta niihin pieniin asioihin. Eilen alkoi viron kielen opiskeluni ja paikka on Tartu ülikooli Keele keskus. Kaksümmentä tunnid viikossa. Tänään opimme asioiden nimiä. Suurimman vaikutuksen minuun teki surnud kala.
Opimme, että kissa on kass ja kuvassa sen eteen oli piirretty kalan luuranko. Juttelimme aiheesta kuollut kala. Tuntui jotenkin surulliselta, kun opettaja vakuutti, että kyllä, virossa myös syödään surnud kala.
Tervitades
Jaana Semeri
