Lukki, haigla ja erakorraline kliinik
Minulla on lukki kylpyhuoneessa. Tai nyt se on piilossa, mutta se oli siellä, minä näin. Lukki tietää onnea. Ja onnea täällä tarvitaankin – kokeilunhalua ja onnea.
Lauantaiaamuna huomasin, että minulla on jalassa alkava, ikävästi punoittava tulehdus. Olin käymässä Tallinnassa. Olin yksin kotona: yökorterin emäntä, virolaistunut ystävätär, oli virolaiseen tapaan maalla. Virolainen tapa tarkoittaa, että maalla ollaan maalla ja ulkona eikä roikuta netissä tai kännykässä.
Olin siis omillani, minä ja virolainen sairaanhoitojärjestelmä. Onneksi emännällä oli hyvä nettiyhteys ja minulla kännykkä ja sonastik, pieni sanakirja. Kielitaitoni on, tässä vaiheessa, ennen ensimmäistäkään viron kielen oppituntia, joita on edessä kolme kuukautta, väga väga napp eli suoraan sanoen olematon.
Hyvin pian kävi selväksi, että virolaiset eivät sairasta viikonloppuisin, ainakaan mitään niin pientä kuin alkava tulehdus jalassa. Kaikki poliklinikat, yksityisetkin, ovat auki vain arkena. Sen saa tietää netistä suomenkielellä. Puhelinautomaatti kertoo useissa puhelinnumeroissa ilmeisesti saman asian viroksi. Lähetystön päivystysnumerosta kehotetaan viroksi soittamaan hätänumeroon.
Mutta vihdoin joku joltain klinikalta vastaa! Käytyäni kielitieteellisesti ontuvan mutta tiedollisesti tuloksellisen puhelun hedelmällisyysklinikan (!) ystävällisen virkailijan kanssa, varmistuu, että vain Mustamäen sairaalan ensiapu olisi avoinna. Mielessä suomalaisen sairaalan ensiapujonot viikonloppuisin päätän hypätä bussiin ja yrittää samaa Tartossa. Tarton yliopistollisen sairaalan numerosta oli kehotettu menemään erakorralisine meditsiini emaabiin eli ensiapuun.
Bussi hurisee kohti Tarttoa. Olen jo miettinyt miten pääsisin sinne erakorraliseen paikkaan, kun yhtäkkiä huomaan, että ajamme pitkin Puuseppä-katua, jolla tuon paikan piti sijaita. Hyppään ulos uuden hienon majan kohdalla ja siinähän se: Tartu ülikooli kliinik.
The rest is history. Ystävällinen hoitaja ottaa minut heti vastaan ja hakee paikalle ystävällisen lääkärin, joka määrää jotain salvaa ja kehottaa tulemaan takaisin, jos tulehdus leviää tai kuumetta ilmenee.
Toimenpide ei maksa mitään ja viiden minuutin kuluttua poistun äimistyneenä paikalta. Ei yhtään humalaista, ei tyhjillä käytävillä vaeltavia ahdistuneita omaisia. Vain muutama hiljaksiin vuoroaan odottava ihminen. Virolaiset eivät ehkä todellakaan sairasta viikonloppuisin...?
Olen päättänyt, että samaan paikkaan menen, jos mitä tahansa terveydellistä probleemi vielä ilmenee. Ehkä se erakorraline tarkoittaakin minua ja meitä, turisteja ja muita ylimääräisiä...?
PS. Tsekkasin viime kirjoituksessa siteeraamani latinalaisen lausahduksen, otium reficit vires. Se tarkoittaa lepo/loma palauttaa voimat. Niinpä.
