Kun maass' ei ole hanki vaan internetti
Rakkaalla asiantilalla on monta nimeä. Kun nettiyhteys Virossa ei toimi, internet on maas, interneti ühendus on katki, internet ei tööta. Yhtenä aamuna ei toiminut, ei. Siitäpä sitten tällä kielitaidolla selvittämään, miten toimisi...
Asioita ei arvosta tarpeeksi, ennen kuin niitä ei ole tai ne eivät toimi. Niin kuin nyt täysin sähköisen verkoston armoilla oleva yhteys kotomaahan täältä Tarton kaupungista. Apuu-va! minä vaan originellisti sanon. Mitä me tehdään, kun sähkö loppuu?? Meidän sukupolvella ja seuraavalla on ISO pähkinä, pähkel, purtavaksi.
(Huom.: tahallinen kielioppivirhe...)
Läppäri siis kieltäytyi yhteistyöstä ja tiesin vain yhtiön, jonka verkossa kone oli. Tai luulin tietäväni. Marssin Kaubamajassa sijaitsevaan yhtiön puotiin. Kävi ilmi, että eivät löytäneet tietokannastaan asuntoni laajakaistaa. Laajakaista?? Olisikohan laisiil? avarsiil? kaabel? Niinkin vanha kuin VIIMEVUOTINEN isokokoinen Soome-eesti sõnaraamat EI TIEDÄ sanaa laajakaista!
Siitä sitten soittamaan asunnon hankinnassa auttaneelle Ristolle, jolla olisi vuokraemännän yhteystiedot. Eihän niitä Ms. Huoleton Humanisti ollut ylös kirjannut. Risto tavoitetaan ja tiedot saadaan. Soittamaan sitten vuokraemännälle, joka kertoo, että väärä verkkoyhtiö. Väärän yhtiön ystävällinen virkailija on seurannut soittelua kiinnostuneena, ja antaa vielä oikean yhtiön numeroita matkaevääksi.
Sitten olikin jo verenpaine sen verran korkealla, että päätin puhkata natuke eli levätä vähän asiantilan päälle. Soittaisin myöhemmin. Kirjoitin seuraavan blogin varmuuden vuoksi Tarton Suomi-instituutin ystävällisessä ilmapiirissä.
Soitan sitten yhtenä aamuna nettiyhteydestä. Mieshenkilö vastaa. Saan mongerrettua asiani – vuokraemäntä oli onneksi tekstannut pari lausetta, joilla päästäisiin alkuun. Tähän tapaan:
Tere. Helistan Soola 9-17, Tartu ja internet ei tööta. Palun tehke omapoolne restart. Aitäh. Eli: Soitan siitä ja siitä osoitteesta Tartosta ja netti ei toimi. Yhdistäkää teidän päästänne uudestaan, kiitos. Tai mitä nyt ikinä sanotaankaan, suomeksi, tällaisessa tilanteessa. En tiedä, kun ei ole kohdalle osunut.
Onneksi oli tunnilla juuri harjoiteltu noita erilaisia vaihtoehtoja ilmaista yhteyden toimimattomuutta, jotta saatoin sitä termistöä varioida kaapeleiden kanssa taistellessani. Ja kaapeli on sentään kaabel, joten venäjäksi viroa murtava mieshenkilö ja minä pysyimme jonkin aikaa kärryillä toistemme tarkoitusperistä.
Mutta sitten tuli toppi ja hlö kysyi, että sujuisiko mahdollisesti jokin muu kieli paremmin. Ja sujuihan se, englanti, meiltä molemmilta. Että olin kiitollinen tästä länsimaisen ylivallan edesauttajasta!
Ja pian ühendus taas töötas.
Ps. Tunnilla mainittiin yhtenä päivänä, että juoruta on viroksi klatshida. Ja yhtäkkiä, kaiken tämän kielipuolisuuden keskellä, minun tekee aivan hirveästi mieli puhua, vaikka klatshida tuttujen ihmisten kanssa. Hyppään Tallinnan bussiin, käyn katsomassa erinomaisen dokumentin muotilehti Voguen teosta nimeltä September Issue – Septembrinumber – ja juoruilen sen jälkeen sydämeni kyllyydestä ystävien kanssa muodista ja kaikesta muusta. Kielellä, jota osaan. Niin, siis suomeksi.