Kamaa ja porkkanaa
Kuten taisin kertoakin, täällä kama ja kali ovat perinneravintoa. Kama on = talkkuna, jota ainakin meillä Päijät-Hämeessä ripoteltiin ihanan, venyvän, mummun tekemän viilin paksun kermakerroksen päälle. Tai syötiin mustikoitten ja sokerin kanssa sekoittaen, mustikkapöperönä. Oi, miten se oli hyvää, parasta herkkua mitä tiesin ja tiedän!
Kali taas on = kalja. Mutta virolainen kali on nimenomaan kotikalja, alkoholiton janojuoma.
En ole täällä maistanut vielä kumpaakaan. Sen sijaan olen löytänyt yllättävän lempijuoman. Sen nimi on astelpajutoormahlajook.
Aloitetaan lopusta: toormahlajook on tuoremehujuoma. Mutta astelpaju? Kun ottaa huomioon, mikä kasvi on kyseessä, suomalainen nimi on jotenkin osuvampi. Astelpaju antaa odottaa jotain hentoa ja vihreää, tuulessa keinuvaa, mahdollisesti tuoksuvaa. Kyseessä on kuitenkin tyrni; puuvartinen, piikikäs, kitsaasti terveellisistä marjoistaan luopuva, tyly pensas.
Yllätys minulle oli, miten hyvää ja maistuvaa, maitsev, tyrnimarjamehu on tuorepuristettuna ja sopivanoloiseksi laimennettuna. Suomessa vastaan tullut tyrnimarjamehu on mielestäni ollut yksinomaan pahaa. Vaikka sitä suomalaista miten laimentaisi ja sokeroisi, tulos on ollut äkeä ja maku tympeä. Mutta tämä täkäläinen on hyvää! Suosittelen ostettavaksi, nimenomaan sitä toormahlajookia. Puolen litran pullo maksaa alle kaksi euroa.
Halpa hinta juontuu siitä, että tyrni kasvaa ja sitä kasvatetaan täällä runsaasti. Se on siis fiksu, omavarainen, modernin yhteiskunnan terveystuote. Tuorejuomia tehdään täällä muistakin omista tuotteista kuten punajuurista, omenoista, porkkanoista. Niistä tehdyt paikalliset smuutit eivät juuri muistuta rakenteeltaan kuohkeita ja runsaista serkkujaan, smoothieita. Mutta tarkoitusperiltään kyllä.
Ystäväni Arja rakastaa porgandismuutia. Sitä saa joko sellaisenaan eli puhtaasti porkkanasta puristettuna ja vedellä lievennetynä. Kaupoissa on myös versio sidruniga, jossa sitruunan happo kivasti terävöittää porkkanan makua. Minä, jolle tavanomaisen meikäläisen porkkanamehun maku on aivan liian tukeva, juon tätäkin helposti. Mutta tyrni on silti parempaa.
Nyt kun lumi on langenud maha ja ilm on 5 kraadit külm, tekee jotenkin mieli vitamiineja. Varsinkin, kun täälläkin on viimein herätty eräänkin flunssaviruksen aiheuttamaan epidemiaan. Tosin, kuten täkäläinen tapa vaatii: vaimeasti. Kun ikävistä asioista ei ole tapana puhua, ohjeet seagrippi eli sikaflunssan varalta oli kirjattu esimerkiksi laivalla diskreetisti ovensuuhun. Sitä sitten korkeintaan lähtiessä tulee vilkaistua, odotettaessa väentungoksessa välja pääs eli ulospääsyä...
