Alku aina hankalaa...

Ensimmäistä työpajaamme on takana reilut kolme tuntia, kun tajuan, että nyt on menty metsään ja pahasti.

Tilanteen pitäisi olla se, että pienryhmä nro 3 (neljä noin 10-vuotiasta poikaa) on kuvaamassa elokuvaansa pullan ahmimisen vaaroista kuvakäsikirjoituksen mukaisesti. Sen sijaan pojat yrittävät epätoivoisesti saada koko elokuvaa tallentumaan yhdellä otoksella. Ja eihän se onnistu.

Eli jaahas, ja pistetäänpä poikki, kuulen itseni sanovan. Haemme kuvakäsikirjoituksen ja teemme yhdessä sen kaksi ensimmäistä kuvaa. ”Ahaa, ei että sen voi laittaa välillä poikkikin!”, on kuvaaja suureksi huojennuksekseen vihdoin oppinut, ja äänimieskin näyttää jo rauhallisemmalta.

Jätän pojat hommiin, ja hommiin ryhdyn itsekin. Eli voin vain todeta, että jakamamme ns. ”oppi” on lentänyt jostain ehkä avaruuden korkeudelta nuorten poikien pään yli. Eli homma pitää miettiä uusiksi.

Joten seuraavana aamuna, elämämme toisessa työpajassa Kasavuoren koululla Kauniaisissa, päätämme edetä vain ja ainoastaan varmoin ja selkein askelin. Ja hah, onnistumme!

Aloitamme tällä kertaa siitä, mistä alkaa tietenkin pitää, eli alusta. Eli kuvasta.

Käymme läpi asioita kuten, mikä on kuva? Miten videokuva alkaa ja loppuu? Miten kuva kannattaa käytännössä kuvata?

Pohdimme, mitä kaikkea kannattaa ajatella ennen kuin painaa rec-nappia? Miten kuva kertoo?

Tutkimme, miten tärkeitä ovat lähikuvat. Ja milloin taas tarvitaan muita kuvia. Painotamme, että on tärkeää tietää, mitä haluaa näyttää, jotta voi sen kuvata. Kuvaaminen on eri asia kuin tallentaminen – kuvaaminen ei ole sitä että kääntää kameran tapahtumaan päin ja antaa palaa.

Ja tätä harjoittelemme. Kuvaamme ja katsomme. Ja ilokseni myös näemme! Välillä niitä asioita, joita kuvaaja oli halunnutkin näyttää, ja välillä jotain ihan muuta – miten opettavaista. (Olisin halunnut lisätä tähän muutaman näytteen harjoittelun tuloksista. Mutta taas aloittelijan moka, kameroiden muistikortit on jo tyhjennetty! Ensi kerralla, ensi kerralla...)

Mutta näistä kuvista – vaikkakaan ehkä teknisesti ei vielä täydellisistä – oli hyvä jatkaa matkaa eteenpäin, pohtimaan kohtausta ja sen rakentumista. Ja siitä kohden omaa pientä elokuvaa. Olimme selvästi oikeilla jäljillä!

Katso, esimerkiksi tätä. Lähikuvat aikalailla paikoillaan, vai mitä? Herkullista…

Ja täältä näet, miten sille ahneelle pullan syöjälle lopulta  kävi….Valmiiksi tuli siis:)

Katso loputkin mm. Kasavuoren koulun työpajan nuorten tekemät hienot elokuvat Yle Areenasta.