VIIKKO 41 Tampere, Nokia, Kangasala
Sydän sykähtää onnesta ja kovinkin sanavalmiin naisen suu jähmettyy hymyyn opettajien ojentaessa kaksikko Elville ja Maikille MAHTAVAT MUKIT. Kiitos Liisanpuisto. Nyt ei tarvitse arkailla opettajienhuoneessa ja arvailla, minkä kahvikupin tohtisi ottaa. Tarjous uudelleen visiitistä jää kutkuttamaan mieltä. Silloin tarjolla olisi omat penkit, joihin voisi laskea oman nimikko takalistonsa. Varokaa vaan, ehkä alatte jo veistontunnilla moisia sorvaamaan.
Talvi pukkaa nurkan takaa. Yleisesti ihmisten huulilla oli arvioita siitä, koska lumisade alkaa. Oppilaat jo maanantaina arvioivat sen alkavan samana päivänä klo 13:00. Kunnon pyry, maa kokonaan valkoisena, lävähti tuulilasiimme vasta torstai-iltana meidän luistellessa kesärenkain takaisin Helsinkiin. Parhaimmillaan madeltiin jonossa noin 60 km tuntivauhtia.
Olemme noin puolessa välissä kierrostamme. Päivät ovat venyneet pitkiksi, työtunteja on kertynyt joukolle enemmän kuin pitäisi. Liian useasti kohteestamme lähtiessä elokuvat ovat jääneet editoimatta. Jengillä on plakkarissaan yhteensä lähes 50 keskeneräistä juttua. Anteeksi kaikki kohteet, ne eivät välttämättä mene nettiin ihan kahdessa viikossa. Teemme kuitenkin parhaamme. Käymme käsiksi juttuihin vanhimmasta päästä, jotta odotusaika ei olisi täysin mahdoton.
Viikko päätyy hitusen apeisiin tunnelmiin. Silmien paikalle on muodostunut mustat aukot. Vielä hetki ja pupilit ovat imeytyneet aivomassankaikkeuteen. Ei taida tässä enää photoshopin healing brush auttaa. Onneksi kaikilla on viikko vapaata kerätä voimia ja ratkaista elämänsä pähkinät.
