2.7., Vantaan kaupungin ja Curly ry:n medialeiri, Palajärvi
Mediabussin kiertueella syntyvät videot ovat muodoltaan hyvin moninaisia, mutta jokaisen videon ytimenä on uutinen tai mielipide. Parhaimmillaan videot vaikuttavat tunnetasolla - naurattavat, suututtavat tai vetävät hiljaiseksi - mutta kaikkia niitä yhdistää tarve välittää katsojalle informaatiota, joko objektiivisuuteen pyrkivää tai avoimen subjektiivista.
Muotopuoli, rakenteen luominen ja tarinankerronta ovat tuntuneet ainakin kesän medialeiriläisiltä sujuvan omalla painollaan - tänään sain Curlyn medialeiriläisiltä suorastaan paraatiesimerkin siitä, miten näytetyn ja kerrotun välisellä ristiriidalla luodaan jännitettä: toimittaja kertoo katsojalle olevansa etsimässä salaisuutta Madonnan pitkään suosioon, ja poistuu - keittiöön!
Mutta sen uutisen tai mielipiteen, juuri sen videon kovan ytimen löytäminen on tuntunut olevan yhtä kivireen vetämistä.
Miten tuon ytimen löytämistä voisi helpottaa, jotta videot olisivat johdonmukaisempia, selkeämpiä ja yhtenäisempiä, kertoisivat jotain uutta ja/tai olennaista nuorten sielunelämästä, tai kiteyttäisivät selkeän mielipiteen jostakin aiheesta, jolla on myös yleistä merkitystä? Miten voisimme vahvistaa nuorten käsikirjoituksia, kuitenkaan syöttämättä heille sisältöä?
Ainakin asettamalla rajoitteita.
Jokaisen videon tulisi mielestäni rakentua yhden peruskysymyksen tai -väitteen ympärille. Jos ryhmän idea on tiivistettävissä yhteen peruskysymykseen, johon video hakee vastausta, videosta tulee todennäköisesti hyvä. Vielä hajallaan olevaa ideaa voi pyrkiä teroittamaan etsimällä aiheesta kysymyksen, johon todella haluaa tietää vastauksen. Miksi urheilua vihataan tai rakastetaan? Mikä on Madonnan pitkän suosion salaisuus? Miksi leirillä ei nukuta? Mitä hyötyä on uimataidosta? Miksi leirin radiossa on "Musta lista"?
Vastaavasti toimiva ja vakuuttava mielipidevideo rakentuu yhden selkeästi esitetyn väitteen ympärille, ja lataa tiskiin (mieluusti tosipohjaiset) perustelut tälle väitteelle.
Toinen rajoite on videon kesto, yksi minuutti. Minuuttiin ei mahdu kuin yksi idea, houkuttelevista mutta usein harhaanjohtavista sivupoluista on pakko karsia. Minuuttiin ei myöskään mahdu rajattomasti kohtauksia, joten olemme tulleet rajanneeksi käsikirjoitukset enimmillään kuuteen kohtaukseen.
Toisaalta toimivaksi keinoksi rajata uutisaiheiden äärettömyyttä ovat osoittautuneet iltauutisista tai vaikka päivän lehdestä tutut uutisgenret kuten kotimaa, politiikka, ulkomaat, kulttuuri, viihde, urheilu jne. Nehän paitsi jakavat sanomalehden siististi niteisiin, jakavat myös yhteistä kaoottista todellisuuttamme siististi sektoreihin. Yhden sektorin sisällä, ja paikkakunnan tai ikäryhmän näkökulmasta katsottuna, uutisaiheita onkin merkittävästi vähemmän. Mitä tulee mieleesi "kotimaasta"? Mitä tarkoittaa "urheilu" paikkakunnallasi? Millaista nuoria koskevaa politiikkaa tehdään kunnassa, kylässä tai koulussa? Miten kansainvälisiä aiheita voisi käsitellä paikallisesti? Usein tällaisten kysymysten heittäminen ilmoille johtaa jo idean poikasiin, jotka saattavat jalostua peruskysymyksiksi tai -väitteiksi asti. On syytä myös muistaa, että vaikka aiheita rajattaisiinkin kankeiden uutisgenrejen mukaan, ei videon tyylilajin suinkaan tarvitse olla uutisten pönöttävä asiallisuus.
