Toimittajien epäkiitollisena tehtävänä on koettaa saada lukijat kiinnostumaan asioista, joiden kiinnostusarvo ei aina ole aivan täysi sata jokamiehen kiinnostusmittarissa. Yksi tapa saada moneen kertaan vatvotut käsitteelliset monimutkaiset prosessit kiehtomaan lukijaa on käyttää räväkkää kieltä. Tästä tehokeinosta yksi käytetyimpiä esimerkkejä on sanan pommi liittäminen tylsään asiaan. Ilmiö on kaikille tuttu: esimerkiksi eläkepommi -sanan takana olevan ilmiön selvittämiseen ei riitä päälause vaan siihen tarvitaan nivaska paperia. Sana eläkepommi taas tuo jaarittelevan ilmiön uhkaavuuden iskevänä kansalaisen mieleen.

Koska todellisuus harvoin on kuitenkaan yhtä räjähtävä kuin toimittajan tehostesana, joudutaan prosessien kulusta raportoinneissa usein hiukan arveluttaviin kielenkäyttötilanteisiin. Tällaiseen törmäsi äskettäin kuulijamme Nimetön Suomen Kuvalehdessä, joka pohti sairaanhoitojärjestelmäämme. Pitkäpiimäisen asian dramatisointi johti toimittajan hämmentävään pohdintaan siitä, kyteekö terveyspalvelujen rahoituspuolella pommi.

Nimetön kirjoittaa:

”Eikö pommi kuitenkin ole sellainen vekotin, että siinä on sytytyslanka, joka johtaa tuohon mustaan kuulaan. Se sitten räjähtää esim. Kelju K. Kojootin käsissä piirretyistä elokuvista tunnetuin seurauksin. Ei kai pommi siis voi kyteä?”

Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin on samaa mieltä. On kuitenkin erinomaista kehitystä, että elämme yhteiskunnassa, jossa pommien tuntemus on unohtunut. Räjähtelemättömässä maailmassa voidaan jaella tumpeloille toimittajille fraasirikostuomioita, kuten vaikkapa tämänkertaisen armottoman terävän oikean kulmakarvan kohotuksen totisen tuijotuksen säestämänä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Ilmastonmuutos on vaikuttanut ilmastoomme jo enemmän kuin luulemmekaan. Säätilojen ääri-ilmiöt ovat yleisempiä kuin ennen. Purjeveneilijät manaavat, kun sopivia tuulia ei kesän aikana tahdo puhallella niin millään. Joko on kovan tuulen varoitus tai sitten aivan rasvatyven.

Ilmastonmuutos on jo ehtinyt vaikuttaa myös kieleemme. Vielä muutama vuosi sitten ilmaus myrskyn silmässä oli harvinainen erikoisilmaus, kun puhuttiin pyörremyrskyjen fysiologiasta. Mutta esimerkiksi kuluneena syksynä myrskyn silmässä -ilmausta on käytetty tuhkatiheään kuin sieniä sateella.

Koska Suomessa ei pyörremyrskyjä, hurrikaaneja, sykloneita tai taifuuneja esiinny, myrskyn silmä -ilmauksen toiminta ja käyttö on kuitenkin usein pikemminkin tunnevaraista kuin tietopohjaista. Kuulijanimimerkkimme ET kirjoittaa meille, miten toimitusjohtaja Jouko Karvinen kertoi alkusyksystä Uuden Suomen haastattelussa seuraavaa:

Stora Enso on kuitenkin matkalla myrskyn silmästä.

ET tulkitsee, että ”asiayhteyden perusteella Karvinen lienee tarkoittanut sitä, että parempaan päin ollaan menossa. Mikäli kuitenkin oikein ymmärsin keskikoulun maantietoa, myrskyn silmässä on tyyntä, kun tuuli kiertää ympärillä. Sinne pääseminen ja sieltä pois pääsy voi sitten olla hyvinkin kuoppaista kyytiä.” ET on oikeassa. Jos Stora Enso siis on poistumassa myrskyn silmästä, niin tuulet yhtiön huipulla eivät ainakaan tyynny.

ET päättää kirjeensä kysymykseen: ”Valitettavasti Hra Karvinen ei taida olla väärinkäsityksineen yksin. Jotain asialle on tehtävä. Muutetaanko ilmaisua vai fysiikan lakeja?”

Aristoteleen kantapään fraasirikospassipoliisi pohtii asiaa perinpohjaisesti ja päätyy siihen, että koska puunjalostusteollisuus on Suomelle elintärkeä ala, muutamme fysiikan lakeja niin, että Karvisen versio myrskyn silmä -ilmauksesta on oleva oikea.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kokemamme pitkä rauhanaika ja metsästysharrastuksen kuihtuminen näkyvät jokapäiväisessä kielessämme. Monella meistä on vaikeuksia hahmottaa sanonnoissa niin suositun räjähdysaineen ruudin toimintaa. Ei kuitenkaan tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että tämän kiinalaisten kehittämän, maailman vanhimman räjähtävän aineksen pitää olla kuivaa, jotta se räjähtäisi.

Toisin luuli Uutislehti 100:n urheilutoimittaja, joka yritti harjoittaa räjähtävää jalkapallojournalismia syyskuun alussa kirjoittamalla, miten Mikael Forssellin seuran Hannoverin kausi jalkapallon Saksan Bundesliigassa ei ota tulta
alleen sitten millään. Lehti otsikoi jutun näin:

Forssellin ruuti rutikuivaa.

Nimimerkkikuulijamme Aristoteleen kantapäätä iPodin täydeltä kirjoittaa, että tämä ilmaus on

”vakava fysiikan lakien vastainen fraasikuperkeikka. Artikkelin otsikon luettuani kuvittelin, että se sisältää hyviä uutisia. Pian kävi kuitenkin ilmi, että Hannoverin ruuti on paremminkin litimärkää, kun ei syty sitten millään.”

Myös Aristoteleen kantapään fraasirikospartio suosittelee suurta varovaisuutta, kun aletaan leikkiä niin tulenaroilla ilmauksilla kuin ruudin eri muodot. Tässäkin tapauksessa oli vain millimetrien kysymys, että Uutislehden ruudilla leikkijä olisi menettänyt peukalonsa. Partiomme viekin pahantekijän kotiinsa ja pitää hänen vanhemmilleen puhuttelun.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Nykyihminen on tottunut kaksijakoiseen maailmankuvaan niin, että muunlainen ajattelu tuntuu mahdottomalta. Eikä siinä mitään, kunakin maailmanaikana ihmiset pitävät totuutena omia ajatuksiaan, kunnes taas koittaa toinen aika, jolloin vanhoille totuuksille nauretaan.

Meitä kiinnostaa kuitenkin, miten kahden vaihtoehdon olemassaolo ilmaistaan. Kuulijamme E. Kolu ottaa asian puheeksi kirjeessään meille näin:

Kaikenlaiset omituisuudet tarttuvat ja leviävät nykyään niin nopeasti, kuten välimerkin kauttaviiva (/) lukeminen. Radiossa kysyttiin kirjailijalta, että ”ajatteletko niitä tyttöjä-kautta-poikia". Televisiossa toimittaja ehdotti kansanedustajalle, että "vois ajatella luomu-kautta-lähiruokaa". Toivottavasti ilmiö ei ole tullut jäädäkseen Mitenkähän asia ennen ilmaistiin? Muistaako kukaan? Ja toivottavasti ei joku koiranleuka ala lukea kaikkia välimerkkejä ja siitä sitten taas aloita uutta trendiä.

E.Kolu on aivan oikeassa. Kauttaviivan lausuminen on Aristoteleen kantapään fraasirikollisuuskomitean mielestä yhtä tyhmää kuin viivan lausuminen numeraalisissa ilmauksissa. Jos osaamme lausua ilmauksen kaksi-viiva-kolme sijasta kahdesta kolmeen, osaamme varmaan ajatella kauttaviivan kohdalle sanan tai.

Ja jos emme osaa pilkku vaan lausumme kaikki välimerkit ääneen ajatusviiva mikä nyt on aivan idioottimaista ajatusviiva pitäkäämme turpamme kiinni pilkku ja menkäämme kotiin opettelemaan ajattelemaan huutomerkki!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Mehän kaikki tiedämme, miten vahva voima on ihmisen tahto. Vanha kansa osaa sanoa, että tahto vie miehen vaikka läpi harmaan kiven.

Tämä inhimillisen tahdonvoiman ja kaivosalan vahva sidos oli ehkä syynä siihen, miksi modernin informaatioteknologian erikoislehti IT-viikko astui äskettäin fraasirikollisuuden lavealle polulle. Toimittaja kertoi, miten amerikkalainen it-blogi oli pyytänyt lukijoiltaan apua järkevänhintaisen nettilautatietokoneen suunnitteluun. Toimittaja Olli aloitti jutun suoraan rikoksella:

Harmaa tahto vie läpi vielä 2000-luvullakin.

Kuulija-ilmiantajamme Markku ihmettelee: Onhan puhuttu aivojen "harmaasta aineesta", "harmaasta arjesta" ja "harmaasta taloudestakin", mutta "harmaa tahto" on jotakin uutta, kiehtovaa. Onko kyseessä Piilaaksossa kehittynyt uusi motivoinnin muoto, maailmankaikkeudessa esiintyvän "pimeän aineen" ilmentymä vaiko mikä?

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään muu kuin modernin tietotekniikan ympärillä hyllyvä ja vellova paradoksaalinen ilmiö nimeltään tiedon puute. Kirjoittaja hallitsee ehkä HTTP-protokollat ja nettilaudat, muttei tärkeintä työkaluaan, kieltä ja sanoja.

Rangaistukseksi toimittaja Olli opettakoon harmaille aivosoluilleen kaikki suomen kielen fraasit alusta loppuun, kiitos ja näkemiin.

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Suomalaiset ovat ottaneet urheilun sydämen asiakseen. Huippu-urheilijoittemme menestyksestä iloitsevat usein muutkin kuin kyseisen lajin harrastajat, ja mitali olympialaisista kohottaa mielialaamme, kansallistunnettamme ja bruttokansantuotettamme useilla prosenteilla. Kun Sanna Sten ja Minna Nieminen voittivat kevyen pariairokaksikon hopeaa Pekingissä, he saivat suomalaisilta ihailijoiltaan jopa runoja kisastudioon. Toimittaja kommentoi lyriikan esiinmarssia näin:

Tälläkin kertaa runosuoni on alkanut ihmisillä kukkia.

Kuulijamme Helinä Jämsästä ihmettelee, voiko runosuoni kukkia. Aristoteleen kantapään fraasirikosyksikkö ihmettelee samaa. Asian pohdinta vie meidät runouden perimmäisen olemuksen äärelle.

Runous on vanhastaan ollut kieltä eteenpäin vievä voima, ja sen piirissä on aina kokeiltu sanomisen tapoja, joita muuten ei voi kokeilla. Kirjoittajien, jotka eivät tyydy tavanomaisen kielenkäytön rajoihin sanotaankin ratsastavan runoratsulla. Heidän luomisvoimansa salaisuus on tuo puheena oleva runosuonisto, joka kuljettaa runoutta kaikkialle kehoon. Mutta kuten tiedämme, suonet eivät kuki vaan ne pulppuavat. Jos kyseessä olisi runosuoli, voitaisiin ajatella, että kukat saavat sieltä jollain lailla lannoitetta, mutta nyt puhutaankin runosuonesta.

Tuomitsemme siis kyseisen urheilutoimittajan leväperäisen kielenkäytön vuoksi kirjoittamaan työpisteensä tietokoneen ruudulle sata kertaa lauseen: "William Harvey löysi verenkierron periaatteen vuonna 1616".
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Monet sanat ovat sukua toisilleen. Sama sanavartalo voi näkyä niin jonkun asian nimessä, aiheeseen liittyvässä teonsanassa ja laatusanassa. Esimerkiksi aikuinen voi aikuistua ja olla sitten aikuismainen. Tällainen sanojen muodostuminen on kuitenkin satojen vuosien pituinen kehityskulku. Uusia sanoja ei aina voi johtaa samalla tavalla kuin vanhoja. Ehkä niin on jo yritetty tehdä, mutta tulokseen ei ole oltu tyytyväisiä.

Silti joku aina aika ajoin koettaa, olisiko aika kypsä uuden sanan johtamiselle. Jos yritys tapahtuu esimerkiksi lehden sivuilla, lukijoiden tehtäväksi jää harmillisen usein todeta, että aika ei vieläkään ole kypsä. Hyvä esimerkki tästä ilmestyi oululaisessa Kaleva-lehdessä elokuun alussa. Lehti uutisoi japanilaisesta napa-juhlasta otsikolla Japanissa hötkyteltiin napafestareilla näin:

Siellä vanhakin nuortuu ja nuoret lapsettuvat.

Kiusaus muodostaa sanasta lapsi sana lapsettua samaan tapaan kuin sanasta aikuinen saa sanan aikuistua on käynyt kirjoittajalle ylivoimaiseksi vastustaa. Sana on kuitenkin kankea ja merkitykseltään hämärä: tarkoitetaanko nyt kenties sitä, että nuoret saavat lapsia?

Aristoteleen kantapään fraasirikosoikeudellisen oikeusasiamiehen mukaan tapaukseen voidaan soveltaa Suomen perustuslakia. Sananvapaushan on perustuslaillinen oikeutemme, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Kyseessä on siis sananvapaus, ei sanojen rikollisen johtamisen vapaus! Aristoteleen kantapään fraasirikostuomio on ankara: nurkkaan siitä!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Vertauskuvien hakeminen uusilta elämänalueilta on hienoa ja kannatettavaa touhua. Tuhannesti kulutettujen vertausten käyttäminen on omiaan tylsistyttämään lukijat ja kuulijat huonontaen näin sanoman perillemenon tehoa.

Mutta rajansa on uusien elämänalueiden valjastamisessa kuvailmauksiemme herkkupaloiksi. Jos emme ole tarkkoja, vertausta etsivä jalkamme lipsahtaa tutuilta pitkospuilta ennen käymättömille mättäille, jotka saattavat paljastua suonsilmäkkeiden lähteiksi.

Näin kävi Helena Hirvikorvelle hänen johtajuutta käsittelevässä kirjassaan Valta jakkupuvussa. Hirvikorpi avaa johtajuutta käsittelevän kappaleensa näennäisen havainnollisesti:

Johtaminen on kuin monikulmainen kuutio, jonka eri syrjillä on tasaisia kulmia.

Jos lukija erehtyy kuvittelemaan kuution, jonka syrjillä on tasaisia kulmia, hän joutuu sellaiseen avaruusgeometriseen labyrinttiin, että sieltä ei hevillä palata pohtimaan johtajuuden kiehtovia ulottuvuuksia jakku- tai muissakaan puvuissa.

Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen valamiehistö kiittää kuulijaamme Nimetöntä, fraasirikosten uskollista ilmiantajaamme. Ja rangaistukseksi kirjailija Hirvikorvelle annamme tehtäväksi laskea seuraavien avaruusgeometristen kappaleiden tilavuudet: 1. lieriö, 2. särmiö ja 3. säännöllinen monitahokas.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Tämän viikon fraasirikos on itseaiheutettua laatua. Juhannuksena nimittäin juhlimme fraasin itseaiheutettu päänsärky vuosijuhlaa ja muistelimme sen syntyhistorian juontuvan lääketehdas Leiraksen särkylääkkeen lanseerauskampanjaan noin kaksikymmentä vuotta sitten.

Tarinassa oli kuitenkin puutteellisesti tietoa ja paljon aukkoja. Puhelu Turkuun Airiston rannalle toi tietoa ilmauksen taustoista lisää, joten otetaanpa homma uusiksi, kun kerran on mahdollisuus valottaa kieleemme juurtuneen sanonnan syntyhetkiä uusin faktoin.

Kun Leiras siis suunnitteli uuden Prodol-merkkisen kipulääkkeen tuomista markkinoille, käsikauppa- eli itsehoito-osaston päällikkö Tom Gardberg istui alas konsernin markkinointiväen kanssa. Markkinointiosaston Riitta Kivinen oli kirjoittanut taustaksi kasan tekstiä, jossa hän filosofoi, että päänsärkyjä on monenlaisia. On sairauksista johtuvia päänsärkyjä ja toisaalta on päänsärkyjä, jotka voi itse aiheuttaa.

Tom Gardberg kiinnitti huomionsa tähän päänsäryn itseaiheuttamiseen ja lääkkeen mainontaa alettiin rakentaa iskulauseen itseaiheutettuun päänsärkyyn pohjalle. Televisiomainokseen kuvattiin pieni tarina nuoresta miehestä, joka valmistautui kotonaan lähtemään viettämään hauskaa iltaa. Viimeiseksi hän sujautti rintataskuunsa Prodol-paketin, joka oli laadittu kiekkomaiseksi muistuttamaan vitsikkäästi e-pilleripakkausta.

Prodolin lanseeraus ajoitettiin tietenkin vappuun. Turkulaisille teekkareille jaettiin ilmapalloja, joissa luki lääkkeen mainoslause. Tv-mainos pyöri televisiossa tiiviisti. Päänsärkyä ajoittain potevat kansalaiset innostuivat reippaasta meiningistä ja Prodolin menekki ampaisi korkeuksiin.

Kunnes mainos sitten kiellettiin. Lääkemainonnan etiikkaa valvova lautakunta ei pitänyt lääkkeiden ja alkoholin yhdistämisestä ja ilmoitti, että Prodolin mainosta ei saa enää esittää. Tom Gardberg työtovereineen vetosi lautakuntaan monin vastinein ja koetti puhua lautakuntaa ympäri erittelemällä, että itseaiheutettuja päänsärkyjä voi olla muitakin kuin alkoholin nauttimisella ansaittuja. Toinen aiheuttaa päänsärkynsä savukkeen savulla, toinen liiallisella television katselulla. Mutta mikään ei auttanut. Gardbergin sanoin lautakunta edusti sitä perisuomalaista kantaa, jonka mukaan se joka krapulan hankkii, krapulan kärsiköön.

Prodolin markkinointisuunnitelmat menivät uusiksi. Uudistuksiin kului muutama kuukausi ja tuona aikana kilpaileva särkylääke Burana aloitti oman lanseerauksensa. Eikä Prodol enää lopulta saanut Buranan etumatkaa kiinni mm. siksi, että Buranassa on vaikuttavaa ainetta ibuprofeenia 400 mg, kun taas Prodolissa oli vain 300 mg! Niinpä Prodolin valmistus lopetettiin pian.

Näin kiehtova tarina lääkemaailmasta siis kätkeytyy sanonnan itseaiheutettuun päänsärkyyn taakse. Vaikka lääke kiellettiin ja tekijöitä harmitti, jotain jäi siis elämäänkin, oli eettinen lautakunta mitä mieltä tahansa.

Ai niin, mitäkö tuon edesmenneen humuveikkojen kipulääkkeen nimi prodol tarkoittaa? Se on lyhenne latinan sanoista pro dolorosa, joten jo sen nimi oli suunnattu torjumaan kipua.

Maailmallakin Prodol-nimistä lääkettä on myyty, mutta kyseessä on ollut carisoprodol-nimistä ainetta sisältävästä lihasrentouttajasta. Jota ainetta muuten myydään Isossa-Britanniassa myös kauppanimellä sanoma!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Vieraskielisten sanojen rahtaaminen toisiin kieliin ei aina ole pelkästään kansainvälistä ja fantsua toimintaa. Emmekä nyt puhu suomen kielen kuolemasta englannin kielen ylivallan ikeessä, vaan siitä, että joskus vieraan sanan kirjoitusasu tuottaa outoja vaikutelmia.

Kuulijamme Tuore isä Kolmannelta linjalta törmäsi ilmiöön Kelan äitiyspakkausta avatessaan. Kaiken erinomaisen ja hyödyllisen aineiston seassa kun löytyy tänä vuonna kuusi kondomia, joiden englanninkielinen nimi Sure muistuttaa varmuusvälineiden varmuudesta ja luotettavuudesta, mutta suomeksi tuotteen merkki kehottaa suremiseen.

Tuore isä puhkuu, että ”miksi Kela kehottaa tuoreita vanhempia suremaan yhtenä ihmiselämän iloisimpana hetkenä, kun lapsi on syntynyt? Onko suremiskehotuksen syy sukupuoliyhteydessä, jota varten ehkäisyvälineet kaivetaan esille? Vai onko suremisen syy ehkäisyssä? Kaikki eivät pidä kondomeista, mutta ei kai se voi olla syy toivottaa surua kaikille äitiyspakkauksen saajille?! Ei ihme, jos siittiötkin joutuvat tällaisessa ristiriitatilanteessa hämmennyksen tilaan ja hidastuvat!”

Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin yhtyy Tuoreeseen isään ja lähettää Kelan äitiyspakkausosaston väelle ankaran muistutuksen, jonka säälimätön sisältö kuuluu näin: no huhhuh!
- - -
aristoteles(at)yle.fi