Ihminen on aina käyttänyt luontoa ja eläimiä omiin tarkoitusperiinsä. Joskus tämä hyväksikäyttäminen saa riiston ja ryöstön piirteitä, ja silloin on Aristoteleen kantapään fraasirikospartion aika puuttua asiaan.

Tällä kertaa kyseessä on ystävämme Tynkä-Sipoon Suden ilmianto Helsingin Sanomien huhtikuisesta artikkelista luontokuvauksen iloisesta maailmasta. Toimittaja oli hiihtänyt Lieksan metsiin laavulle kuvaamaan susia haaskalta. Vihdoin aamuyöllä sudet olivat saapuneet ja toimittaja sai kuvansa susista. Juttu oli kuitenkin otsikoitu näin:

Hukkareissu petojen kuvauspaikalle.

Ystävämme Tynkä-Sipoon Susi kommentoi jutun otsikkoa näin:

”Hah! Toimittajahan näki ne sudet!”

Ja aivan oikein, mikä hukkareissu se on, jos susihukasta potretti kameraan ikuistuu! Vaikka suden kiertoilmaus on hukka, sanaan reissu yhdistettynä se ei ala merkitä susimatkailua yhden toimittajan päähänpistosta, koska sen merkitykseksi on miljoonien suomalaisten kesken sovittu satoja vuosia sitten matka, jonka tarkoitus ei toteudu.

Aristoteleen kantapään Fraasirikospartio kirjoittaa toimittajalle sakkolapun välittömästi tapahtumapaikalla ja kehottaa fraasirikoksen tekijää pyytämään susilta heti anteeksi hukkareissuaan.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Juhlavassa tyylilajissa on aina olemassa se vaara, jota suomalainen sanaparsi luonnehtii: joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Jos ylevässä sävyssä tekee yhdenkin särön, tulos lässähtää kuin pannukakku.

Näin voi käydä harjaantuneellekin kirjoittajalle. Hyvä esimerkki tästä on kuulijanimimerkkimme Nimettömän lähettämä pätkä Panu Rajalan uudesta Mika Waltaria koskevasta kirjasta Unio Mystica. Rajala tyylittelee Ihmiskunnan viholliset -romaania kuvatessaan näin:

Keisari Neron henkilöhahmo heittää oman pitkän ja kirkkaan varjonsa sekä valtakuntaan että romaanin rakennukseen.

Nimimerkki Nimetön ihailee Rajalan luomaa uutta fysikaalista ihmettä, kirkasta varjoa. Aristoteleen kantapään fraasirikosyksikkö ei ole yhtä ihastunut mitä ilmeisimpään fraasitekniseen hutilointirikkeeseen, eikä suostu kuuntelemaan hetkeäkään selityksiä tyyliin: no hitsi kun mä meinasin kirjoittaa niinku pitkästä ja terävästä varjosta, mut eiks terävä ole vähän niinku kirkas, hei kamoon?

Kuulijallamme Nimettömällä seuraavat viikot taas ovat yhtä lukemisen juhlaa, kun hän saa verrattoman kirjapalkintomme, joka on tällä kerralla tietokirjallisuuden virstanpylväs nimeltään Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata. Timantintarkkoja lukuhetkiä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Milloin yksinoikeus luoda värikästä ja uutta kieltä siirtyi runoilijoilta urheilutoimittajille? Tässä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, jota suomen kielen tieteellisellä tutkimuksella on edessään.

Ikävä kyllä uudisraivaajilla on aina kivinen tie kuljettavanaan. Ympäristö ei aina ymmärrä uutta luovia neroja. Sellainen on tämänkertaisenkin fraasirikoksen tarina: Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin kieltäytyy tajuamasta avantgardistisen sporttiredaktöörin kreatiivista runoratsua. Kymen Sanomat otsikoi äskettäin jutun jääkiekkosarja Mestiksen loppupeleistä näin:

Jukurit höyläsi Titaanien oljenkortta.

Fraasirikostutkijamme yhtyvät ystävämme Timon huudahdukseen: mitä!? Tuttu kuvailmaus oljenkorsi on tietysti Titaanien ainoa mahdollisuus välttää putoaminen Mestiksestä, mutta mitä on oljenkorren höylääminen?

Langetamme Kymen Sanomien urheiluosastolle tuomioksi holtittomasta kuvakielen viljelystä kymmenen minuutin suihkukomennuksen ja Timolle lähetämme viikon kirjapalkinnoksi taivaallisen upean tietoteoksen Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata. Ihania lukuhetkiä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Asiantuntijoiden mukaan pula energiasta aiheuttaa lähivuosina sotia ja vallankumouksia. Pahempaa on kuitenkin jo nähtävissä: energiapula aiheuttaa huolestuttavaa fraasirikollisuutta! Helmikuun puolivälissä Ylen kanavilla päivän toistetuimpia juttuja oli Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen haastattelu. Haastattelussa toimittaja analysoi energiamarkkinoita seuraavalla havainnolla:

Sähkön hinta pysyy taivaassa kuin tatti.

Kuulija-ilmiantajamme Eeva Hoo Espoosta kysyy Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimelta,

”Onko kyseessä kielikukka vai peräti kielisieni?”.

Sienethän eivät ole kasveja, joten kielikukka kyseessä ei ole. Suomalaisessa sanonta-aarteistossa avokantaisten kantasienten Boletales -lahkoon kuuluvat tatit ovat vakiintuneet pysyvyyden ja konservatiivisuuden symboliksi. Istuu kuin tatti sanotaan ihmisestä, jonka istumisessa on sellaista vakiintuneisuutta, ettei seisomaan nousemista ole ihan vähään aikaan odotettavissa. Niinpä sen käyttö on oikeutettua sähkön hinnankin suhteen, jos asiassa on odotettavissa vakautta.

Taivaalla pysyvä tatti vie kuulijan ajatukset ydinpommin tuottamaan sienipilveen ja ottaa näin voimakkaasti kantaa ydinsähköä vastaan. Siitä huolimatta fraasirikostuomioistuimemme on todettava, että kaikki taivaan sienet kuuluvat mykologisessa katsannossa fraasirikosten luokkaan, ja rangaistuksena toimittajalle olkoon yksi kilowattitunti Mikael Liliuksen housuissa.

Eeva Hoo taas vastaanottaa viikon muhkean kirjapalkinnon, joka on luonnollisesti uutuusteos Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata. Tattimaisia lukuhetkiä!
– – –
aristotetes(at)yle.fi

Syyn ja seurauksen suhde on ikiaikainen sanalaskujen ja viisauksien aihe. Eikä aivan ilman syytä, näemmehän joka päivä ympärillämme kanssakansalaisiamme, jotka näyttävät olevan täysin tietämättömiä monien umpihoopojen tekojensa seurauksista. Ja he katselevat meitä todennäköisesti aivan samoin miettein.

Sananlaskuistakaan ei aina ole erehdyksiä estämään, jokaisen sukupolven täytyy ilmeisesti tehdä omat virheensä oppiakseen jotain tällä maallisella taipaleellaan. Ja yksi keskeinen erehdysten tekemisen osa-alue on vanhat viisaudet, jotka käsittelevät tekoja ja niiden seurauksia. Ystävämme Setä Tuomola Turusta kuuli tammikuussa, miten Tuomas Enbuske haastatteli radiossa tulevaisuudentutkijaa, joka innostui asiastaan niin, että päästi suustaan seuraavan viisauden:

Sitä niittää mitä kyntää.

Kuten me kaikki peltojen antimia päivittäin nauttivat kansalaiset tiedämme, kyntämisessä viljelymaata kuohkeutetaan kääntämällä sitä auran siivillä vako kerrallaan ylösalaisin, jotta maa olisi otollisempaa siementen itämiselle. Niittäminen taas liittyy sadonkorjuuseen, jossa kerätään tulos siitä, mitä on kylvetty, kun on kynnetty.

On ymmärrettävää, että tulevaisuudentutkija unohtaa menneisyyden ja nykyisyyden termit tulevaa tihrustellessaan. Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin epäilee kuitenkin että sellainen tulevaisuus, jossa jo kyntäminen antaa sadon siemenen, on kauempana kuin kaukana, ja tuomitsee tulevaisuudentutkijan loppupäiväksi kyntöhommiin auran varteen härjän taakse, hop hop!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Suomen kielen käytössä oleva sanavarasto on laajempi kuin monella muulla kielellä. Siltikään jokaiselle asialle ei ole riittänyt ihan omaa sanaansa. Laivoilla, vakoilla ja lehdillä on omat kantensa. Matemaatikoilla, opiskelijoilla ja kirjoilla kullakin on omat lukunsa. Ja oma laki on niin juristeilla kuin tuntureillakin. Näistä sanoista kuulijan vain pitää asiayhteydestä ymmärtää, mistä on kyse.

Usein näiden eri asioita merkitsevien sanojen runko on samanlainen, mutta niiden merkityksen erottaa siitä, että ne taipuvat eri tavalla. Kuten tämänviikkoisen fraasirikoksen ilmiantajamme Nimetön kirjoittaa: ”Pari viikkoa sitten huomioni kiinnittyi Halpahallin mainokseen:

Takki fleecevuorella xx euroa.

Ihmettelen vaan, mikä kauppa on niin suuri, että sen sisään mahtuu kokonainen fleecevuori ja vuoren päälle vielä takit tahi jalkineet? Vai alkavatko kielemme hienoudet hämärtyä siinä määrin, ettei enää ymmärretä mitä eroa on vuorella ja vuorilla?

Niinpä niin, takin vuori ja maaston vuori eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään, myös taivutukseltaan: takissa i säilyy, mutta vuoristossa i muuttuu e:ksi. Tämän muistaminen ei Suomen kaltaisessa suhteellisen tasaisessa maassa ole helppoa, mutta Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin ei anna armoa vaan lähettää jyrkän tuomionsa Pohjanmaan Halpa-Hallin ilmoitustekstien oikolukuosastolle Seitsemän veljeksen Juhanin tyyliin: "istukoon päivän tai kaksi vuoren komerossa ja siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä rauhaansa kuuluu"!

Ja ilmiantaja Nimetön taas voi onnitella itseään, koska hän saa tämänkertaisen kirja-palkintomme, joka on vastailmestynyt arvoteos Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata. Kohottavaa lukuelämystä!

– – –

aristoteles(at)yle.fi

Vanha määritelmä hyvästä toimittajasta kuului niin, että hän on joka alan amatööri. Määritelmän kehittäjä käytti sanaa amatööri todennäköisesti merkityksessä jonkin alan rakastaja, jolloin hän tiedä aiheesta kaikkea, mutta on rajattoman utelias oppimaan lisää. Nykyään taas usein tuntuu siltä, että toimittajat ovat joka alan amatöörejä siinä mielessä, että he eivät tiedä mistään mitään eivätkä kauheasti viitsi asialle mitään tehdäkään.

Tällaisesta närkästyi kuulijamme Nimetön joten hän lähetti meille seuraavanlaista postia:

”Alkaa niin sanotusti nyppiä tämä huolimaton kielenkäyttö uutisissa.
Tammikuun puolivälissä Finnairin lentokone törmäsi lintuun välilaskun yhteydessä. Uutinen kertoi aiheesta näin:

Lintu vaurioitti koneen oikeanpuoleista kakkosmoottoria.

Kuinkahan monta "kakkosmoottoria" mahtaneekaan olla Finnairin käyttämässä Boeing 757 -lentokoneessa? Niitähän voisi olla esimerkiksi vasen, keski-, etu-, taka-, ylä- ja alakakkosmoottori. Lentokoneisiin perehtyneet toki tietävät, että moottorit on numeroitu vasemmalta oikealle. Eli uutisen olisi pitänyt olla muotoa: "Lintu vaurioitti koneen oikeanpuoleista eli kakkosmoottoria. Tuomio luppakorvaisesta kielenkäytöstä olkoot ankara!”

Ja näinhän se on, hömppäviihteestä ja politiikasta nyt osaa kuka tahansa kirjoittaa, mutta kun aletaan käsitellä turvallisuuden kannalta niinkin tärkeitä asioita kuin lentoliikennettä, toimittajalta pitäisi edellyttää vähintään liikennelentäjän lupakirjaa!

Määräämme vastuuttoman toimittajan viideksi minuutiksi pimeään vaatekomeroon miettimään pahoja tekojaan, soo soo, ja ojennamme ilmiantajalle palkkioksi viikon vinkistä kirjapalkinnon, joka on upea vastailmestynyt kirja nimeltään Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata! Ylösrakentavia lukuhetkiä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Poliisin työ ei ole maailman helpointa hommaa. Lainvalvojien haastavaa työsarkaa verrataan usein jopa yhteiskunnallisten jätekuskien työhön, kun he joutuvat kasvokkain sekä rikosten että rikollisuuden syiden kanssa.

Niinpä Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin suhtautuukin armeliaasti tämänkertaiseen tapaukseen, jonka kuulijamme Tuomo meille ilmiantoi tammikuisesta A-zoom -ohjelmasta.

Ohjelmassa vuoden poliisiksi valittu vanhempi konstaapeli kertoi siitä, miten poliisit valmistautuvat ammatin vaihteleviin tilanteisiin. Usein työ muistuttaa sosiaalityöntekijän ja terapeutin hommia, ja silloin tarvitaan niin sanottuja puhetaitoja. Tällaisissa tilanteissa tehtävän hoitaa työparista se, joka on puhelahjoiltaan parempi. Vanhempi konstaapeli havainnollisti sanomaansa näin:

Tämä pitää aina ottaa huomioon, että kukaan ei ole (tavallaan niin kuin) seppä omalla maallaan. Pitää muistaa, että se kaverikin osaa jotain.

Tuomo kiinnitti huomionsa harvinaisen hämäräksi viritettyyn kahden sanonnan, oman onnensa sepän ja omalla maallaan toimivan profeetan ristisiitokseen:

"toivon kyllä, että poliisi edelleen takoisi lähinnä vain omalla tontillaan, harva heistä lienee profeetaksikaan syntynyt."

Aristoteleen kantapää pysyy omassa lestissään ja toivottaa poliiseille lisää naulankantaan osumisia.

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Kuvakieliset fraasit auttavat monesti nasevoittamaan ilmaisua ja mikäpä olisi kaikille tutumpi kuvakielen aihepiiri kuin ihmiskeho. Tuo evoluution upea luomus tarjoaa monipuolisen kentän paitsi kehonkielen myös sanallisen kielen mittaamattomalle ilmaisuvoimalle. Sieltä löytyy kättä pidempää, hiusten halkomista ja varpaillaan olemista kyynärpäätaktiikan vuoksi.

Mutta niin kuin nyrkki silmässä on väärinkäytettynä ikävä ilmiö, niin ovat ihmiskehon fraasiaitan hedelmätkin. Julma osoitus tästä löytyi Ylen uutisten nettisivuilta aivan alkuvuodesta, kun uuden vuoden rakettihurmion karuja seurauksia selviteltiin. Uutisen otsikko kuului seuraavasti:

Ilotulitteiden aiheuttamat silmävammat riistäytymässä käsistä.

Kun silmävammat riistäytyvät käsistä, ollaan siinä pisteessä, jossa abstrakti kuvakieli muuttuu kouriintuntuvaksi konkretiaksi. Ja siinä samassa pisteessä kirjoittajan aikomukset riistäytyvät käsistä ja lukija aavistaa lukevansa kieli poskella kirjoitettua juttua. Asia ei enää istu kuin nenä päähän vaan lipsahtaa päin ahteria.

Aristoteleen fraasirikostuomioistuimen pitkä koura heristääkin sormeaan toimittajan huolimattomalle kielikuvien käytölle ja tuomitsee hänet loppupäiväksi katsomaan peiliin opetellakseen suomen kielen anatomisen kielikuvaston paremmin omaa kehoaan tutkimalla.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Politiikkaan kuuluu siis kaikkien meidän asiamme. Niinpä politiikan kielikin imee vaikutteita kaikilta elämän aloilta, kaikkien meidän elämästämme, töistämme ja harrastuksistamme.

Koska politiikassa on kyse myös johtamisesta, erityisen mielellään politiikka imee termejä ja ilmauksia aloilta, joissa demokratiaa ei tunneta. Tällaisia aloja ovat paitsi urheilujoukkueen valmentaminen, myös merenkulku, jossa kapteenin sana on laki. Tuhansien järvien maassa, jonne jazzikin tuli laivalla, merenkulkusanasto on yleisesti tunnettua.

Niinpä harvan kuulijan kulmakarva kohosi, kun tammikuun alussa Radio Suomen toimittaja puhui

Kataisen reivaamasta Kokoomuksesta.

Reivaaminenhan on sitä, kun purjealuksen purjeen pinta-alaa pienennetään erityisin reivausköysin, kun tuuli yltyy niin kovaksi, että alus uhkaa kallistua liikaa. Niinpä osuva mielikuva oli heti valmis: lama-ajan puhurien beufortit alkavat olla sitä luokkaa, että Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen johtaa puoluettaan matalalla profiililla.

Mutta kuten ilmiantajakuulijamme Tuomokin raportoi, tämä ei ollut toimittajan tarkoitus, vaan hän käytti sanaa reivata rikollisessa merkityksessä sanan johtaa synonyyminä. Koska myös Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimessa kapteenin sana on laki, määräämme tämänkin reivausrikollisen kävelemään lankulla ja hivutettavaksi kölin alitse.

Kaikki miehet kannelle!
– – –
artistoteles(at)yle.fi