Yksi alkuvuoden yllättävimpiä ilmiöitä oli tapa, jolla Kokoomuspuolueen asioista raportoitiin tiedotusvälineissä. Ensinnäkin tammikuun alussa mitattiin puolueiden kannatuksia mielipidemittauksilla. Selvityksen mukaan Jyrki Kataisen johtama oikeistokeskustaan sijoittuva puolue oli ohittanut kannatuksessa muut suuret puolueet. Ilta-Sanomat uutisoi mittauksen tuloksia verkkosivuillaan tällaisella otsikolla:

Kokoomus kirii yhä kaulaa.

Ilmiantajanimimerkkimme Lulu ällistelee ansaitusti kaulan kirimistä:

”Eikös esimerkiksi juoksukilpailussa ensimmäisenä juokseva ole ottanut, vetänyt tai repinyt kaulaa ja jäljessä tuleva pyrkii kirimään kaulaa eli yrittää päästä ensimmäisenä juoksevan ohi. Koska otsikko on ristiriitaisia tunteita herättävä, ehdotan uudeksi otsikoksi "Kokoomus parantaa kuin sika juoksuaan".

Lukijaparkaa hämmennettiin lisää muutaman päivän kuluttua uutisella Sauli Niinistön ylivoimaisesta gallup-suosiosta seuraavaksi presidentiksi. Helsingin Sanomat otsikoi STT:n välittämän uutisen näin:

Niinistö kuroo kaulaa.

Taas kokoomuslaisen maailmankatsomuksen omaaja pannaan tulemaan perässä vaikka hän kulkee edellä. Aristoteleen kantapää jää hiljaa ihmettelemään sitä, miksi lehdet yhdistävät erilaiset kaula-ilmaukset Kokoomukseen ja vieläpä aivan päin honkia. Vaadimme kaula pitkällä näiden mokailijoiden päät pölkylle ja kaulat solmuun.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Yhdyssanat ovat hieno keksintö. Miten muuten voisi esimerkiksi kuvata yhteen kirjoitettuja sanoja kuin sanalla yhdyssana? Jälkimmäisestä osasta näemme, että kyseessä on sana, alkuosa taas kertoo, millainen sana on.

Ikävä kyllä myös hämäryydet sanojen merkityksissä ainakin tuplaantuvat, kun niitä liitetään toisiinsa. Hammastahna ei ole hampaista tehtyä tahnaa eikä jääkiekko ole tehty jäästä vaan kumista. Ja sitten osa yhdyssanoista on saanut lähes fraasin tai idiomin aseman. Niiden tietämiseen tarvitaan kokemusta kielen käytöstä, pelkkä mekaaninen sanojen tunnistaminen ei auta.

Aina tällaista kokemusta ei ole ammattilaistenkaan käytössä, voimme päätellä Iltalehden seuraavasta tammikuisesta otsikosta:

Naissankari rauhoitti lapsia ja ampujia.

Kiinnostunut lukija alkaa lukea juttua naissankarin eli gigolon eli häntäheikin urhoollisuudesta, mutta juttu jatkuukin näin: ”Keskelle ampumadraamaa joutunut nainen suojeli surma-asunnosta paenneita lapsia”.

Ilmiantajanimimerkkimme Päivi Istala Yleisradiosta kirjoittaa:

”Onko suomen kielen taju todellakin ihan hukassa Iltalehdessä?”

ja kysymys on aivan paikallaan. Se, että kirjoittaja ymmärtää sanan naissankari naispuoliseksi sankariksi kertoo siitä, että hän ei ole lukenut eikä kirjoittanut kovinkaan paljoa suomenkielistä tekstiä. Ja se, että tämä sekaannus tapahtuu yhä useammin, on varmaan sitten merkki lopunaikojen ankeudesta.

Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen mielestä on kuitenkin jollain lailla hellyttävää, että juuri Iltalehden kaltaisen sensaatioaviisin toimittaja ei osaa käyttää sanaa naissankari oikein. Niinpä päästämme toimittajan armosta vapaalle jalalle, mutta annamme hänelle kotiläksyksi lukea Casanovan muistelmat kymmenen kertaa joka yö.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Nykyaikaa on kuvattu monella tavalla monesta näkökulmasta, mutta yksi tärkeimmistä aikaamme leimaavista asioista on erikoistuminen. Renessanssista on jo kuusisataa vuotta ja yhtä etäiseltä tuntuu ajatus renessanssi-ihmisestä, yleisnerosta, joka voisi ottaa haltuun useampia elämänaloja. Ei, kukin meistä on omistanut koko elämänsä jonkin kapean sektorin opiskelulle eikä vilkaisekaan sivuilleen.

Erikoistuminen antaa ihmisille rauhan uppoutua kiinnostuksensa kohteeseen, mutta ehkä se kuitenkin typistää elämänkokemustamme. Näin ainakin voisi päätellä Ylen urheilu-uutisten marraskuisesta pätkästä, jossa toimittaja pohti alppihiihtomme nykytilaa otsikolla ”Vanhemmista rusina, Leitnerilla tusina” näin:

Lajiliittojen, seurojen, valmentajien ja lähipiirin muodostamassa pullapitkossa kotijoukot on se ehdoton hedelmä, joka tarvitaan myönteiseen urakehitykseen.

Urheilutoimittaja parka on uhrannut koko elämänsä urheilujournalismin kehittämiseen, niin että aikaa ei ole jäänyt niin arkisen asian kuin pullapitkon rakenteen opiskeluun. Eihän pullapitkossa olevia rusinoita sanota hedelmiksi — vaikka ne onkin kuivattu mehevien hedelmien joukkoon luokitelluista viinirypäleistä — vaan niitä sanotaan rusinoiksi!

Rikos on melkoinen, mutta säälistä poloisen urheilutoimittajan kapeaa elämää kohtaan rangaistus on tällä kerralla vain viisi sakkokierrosta ampumahiihtoa, hyvää keliä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Sanomalehtien kilpailu lukijoista internetin uutisvälineitä vastaan on kova. Pitkien taustoittavien juttujen väline sanomalehti on kaikkialla maailmassa alkanut menettää tilaajia pinnallisen sirpaletiedon internetille. Monessa sanomalehdessä tähän kilpailutilanteeseen on lähdetty lyhentämällä ja pinnallistamalla juttuja. Näin tilaajille koetetaan taata yhtä huono sisältö kuin internetin pinnallisissa uutisvälineissä päivän myöhässä ja hiukan kalliimmalla.

Toinen tapa pyrkiä kilvassa voitolle on panostaa lennokkuuteen. Tästä mainio esimerkki löytyy viime lokakuisesta Helsingin Sanomista, jossa toimittaja kirjoitti Talvivaaran kaivosradasta Sotkamossa. Nikkelikaivoksen myönteisistä vaikutuksista Kainuun talouteen kertovan jutun otsikoksi oli lehdessä kehitelty seuraava:

Nikkeliä kainuulaisten haavoihin.

Kuulija-ilmiantaja-yhdistelmämme ”Vaihtoehtolääkinnän uudet tuulet” kirjoittaa positiivisesti, että

”nikkeli vaikuttaa kerrassaan innovatiiviselta haavanhoitokeinolta — toivokaamme, että potilaan vointi kohenee odotetusti”.

Aristoteleen kantapään fraasirikoslääketieteellinen osasto taas muistuttaa, että nikkelistä saattaa aiheutua kosketusihottuman lisäksi nenän sivuonteloiden sekä keuhkojen syöpää ja nikkelikarbonyylin aiheuttamaa kemiallista keuhkokuumetta.

Diagnoosimme onkin, että toimittajan nokkela ajatus yhdistää sanonnat aika parantaa haavat ja suolaa haavoihin nikkelikaivoksen tuotteisiin on johtanut otsikon pahemman kerran pois raiteiltaan. Tuomitsemmekin toimittajan loppuiäkseen hikoilemaan Taivalvaaran kaivoksille, heisulivei!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Fraasirikos on silmiinpistävä sammakko. Fraasirikollinen erehdyttää lukijansa tai kuulijansa ja aiheuttaa huimausta.

Alla näet varhaisempia fraasirikosilmiantoja. Uudet ilmiannot tänne: Ilmianna fraasirikolliset täällä!

Lisää ilmiantoja löydät täältä: Arkisto 1 | Arkisto 2 | Arkisto 3 | Arkisto 4 | Arkisto 5 | Arkisto 6
Entä tuomiot? Aristoteleen kantapään fraasirikos-tuomiot löytyvät täältä.

Yksi toimittajien suosikkiharrastuksista on hakea mahdollisimman paljon jutun aiheeseen liittyvää erikoissanastoa ja sitten viljellä sitä koko jutussa värikkyyden maksimoimiseksi sekä lukijoiden viihdyttämiseksi. Mainiosta lähtökohdasta huolimatta joskus käy niin, että projektissa menevät sekaisin sekä puurot että vellit ja viaton lukija jää ihmettelemään, mikä häneen iski.

Näin kävi taas lokakuussa Etelä-Suomen Sanomien sivuilla. Juttu Sotkamon Talvivaaran nikkelikaivoksen modernista metallinerotusmenetelmästä oli saanut alaotsikonlaatijan innostumaan seuraavanlaiseen värikkyystavoitteiseen suoritukseen:

Bakteerit liuottavat hyvinvointia ja työpaikkoja malmikompostissa.

Ystävämme Johannes kysyy lähettämänsä leikkeen mukana, että

”onko niin, että Sotkamossa on jo liikaa hyvinvointia ja työpaikkoja, kun niitä jo liuotetaan kompostissa”.

Aristoteleen kantapään fraasirikosseuraamusvirasto ihmettelee samaa ja kannustaa toimittajia varovaisuuteen muutenkin kuin metallurgian uusimpien saavutusten äärellä. Kannattaa siis pitää tietokoneen näppäimistö keskellä suuta, jottei käy niin kuin Etlarin toimittajalle, jonka tuomitsemme katsomaan rangaistukseksi peräkanaa sata jaksoa televisiosarjaa Kainuut ja rohkeat!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Grillaaminen kuuluu suomalaiseen elämäntapaan yhtä tiukasti kuin amerikkalaiseen ja australialaiseen ja varmaan ruotsalaiseen ja tunisialaiseenkin elämäntapaan. Ruoan kypsentäminen hehkuvien hiilien päällä on ikivanha ruoanvalmistustapa, vaikka englannin kielen sanaa grill onkin käytetty tässä merkityksessä vasta 1600-luvulta saakka. Ehkä kidutus kuulustelumenetelmänä taas väheni niin hitaasti, että vasta 1800-luvun puolivälissä to grill sai myös kuvaannollisen merkityksensä tiukan kuulustelun synonyyminä.

Grillaamisella on siis ainakin kaksi vanhaa vakiintunutta merkitystä. Joskus kuitenkin kannattaisi tämänkin sanan kohdalla pitää kieli keskellä suuta. Helsingin Sanomissa julkaistiin syyskuussa esimerkki tällaisesta tilanteesta. Lehti kirjoitti näin:

Syyttäjät grillasivat naista muun muassa laukun löytymisestä saunan terassilta.

Kuulijamme Tuutu kirjoittaa meille ilmiantonsa yhteydessä näin:

”Onnittelen itseäni, etten joutunut olemaan moisissa grillauskekkereissä mukana, edes valamiehistössä!”

Myös Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen väki luki Hesarin juttua kuin tulisilla hiilillä, koska sanat grillata ja saunan terassi tuovat yhdessä mieleen aivan muuta kuin totuuteen ja vain totuuteen tähtäävän oikeussalikuulustelun.

Aivan oikein, ne tuovat mieleen syytetyn käyttämisen käristemakkarana! Niinpä tuomioistuimemme tuomitsee kirjoittajan koko talveksi makkarattoman pöydän ääreen!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Perinnesanonnat ovat parhaimmillaan tehokkaita aseita sanan säilän heiluttelussa. Ongelmana on kuitenkin se, että perinteen yksityiskohdat ovat usein kadonneet omasta päästä, mutta saattavat vielä olla kirkkaina kuulijan päässä.

Näin kävi kansanedustaja Jaakko Laaksolle elokuussa, kun hän arvioi Radio Peilissä kollegoidensa epäselvää kielenkäyttöä. Kansanedustajan suusta pääsi ilmoille seuraavanlainen lause:

Ollaan oltu porvareitten kanssa yhdessä marjassa ja siinä on mennyt tuohuksetkin mukana.

Kuulijamme ja ilmiantajamme, nimimerkki Tuohus 39 äimistelee parlamentaarikon lausuntoa:

”Tuohus on ortodoksien käyttämä mehiläisvahasta tehty kynttilä, ja Laaksolla lieneekin ollut mielessä tuohesta tehty marjankuljetusastia tuokkonen.”

Aristoteleen kantapää jää miettimään Tuohus 39:n kanssa, onko Laaksolla mennyt perinnesanat sekaisin, onko miehellä kreikkalaiskatoliset juuret vai onko kyseessä poliitikon ovela kuvailmaus, joka tarkoittaa jotain, mitä ei ensiksi huomaa. Fraasirikostuomioistuimen lautamiehistö sen sijaan ei kauaa mieti vaan langettaa tuomionsa: Laakso kerätköön metsässä marjoja kokonaisen tuohuksellisen, niin kaikille selviää, miten paljon herrojen kanssa marjoja on hukattu.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Ennen vanhaan lääkärit saivat oman alan opetuksen lisäksi humanistisen koulutuksen. Nuo hyvät ajat palaavat kaihoisasti lukijan mieleen, kun lukee Mediuutisten syyskuista artikkelia siitä, miten lääkkeiden viitehintajärjestelmä lisäisi töitä vastaanotolla. Kuvatekstissä terveyskeskuslääkäri N.N. havainnollistaa asiaa kielikuvalla:

Tämä on taas niitä oljenkorsia lisää kamelin selkään.

Ei tarvitse olla kameli tykätäkseen kyttyrää tuosta ilmauksesta. Ilmiantajamme Itsekin selkävaivaisia hoiteleva Seppo selvittää miksi:

”Hukkuvalle oljenkorsi on toki joskus ainoa toivo pelastuksesta, mutta onko
tässä sittenkään kyseessä sama toivoa antava kasvilaji? Lieneekö kamelin
selän terveyden vaarantava korsilaji jokin muu kuin viljakasvin kuivunut
varsi?”

Vaikuttaa pahasti siltä, että helpompi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin medisiinarin erottaa kyttyräselkien selät katkaisevat korret hukkuvien oljenkorsista. Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen rangaistuksen resepti on ehdoton: koko lääkärikunta lukekoon kasvitieteen perusteet ja Itämaista viisautta aloittelijoille kolme kertaa päivässä ruoan jälkeen. Ruoka ravistettava huolellisesti.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Inhimillisesti rankat aiheet saavat kirjoittajan usein tarttumaan väkeviin kielikuviin saadakseen tunteensa välittymään tekstiin ja tarttumaan sitä kautta myös lukijaan. Kielikuvan valinta ja muotoilu ovat keskeisessä asemassa tässä tunteensiirto-operaatiossa. Jos siinä menee jokin vikaan, tunne muuttuu toiseksi matkalla kirjoittajasta lukijaan.

Ystävämme Leena löysi malliesimerkin tällaisesta kielikuvasta suomalaisesta laatulehdestä Helsingin Sanomista. Syyskuun alussa lehti kirjoitti Romanian romanien raskaista ongelmista ja päätyi seuraavankaltaiseen tilanneanalyysiin:

Aika paljon EU-rahaa täytyy vielä virrata kylän poikki juoksevassa Tirnava Micassa ennen kuin asvaltti ulottuu romaneille saakka.

Kirjoittaja lienee muistellut vanhaa teatraalista sanontaa paljon on virrannut vettä sillan ali, jolla ajan kulku rinnastetaan taitavasti joen ikuiselta näyttävään virtaamiseen uomassaan. Mutta muokatessaan sanontaa kekseliäisyystavoitteisesti hän tuhoaa tunteen toivottomasta odottamisesta ja luo uusia mielikuvia, joista ystävämme Leena kertoo näin:

”Rahan tuloa ei voi estää Romaniassa, kun joki tuo sitä aivan virtanaan! Miten saisimme tuollaisen joen myös Suomeen?”

Aristoteleen fraasirikoskomissio suree journalistin hukkaan heittämiä ponnisteluja pyrkimyksissään välittää romanien toivottomuuden tunteita suomalaislukijoille ja määrääkin journalistin lähettämään sakkorahansa kirjekuoressa Romanian romaneille.
– – –
aristoteles(at)yle.fi