Vieraiden maiden tuntemus on meille kotimaassa asuville aina haastava homma. Uusia maita tulee opittavaksemme alituisesti, mutta eivät vanhojenkaan maiden nimet aina ole ihan itsestään selviä.

Tietokoneisiin perustuvan niin sanotun älytekniikan yleistyminen on tuonut ihmiselle paljon hyvää. Enää meidän ei tarvitse tehdä kaikenlaisia tylsiä rutiinitöitä vaan me voimme kehittää ja jalostaa itseämme vaikkapa tietokonepelejä pelaamalla.

Kieli on joskus hyvin vajavainen väline kuvailemaan tosiolevaisen perimmäistä tilaa. Juuri kun olemme olleet suunnattoman tyytyväisiä vaikkapa lauseen keittiön pöydällä on luumu täsmälliseen kauneuteen, eteemme tulee tilanne, jossa sanojen merkitykset ovat vain valju heijastus todellisuuden tilasta.

Näyttelijäntyö on raskasta hommaa. Vuorosanojen lisäksi pitää opetella roolihenkilön eleet ja ajatusmaailma. Tässä työssä pitää olla hienotunteinen, jotta omat sanat, eleet ja ajatukset vähäksi aikaa viitsivät vetäytyä syrjään, jotta roolihenkilö pääsee tekemään työtään estradilla tai elokuvakameran edessä.

Joskus eläytyminen on niin vahvaa, että ulkopuolisetkin tempautuvat roolityön intensiteettiin mukaan. Näin lienee käynyt syyskuussa Savonlinnassa, kun paikallinen lehti Itä-Savo innostui kuvaamaan Ganes-elokuvan pääosan esittäjän urakkaa näin:

Euroopan historia on täynnä sortoa ja turhaa väkivaltaa, jonka hirveitä seurauksia on koetettu hyvittää vielä hirvittävämmällä inhimillisellä kärsimyksellä. Tällainen menneisyyden luurankojen maanosa on vaativaa seutua kaikille ulkopolitiikan harjoittajille.

Jokapäiväinen leipämme on vain yksi raamatun monien suomennosten runollisista panoksista arkikieleemme. Joskus tämäkin vertauskuvallinen leipä kuitenkin osuu poskelle tai murenee rinnuksille.

Nimimerkki Kasvissyöjä on lähettänyt meille erinomaisen esimerkin tällaisesta tapauksesta. Kyseessä on Uutispäivä Demarin pätkä heinäkuulta. Siinä eläkkeelle jäänyt Ylen legendaarinen politiikan toimittaja Hilppa Kimpanpää muisteli kotikaupunkiaan Kotkaa näin:

Aristoteleen kantapään fraasirikostutkijat ovat sen verran suurten linjojen väkeä, että kielioppivirheisiin ei huomiota useinkaan kiinnitetä. Joskus kuitenkin sanojen ja sijamuotojen huolimaton valinta tuottaa fraasirikkeen arvoista jälkeä.

Vai mitä sanotte Etelä-Saimaan taannoisesta alaotsikosta juttuun, jossa käsiteltiin kuntien terveyspiiri-yhteistyötä:

Myös Luumäen kunnanjohtaja löysi painavia argumentteja vaakakuppiin liittymisen puolesta.

Tällä kertaa Aristoteleen kantapään fraasirikosetsivät ovat iskeneet kyntensä tapaukseen, joka on hyvä esimerkki laajemmasta ilmiöstä. Kyseessä on niin sanottu epäselvä kielenkäyttö.

Epäselvä kielenkäyttö on hyvin käytetty tehokeino etenkin lakimiesten ja poliitikkojen keskuudessa. Sen avulla voi koettaa hämätä kuulijan, jotta kuulostaisi älykkäältä. Sen avulla voi yrittää välttää vastuun kantamista, kun ei oikeastaan sano mitään.

Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin saa jatkuvasti käsiteltäväkseen mitä kummallisempia muotoiluja monipuolisen suomen kielemme kauniista ilmaisuaarteistosta. Yksi kiireisen nykymaailman ilmiö on käsittelyymme tulevat sanontojen lyhennelmät.

Ilmeisesti alituinen tehostamismuoti kannustaa meitä antamaan yhä enemmän vaatimatonta työpanostamme työnantajan avaramieliseen ja empaattiseen pussiin. Tässä kiireessä alkavat sitten perinteisimmätkin sanonnat typistyä. Näin on pakko päätellä fraasirikoksesta, jonka meille ilmiantoi Lapuan nuorten tuottajien Pertti.

Koko Suomen teollistunut historia on samalla myös maaltamuuton historiaa. Viime vuosina muuttoliikkeen suunta on keskittynyt Helsinkiin. Ihmiset joutuvat työpaikan perässä muuttamaan valitsemastaan asuinympäristöstä pääkaupunkiimme tai sen liepeille ja tämä on luonut pääkaupunkiseudulle monenlaisia ongelmia.