Lehtiyhtiöillä ei mene hyvin. Ilmoitustulot romahtavat harva se päivä, kun kansa lukee BB-talon kuulumiset internetistä ilmaiseksi eikä enää jaksa tavata mainoksia lehtien printtiversioista. Tämän vuoksi moni lehti on joutunut talousvaikeuksiin.

Näiden talousvaikeuksien seuraukset näkyvät jopa Yleisradion uutisissa. Pahin näistä rahapulan aiheuttamista asioista on se, ettei enää ole varaa erotella otsikon objektia ja subjektia selvästi. Kuulijamme Timo Lohjalta on toimittanut Aristoteleen kantapään fraasirkostuomioistuimelle kaksikin raskauttavaa todistuskappaletta tästä rikollisesta ilmiöstä viime heinäkuulta. Tässä ensimmäinen:

Humalaisten uhkailu työllistää Marian sairaalassa.

Timo kommentoi: ”Luulisi sairaaloilla olevan mökkiläisten jalkojen katkomisessa
moottorisahalla jo kylliksi töitä etenkin kesäaikaan. Vielä pitää kuitenkin löytyä aikaa humalaisten uhkailuunkin!” Ja tässä toinen:

Miesten ahdistelu on yleistymässä.

Timo ällistelee: ”Vasta tarkempi lukeminen osoitti, että miehet olivat tällä kertaa objekteja”.

Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin tuomitseekin tiedostusvälineiden talouspäälliköt lukemaan työnantajansa tuotteita, joista budjettileikkaukset ovat tehneet ymmärtämiskelvottomia, kokonaisen tunnin ajaksi!

Timo taas saa tuomion lukea viikon kirjapalkintoa, joka on hekumallinen tietolipas Aristoteleen kantapää – fraasirikos ei kannata! Objektiivisia lukukotvia!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Yksi hyvien tapojen merkki on riitelyn välttäminen ja pyrkimys löytää konfliktien ratkaisuun muita tapoja. Tämä tulkitaan usein väärin niin, että vaikeista asioista ei saisi puhua ollenkaan. Tämä on virhe, kyllä ihmiselämän solmut pitää ratkaista pikimmiten, etteivät ne jää hiertämään sielua kuin hiekansiru simpukkaa.

Ehkä pyrkimys riitojen välttämiseen on aiheuttanut sen, että suoraan puhumisesta käytettävät ilmaukset menevät monilta sekaisin. Kuten nyt heinäkuisessa Ykkösaamussa, joka pohti haastateltavan kanssa ns. vaalirahasotkua. Haastateltava toivoi seuraavaa:

(...) Toivon, että vihdoin muutkin puolueet nostaisivat luurangon pöydälle.

Tiedotusvälineiden vaalirahoituskiihkoon väsynyt kuulija havahtuu toivomuksen äärellä hereille. Haastateltavalta eivät ole menneet sekaisin puurot ja vellit vaan kissan nostaminen pöydälle ja luuranko kaapissa. Siis se, että ikävistäkin asioista puhuttaisiin suoraan ja se, että epämiellyttäviä asioita piilotellaan salassa julkisuudelta.

Kuulija-ilmiantajamme Marjatta kommentoi lausahdusta, että ”no sehän lopettaisi vallitsevan epäilyttävän hiljaisuuden!” Aristoteleen kantapääkään ei usko, että tiedotusvälineet lopettavat moraalinvalvontaansa vaalirahojen äärellä ennen kuin saa ns. poliittisen ruumiin, mutta ei tämänkään asian vuoksi tarvitsisi fraasirikolliseksi alentua.

Niinpä tuomitsemme luurangon pöydälle nostajan itse nostamaan kissan hännän kaappiin ja piilottelemaan sitä siellä kolme kuukautta.

Marjatta taas saa nostaa pöydälle viikon kirjapalkinnon nimeltään Aristoteleen kantapää – fraasirikos ei kannata, olkaa hyvä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Joskus törmäämme sellaiseen tilanteeseen, että vaikka omassa äidinkielessämme on tuhansia ja taas tuhansia eri sanoja, joku katsoo parhaaksi laittaa peräkkäin kaksi samaa sanaa. Kuulija-ilmiantajamme Nimetön lähetti meille seuraavan tyrmistyttävän esimerkin tästä hämmentävästä ilmiöstä heinäkuun lopun Metro-lehdestä:

Tapahtumahetkellä paikalla oli suurehko joukko muitakin nuoria nuoria, mutta mieskaksikon lisäksi muiden ei epäillä osallistuneen pahoinpitelyyn.

Kuulitte aivan oikein, paikalla oli nuoria nuoria. Lukija putoaa rivit luettuaan tuolilta järkytyksestä ja lukee sieltä kohdan uudelleen. Onko kirjoittaja tässä todellakin halunnut kertoa, minkä ikäisiä paikalla olleet nuoret ovat ja päätynyt kertomaan lukijoille, että nuoret olivat nuoria? Vai onko kyseessä viimeaikoina yleistynyt ns. lastenkielestä lainattu tapa korostaa asioita toistamalla, kuten esimerkiksi tapauksissa: ”vietän lomalomaa” erotuksena sairaslomasta ja ”meillä on autoauto” erotuksena leikkiautosta?

Kummassakin tapauksessa Aristoteleen kantapään fraasirikostuomarin nuija heilahtaa ja kopauttaa turhan toistelijalle oikean rangaistusrangaistuksen: kirjoittajan on toistettava lausetta ”turha toistaminen on turhaa toistamista” kammottavat kaksi kertaa! Kuulija-ilmiantajamme taas saa kourallisen uutta uljasta tietokirjallisuutta nimeltään Aristoteleen kantapää – fraasirikos ei kannata, ja hokee lopun päivää: "voiko tämä olla totta, voiko tämä olla totta"!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Tulevaisuuden opetussuunnitelmia laaditaan ministeriössä hiki hatussa ja mm. uskontojen opetuksesta puhutaan kiivaasti. Aristoteleen kantapää ei ota kantaa siihen, onko pulpetti oikea paikka tunnustukselliselle uskonnonopetukselle, mutta kaksi asiaa kannattaa muistaa: ensinnäkin tieto muistakin kuin omasta uskonnosta lisää suvaitsevaisuutta paremmin kuin tietämättömyys. Toisekseen, uskonnot ovat merkittävä osa kaikkia maailman kulttuureja, ja niistä kertominen kuuluu olennaisesti kouluunkin. Tämä mielipide saattaa kirpaista paatuneinta ateistia, mutta nyt Aristoteleen kantapäällä onkin faktaa esittää sanojensa tueksi. Kuulijamme nimittäin lähetti meille kirjeen koskien Helsingin Sanomien vaalirahauutista elokuun puolivälissä:

Tujusen näkemysten mukaan Kokoomus nousi vaalirahakeskustelun temppelin harjalle viime lauantaina, kun STT paljasti, että Kokoomus on saanut Sampo-konsernilta jättituen vuonna 2007.

Kuulijanimimerkki "Pannanko herralle kahvin kanssa bulla?" ihmettelee:

”Että mitiä? Siis Kokoomus vietiin temppelin harjalle, missä sille, niin kuin Jeesukselle, tarjottiin valtaa ja omaisuutta, kunhan se vain kumartaisi Saatanaa? Mikähän kumma siinä on että nämä raamatulliset viittaukset menevät nykyihmisillä useimmiten päin helvettiä? Ehdotan tuomioksi pyhäkoulun oppimäärän kertaamista kirkonkirouksen uhalla.”

Aristoteleen kantapään fraasirikostuomari valittaa samaa asiaa ja toivoo, että tulevaisuuden kokoomuslaiset oppivat paremmin sanomaan mitä tarkoittavat, lainattiin sitten raamattua, rukouskirjaa tai korttipakkaa. Ja kuulija-ilmiantajamme taas pääsee siteeraamaan palkintokirjaa, ketterää tietokirjaa nimeltään Aristoteleen kantapää – fraasirikos ei kannata! Herran haltuun!
¬– – –
aristoteles(at)yle.fi

Osuustoiminta on aina ollut tiiviisti suomalaisen sanonta-aarteiston aihepiiri. Milloin jokin on levinnyt kuin kaljalasti osuuskaupan rappusille, milloin joku on tyhmä kuin osuuskaupan kassa. Joku voi kulkea kuin osuuskaupan ovesta, vaikka olisi ollut vielä margariinipaketissa osuuskaupan hyllyllä, silloin kun Suomeen ensimmäistä osuustoimintalakia säädettiin vuonna 1901. Ja lopuksi joku aina toteaa, että näin tekee osuuskauppaväki.

On harmi, että osuustoimintaväki ei ole kerännyt tätä suullista perinnettä kansien väliin, josta tiedonhaluinen kansa sitä voisi opiskella. Niinpä aika ajoin joudumme törmäämään harmillisiin väärinymmärryksiin alan fraaseissa. Kuten kuulijamme Kari, joka kirjoittaa näin:

”Tänäinen Helsingin Sanomat luonnehtii runsaasti palkitun valtionyhtiön johtajan lokoisia hommia: Olo on kuin osuuskaupan hoitajalla. Ilmaus täyttänee fraasirikoksen tunnusmerkit. Menneinä vuosikymmeninä, jonne lehti sanonnan aivan oikein ajoittaa, se kuului kokonaisuudessaan: Outo olo kuin osuuskaupan hoitajalla ennen inventaariota. Siis ihan päinvastoin, osuuskaupan hoitajan olotilaa luonnehti kiinnijäämisen pelko, ei löysistä hommista maksetun kovan palkan tuoma sielunrauha.”

Aristoteleen kantapää kiittää Karia ja langettaa fraasirikostuomion kovimman kautta: paheksuu fraasin väärinymmärtäjää ja nollaa rikollisen asiantuntemattoman toimittajan kanta-asiakaskortin bonukset ja pisteet!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Moderni maailma näyttää kaoottiselta paikalta, mutta se on näköharhaa. Vaikka hiukkasfysiikan amatöörit putosivat kärryiltä, kun aineen perusosasten määrä nousi Higgsin bosonien, leptonien antihiukkasten ja lumo-kvarkkien mukana yli kymmenen, alan nerojen tähtäimessä on kaikkien teorioiden synteesi.

Samalla tavalla keskuudessamme vaeltaa poikkeusihmisiä, jotka tähtäävät fraasitieteelliseen synteesiin. Fraasitieteellisen yhtenäisteorian laatiminen pitäisi kuitenkin jättää valkotakksille asiantuntijoille, etteivät lähes valonnopeuteen kiihdytetyt fraasien alkeishiukkaset törmäile kuulijoiden korviin miten sattuu ja aiheuta ympäristöönsä mustia aukkoja. Tällainen onnettomuus tapahtui Uusi Rauma –lehdessä kesäkuun alussa, kun pitkän linjan jääkiekkojohtaja analysoi pelikulttuurin tilaa näin:

Nyt on tullut paska ahneen käteen eli pelaajat agentteineen ovat tappamassa lypsävää lehmää.

Raumalaisnimimerkki Täinpoikanen pohtii, että ”ehkä kiekkomiehen ristiintaulukoitu sananlasku ulosteita ja köyttä sisältävistä alkuperistään onkin tulkittavissa toisesta suunnasta: Ahneen loppu on köyden päässä.”

Aristoteleen kantapään fraasirikollisuuden onnettomuustutkintalautakunnan loppuraportin mukaan ainakin kolme fraasia on hajonnut sirpaleiksi jääkiekkojohtajan ylikuumenneessa kiihdyttimessä ja lopputulos ei tosiaankaan sovi lasten silmille. Rangaistukseksi jääkiekkojohtaja päntätköön ulkoa kaikki fraasisanakirjat ja Bruce Schummin kirjan Syvällä asioiden sydämessä – Hiukkasfysiikan kauneus.

– – –

aristoteles(at)yle.fi

Äidinkielessämme on sanoja, joiden sekoittuminen toisiinsa tuottaa jatkuvasti päänvaivaa. Kaksi näistä sanoista ovat liuska ja luiska. Sana liuska johtuu etymologi Kaisa Häkkisen mukaan ilmeisesti verbistä liuskahtaa. Sanaa luiska ei Etymologisesta sanakirjasta löydy, mutta emme osune kauhean väärään, jos oletamme sen juontuvan verbistä luiskahtaa. Sanat ovat kuitenkin vanhoja, onhan liuskoja syntynyt liuskekivistä jo kivikaudella ja sanotaanhan ihmisen edeltäjiä ihmisapinoita luiskaotsaisiksi.

Liuska on nykyään paperia ja luiska asfalttia. Liuskalle kirjoitetaan tai tulostetaan, luiskaa pitkin ajetaan tai kävellään tasolta toiselle. Ja tähän liittyy kuulijaystävämme Nimettömän tämänkertainen ilmianto, joka menee näin:

"Taloyhtiössämme ovat nuoret äidit vaatineet porraskäytäviin LIUSKOJA lastenrattaita varten. Olemme asentaneet sinne luiskat, joihin he ovat sitten tyytyneet. Äskettäin Hesarissa toimittaja kertoi, kuinka juoppo makaa muistomerkin liuskalla. Minulle liuskalla ja luiskalla on täysin erilaiset merkitykset."

Jostain syystä u:n ja i:n muodostama diftongi on monelle meistä hankala erottaa. Toisaalta useimmille on helppoa erottaa se, juoko huikan vai hiukan.

Aristoteleen kantapään fraasirikollisuudenehkäisyosasto ottaa asian kuitenkin omakseen ja laatii asiasta heti nelivärisen, valtakunnallisen julistekampanjan:

Vain mäntti sekoittaa liuskan ja luiskan — tupakatta totta kai!

Ja Nimetön taas saa liuskakaupalla erinomaista luettavaa, kun joka kodin tietolipas nimeltään Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata luiskahtaa hänelle postiluukun välityksellä, ole hyvä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Nykyihminen tietää, että vain täydellinen kehonhallinta voi antaa avaimet täydelliseen elämänhallintaan. Sen vuoksi miljoonat suomalaiset harrastavat liikuntaa Tahko Pihkalan jalanjäljillä ja polkevat kuntosalillaan vaikkapa spinning-pyörällä tuntikausia katsellen samalla televisiosta musiikkikanavien sivistäviä ohjelmakokonaisuuksia.

Enää ei siis tanko ja kasa rautaa riitä. Tarvitaan uusimmat pelit ja vehkeet ja personal trainer. Kuntosalien keskinäinen kilpailu on edennyt jopa niin pitkälle, että niiden täytyy turvautua jo mainonnassaankin sana-akrobatiaan perinteisten voimasanojen sijasta. Nimimerkkiystävämme Ikämiestreenaaja lähetti meille kuntosalimainoksen, jossa kehotetaan aloittamaan oman kehon potentiaalin optimointi näin:

Tule kahvikupin yli kuulemaan lisää.

Kyseessä on tietenkin suora käännös ruotsinkielisestä idiomista "över en kopp kaffe", jota käytetään kun leppoisasti halutaan jutustella jostain asiasta. Tässä muodossa se on kuitenkin niin jäykkä ja kankea, että Aristoteleen kantapään erotuomarineuvosto viheltää kuntoilun poikki ja tuomitsee broshyyrin tekijät nurkkaan venyttelemään sanavartaloittensa suuria lihasryhmiä, kunnes he saavat taas isovarpaan suuhunsa.

– – –

aristoteles(at)yle.fi

Vaikka puhe toimii korvien välityksellä, muiden äänien tuottamat vaikutukset kuuloelimillemme eivät aina ole helppoja sanoilla ilmaista. Jos vaikka auton moottorin ääni miellyttää korvia, miten sen voisi ilmaista osuvimmin? Tämä ihmisen ikuinen ongelma kohtasi toukokuussa Ilta-Sanomien liikennetoimittajan, kun hän kertoi BMW:n Z4 -autouutuudesta. Hän päätyi tällaiseen ratkaisuun:

Jo pelkkä tyhjäkäynti on suklaata korville: matalaa, kireää ja voimaperäistä.

Ilmiantajanimimerkki Nouse, riennä suomenkieli on jäänyt kummastelemaan moottorin olemusta:

”Itse en välttämättä haluaisi suklaata korville, varsinkaan matalaa, kireää ja voimaperäistä.”

Ottamatta kantaa millaisesta suklaasta kukin pitää, Aristoteleen kantapään liikkuvan fraasirikollisuuden tutkapartio kirjoittaa kuitenkin moottoritoimittajalle lapun. Jos nimittäin äänet hivelevät korvia, ne ovat hunajaa korville. Hevosvoimien voimat ovat sekoittaneet kirjoittajan mielessä tämän ilmauksen siihen, kun makeanhimo on ylittänyt kohtuuden rajat ja suklaa tulee ulos korvista.

Tutkapartion tuomio on ankara: konepeltitoimittaja sanokoon huugo, liittäköön ojennettujen käsiensä sormet yhteen ja kävelköön lopun päivää tätä viivaa pitkin — ilman suklaata!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Lauseenvastike on hieno asia. Sillä korvaamme näppärästi monet kankeat sivulauseet tosta noin vaan! Meidän ei tarvitse tunkea joka paikkaan joka-alkuista lausetta, joka aiheuttaa helposti monimutkausuutta, vaan voimme välillä käyttää lauseenvastiketta pitääksemme virkkeemme virtaviivaisina.

Joskus lauseenvastike kuitenkin lipsahtaa väärään kohtaan ja viittaa väärään suuntaan. Kouluesimerkki tällaisesta aiheutti järkyttävän katastrofin Helsingin Sanomien arvostetuilla sivuilla huhtikuun lopulla, kun lehti raportoi maahanmuuttokeskustelusta, jonka puheenjohtajana toimi Ben Zyskowicz. Ilmiantaja-kuulijamme Nimetön lähetti meille tämän jutun, jossa toimittaja kirjoitti näin:

Zyskowiczin keskitysleirit kokenut puolalainen isä Abram saapui Suomeen Ruotsin kautta ahtaajaksi.

”Monelle lukijalle lienee uutta se, että Zyskowiczilla on ollut Puolassa keskitysleiritoimintaa”,

kirjoittaa nimimerkki Nimetön. Niinpä niin, lause voidaan lukea aivan perustellusti kahdella tavalla: niin, että Benin puolalainen isä Abram on kokenut Zyskowiczin keskitysleirit, ja niin että keskitysleirit kokenut Zyskowiczin isä saapuu Suomeen. Näistä jälkimmäinen on tietenkin oikea lukutapa.

Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin ottaakin Helsingin Sanomia niskatukasta kiinni ja heiluttaa karttakeppiä lehden silmien edessä jyristen ankaralla, mutta niin oikeudenmukaisella äänellään: varo harhaanjohtavaa lauseenvastiketta! Käytä arkaluontoisessa paikassa selkeää relatiivilausetta!

Ja lähettää nimimerkki Nimettömälle kiitokseksi upean tietoteoksen Aristoteleen kantapää — fraasirikos ei kannata! Korrekteja lukuhetkiä!
– – –
aristoteles(at)yle.fi