Tällä viikolla Aristoteleen kantapään fraasirikos –kunniakirja ojennetaan Yhteishyvä -lehdelle.

Monet meistä toivovat salaa mielessään notkuvien herkkupöytien äärellä, että olisi hienoa jos olisi maha ja erikseen jälkiruokamaha. Nyt vaikuttaa siltä, että hiukan samaa ajatusta tavoitellaan Yhteishyvä -lehdessä, jonka kannessa todetaan:

"Arjen lompakossa asuminen maksaa eniten." Aristoteleen kantapäänkin mielestä olisi hienoa, jos jokaisella meistä olisi erikseen kauppalompakko, joka tarpeen lompakko, juhlalompakko, baarilompakko, muuten vain hyödylliset menot –lompakko.

Aristoteleen kantapään viikon fraasirikos on tällä kertaa rikosfraasi.

Työtapaturma on perinteisesti ymmärretty työssä sattuneeksi tapaturmaksi tai leikkimielisesti ajateltuna työtapaturma voi olla myös työssä sattunut pieni virhe tai erehdys.

Minkälaisissa työtehtävissä mahtoikaan olla Tampereen teatterin johtaja Heikki Vihinen Nilsiä-Nurmestiellä, kun hän hurautti ylinopeudetta liikkuvan poliisin tutkaan alkoholia veressään ja totesi: ”Tämä oli työtapaturma.”

Oliko työtapaturma se, että a) teatterinjohtaja ajoi alkoholia veressään vai b) hän jäi kiinni alkoholia veressään ajamisesta. Aristoteleen kantapää jää pohtimaan millaista jälkeä syntyy, kun teatterinjohtaja viettää vapaa-aikaa.

Tähän saakka Aristoteleen kantapää ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat olleet siinä käsityksessä, että pakolainen on henkilö, joka joutuu jättämään kotinsa ja kotimaansa siksi, että hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi. Nyt käsitys pakolaisuudesta uudistuu. Helsingin Sanomissa kutsutaan eräitä Itä-Helsingistä Espooseen muuttaneita metron vastustajia metropakolaisiksi. Pakolainen voi siis olla myös henkilö, joka muuttaa paikkakunnalta toiselle raideliikennettä karkuun. Toivottavasti Espoon metropakolaisleirillä juomavesi riittää eikä punatauti ala levitä.

Aristoteleen kantapään Fraasirikostuomioistuin lähettää tänään terveisiä Ouluun, koska Kalevan musiikkiarvostelijan ansiosta tuomioistuimen henkilökunta pääsee juhlistamaan Wolfgang Amadeus Mozartin 250-vuotisjuhlia.

Syntymäpäivää vietettiin taannoin Oulussakin, joten lauantaina 28. tammikuuta Kaleva-lehti raportoi konsertista elävästi otsikolla ”Kuulamiehen konsertti”.

Aristoteleen kantapää on vastaanottanut seuraavan kirjeen:

"Hyvä Aristoteles!

Lukiossa äidinkielen opettajani kehotti oppilaitaan lukemaan päivälehtien pääkirjoituksia niiden huolitellun kielen takia. Olenkin kuuliaisena oppilaana jatkanut tätä aina näihin päiviin asti. Tänä aamuna 25. tammikuuta kuitenkin paikallinen valtalehti Karjalainen otsikoi pääkirjoituksensa "Hirvikantaa hirvittävä supistaa tarpeeksi".

Kielellistä leikittelyä pääkirjoituspalstalla ja vielä vakavalla asialla. Tilannetta vakavoittaa erityisesti se, ettei kirjoituksesta käy ilmi onko hirvien mielipidettä asiasta kyselty yhtään. Asianosaisina heillä lienee oikeus lausuntoon meidän demokraattisessa mediayhteiskunnassamme.

Me kaikki tiedämme, mitä kerma on. Se on sitä rasvaista nestettä, joka separoidaan eli erotellaan maidosta meijerissä. Kermassa on yli 10 prosenttia rasvaa ja sillä saa kaikki ruoat maistumaan mahtavalta.

Kaikki pohjoismaalaiset tietävät myös viilin. Viili on sitä jämäkkää hyytelöä, joka syntyy, kun Lactococcus- ja Leuconostoc-bakteerit hapattavat maitoa niin, että sen valkuaisaineet jähmettyvät. Kesällä viiliä voi tehdä itse pastöroimattomasta maidosta ja viilijuuresta.

Ehkä jokin tai kaikki näistä perusasioista ovat hämäriä toisen merkittävän maitoelintarvikeyhtiömme käyttämälle mainostoimistolle. Viime viikolla saimme nimittäin lukea lehtimainoksesta, miten kyseisen elintarvikefirman perustaja "vuonna 1929 valmistaa Helsingin kauppatorilla ensimmäiset viilit ja myy ne torin rannassa kaupungin kermalle".

Aristoteleen kantapään alati valveutuneet kuulijat ovat tehneet kuluvalla viikollakin leegion eli suuren joukon erinomaisia Fraasirikos-ilmiantoja kautta suomalaisen tekstikentän.

Tällä viikolla pelätty Viikon Fraasirikos -titteli ojennetaan yksimielisesti Helsingissä ilmestyvälle Helsingin Sanomille, jonka toimittaja Teemu Luukka kirjoitti viime tiistain lehdessä seuraavasti:

"Presidenttivaalien kaksi muuta pääehdokasta, Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö eivät voi kehuskella laajoilla taideharrastuksilla, mutta näppinsä Suomen kulttuurielämään hekin ovat jättäneet".

Rottinkipalmuista saatava rottinki on yleinen materiaali mitä moninaisimmissa tarve-esineissä yhä nykyään, vaikka helpommin muovailtavat muovit ovatkin korvanneet sen laajalti. Rottinki on taipuisaa, muttei mitenkään superkestävää materiaalia ja siksi onkin ymmärrettävää, että Aamulehden tiedetoimittaja Mika Remes päätti äsken ilmestyneessä jutussaan popularisoida vaikeatajuista ilmastotieteellistä faktamaailmaa seuraavasti:

Suomalainen tutkijaryhmä kävi Etelämantereella kokeilemassa kepillä jäätä ja toi tullessaan hyviä uutisia. Merten keuhkoiksi kutsuttu (...) paikoin neljä kilometriä paksu jääkuutio ei sula ja hukuta maapalloa ainakaan kymmeneentuhanteen vuoteen.

Fraasirikos on silmiinpistävä sammakko. Fraasirikollinen erehdyttää lukijansa tai kuulijansa ja aiheuttaa huimausta.

Alla näet varhaisempia fraasirikosilmiantoja. Uudet ilmiannot tänne: Ilmianna fraasirikolliset täällä!

Lisää ilmiantoja löydät täältä: Arkisto 1 | Arkisto 2 | Arkisto 3 | Arkisto 4 | Arkisto 5 | Arkisto 6
Entä tuomiot? Aristoteleen kantapään fraasirikos-tuomiot löytyvät täältä.