Aristoteleen kantapää paneutuu tämän viikon sitaatissaan itse pääasiaan eli
hiuslisäkkeeseen. Riita päähän sopimattomasta hiuslisäkkeestä peruukkiliikkeen kanssa johti connecticutilaisen miehen ennennäkemättömään hiustenhalkomiseen siitä kuka sanoi ja mitä niin, että lopulta asia päätyi oikeuteen ja kaikkitietävän STT:n uutislistalle. Sanomalehti Karjalainen taas käytti tilaisuutta hyväkseen ja otsikoi STT:n hiuslisäkeriitauutisen näin:

”Riita hiuslisäkkeestä vei asiakkaan ja peruukkikaupan tukkanuottasille.”

Näinhän se on, että silloin, kun on mahdollisuus sanoa, niin silloin pitää sanoa.

Olette varmaan huomanneet, että Venäjällä ei milloinkaan tehdä rakettilaukauksia 24. lokakuuta. Se johtuu tietenkin Nedelinin onnettomuudesta, joka tapahtui kyseisenä päivänä 1960.

Tähdet ja avaruus –lehden tuore numero kertoo Nedelinin onnettomuuden tarinan esimerkkinä siitä, miten amerikkalaisprofessori David Akinin laatimat lainalaisuudet pätevät. Akin on laatinut lakinsa tutkittuaan satoja avaruudentutkimuksessa tapahtuneita onnettomuuksia koettaakseen löytää onnettomuuksien syntymisen keskeiset tekijät.

Nedelinin onnettomuus oli seurausta marsalkka Nedelinin ylenemishalusta, joka aiheutti rakettiprojektin kiirehtimisen, joka johti typpihapporäjähdykseen, jossa kuoli ehkä jopa 200 ihmistä. Akinin laki sanoo:

Nuorekkaimmat meistä muistavat amerikkalaisen rocklaulaja Chuck Berryn kappaleen Reelin´ And Rockin´, jossa laulun päähenkilö vilkuilee tansseissa kelloaan kymmenen säkeistön ajan kunnes bändin johtaja ei enää suostu soittamaan. Jarkko Laine suomensi kappaleen Rauli Badding Somerjoelle nimellä Fiilaten ja höyläten, ja vaikka kelloon vilkuilu oli pysynyt mukana, rokkitanssiaiset oli muuttunut rakkauden työskentelyksi.

Puutöistä lainattu slangi-ilmaus fiilata ja höylätä lienee kummitellut mielessä myös Ruotuväki-lehden toimittajalla, kun hän on sommitellut otsikkoa juttuun, joka käsittelee sitä ihmeellistä asiaa, että tytötkin virittelevät — eli muoti-sanalla sanoen: tuunaavat - autojaan. Otsikko kuuluu näin:

Tänään puhumme Aristoteleen kantapäässä suomen kielen lainasanoista. Ilmaisu lainasana on hieman epätarkka, sillä lainasanat eivät ole meillä lainassa, niitä ei tarvitse palauttaa. Kun vaikkapa papukaija on vakiintunut suomen kieleen, se on ihan yhtä paljon suomea kuin aito suomalainen sana hirvi.

Välillä lainasanojen vakiintuminen on epäloogista. Miksi auto ei ole voimavaunu, mutta telefooni onkin puhelin? Jos olisimme aina puhuneet telefoonista, sana puhelin voisi tuntua jopa hieman lapselliselta. Sanoihin tottuu. Puhelimella soittamista tarkoittava puhelointi ei sen sijaan jäänyt suomen kieleen.

Kielikuvat ovat mainio apuväline ikuisessa kamppailussamme yrittää kuvata tosiolevaisuutta kielen vajavaisin välinein. Mutta koska sana on säilää vahvempi, kielikuvienkin kanssa kannattaa olla yhtä varovainen kuin miekan käsittelyssä.

Tämä käy selväksi tämänkertaisen fraasirikoksemme yhteydessä. Ystävämme nimimerkki Nimetön on lukenut Mielenterveyden keskusliiton Käsikädessä lehteä ja löytänyt sieltä Eeva Vänskän artikkelin nimeltään Isyys edellyttää tahtomista. Juttu alkaa näillä sanoilla:

"Isyystutkija Jouko Huttunen Jyväskylän yliopistosta määrittelee isyyden kulttuuriseksi käsikirjoitukseksi, jolla on juurissa riippakiviä.”

Missä ovat pörssiyhtiöiden hallitusten naisjäsenet? Johtoasemassa olevien
naisten vähäinen määrä on ollut syksyn kuuma keskustelun aihe. Sosiaali- ja
terveysministeri Tuula Haatainen osallistui keskusteluun A-plus-ohjelmassa
ja hänen mielestään pörssiyhtiöissä pystytään lisäämään naisten määrää. Hän
jatkaa:

”Valtiovalta on omalta osaltaan valtio-omisteisissa yhtiöissä hoitanut
leiviskänsä. Näissä valinnoissa on vähintään 40 % naisia ja miehiä."

Aristoteleen kantapää iloitsee tasa-arvon toteutumisesta, mutta jää miettimään keitä ovat nämä valtion pörssiyhtiöiden hallitusten jäljellä jäävät 20%, joita Haataisen ei laske miehiksi eikä naisiksi.

Suomi on jokamiehenoikeuksien harrastajan taivas ja syksy on jokamiehenoikeuksien kulta-aikaa. Jopa viime kesän kuivan kauden jälkeen sienisato alkaa nostaa päätään sopivan kosteissa metsäpainanteissa.

Mutta sienimetsällä meitä uhkaa myrkkysienten lisäksi toinen salakavala vaara. Tästä vaarasta meidän sienten ystävien pelastamiseksi varoittaa nimimerkki Sienillekin oikeutta Espoon metsistä.

Nimimerkkimme kirjoittaa näin:

”Moni sienestäjä heittää sienen pois todettuaan sen olevan matoisen. Kotona tarkemmin perattaessa hylätään vielä monia sieniä, koska ne ovat matoisia. Sienet eivät kuitenkaan ole matoisia, koska madot eivät elä niissä, vaan toukkaisia. Madot ovat eläimiä, jotka ovat matoja alusta pitäen eivätkä muuksi muutu. Toukat ovat kehittyneet hyönteisten munista ja ne kasvavat edelleen aikuisiksi joko suoraan tai kotelovaiheen kautta. Sienten toukat ovat useimmiten sienisääsken tai juurikaskärpäsen munista kehittyneitä. Ja tietysti täysin vaarattomia ihmiselle.”

Aristoteleen kantapään viikon sitaatti tulee tällä viikolla liike-elämän timantinkovasta maailmasta. Kyllä, puhumme nyt peltiseppien pakettiauton mainostekstistä!

Onhan vain oikeus ja kohtuus, että jos firma kerran maksaa pakettiauton kylkeen teipattavasta mainostekstistä, tekstin ilmaisuvoima saa olla jotain erinomaisempaa kuin pelkkä nimi ja puhelinnumero.

Näin on päätellyt tamperelainen Ässä-pelti –niminen ilmastointi- ja ohutlevytöihin erikoistunut liike. Heidän pakettiautonsa perässä lukee jämäkästi:

Pellit kiinni perinteisesti jo kolmessa polvessa.

Aristoteleen kantapään fraasirikospoliisi vie sinut aikamatkalle. Nimimerkki Kuuntelija Kuusamosta on lukenut kesällä saunaa lämmittäessään vanhoja sanomalehtiä ja ilahduttaa meitä ilmiantamalla tyylipuhtaan fraasirikoksen.

Tapahtumapaikka on Helsingin Sanomat, tapahtuma aika viime vuoden kesäkuu ja todennäköisin syin epäiltynä on Aatos Erkko. Lehti siteeraa Erkon haastattelua Ulkopolitiikka-lehdessä, jossa miehemme oli analysoinut maamme presidentin ulkopolitiikkaa aamukahvit seisauttavalla ilmauksella, kas näin:

Tarja Halonen on monta päätä edellä muita poliitikkoja.

Harvoin kohtaa Aristoteleen kantapään sitaattivinkkisektio sellaista suomalaisen kansanperinteen ja modernin sanaston yhdistelijää kuin tamperelaisen kaupunkilehden Torin päätoimittaja Mikko Honkanen. Honkanen kirjoitti kesän lopulla pääkirjoituksessaan Näsijärven rantaan suunnitellusta luksusveneiden osakesatamasta ja innostuu jutun lopulla kuvittelemaan Nässylle kansainvälisiä muskelivenekisoja.

Muskelivenekisat saavat jäädä omaan arvoonsa, mutta Honkasen siirtyminen villeihin näkyihin ansaitsee tulla esiin nostetuksi. Päätoimittajan ja kokeneen uutisveteraanin varmuudella hän aloittaa jutun viimeisen kappaleen lauseella: