Sunnuntai: Dei namber van

Kello soi kolmelta, eikä kellään ollut mikään hyvin. Paitsi ehkä koiralla, joka kävi ihmettelemässä, että mitä tuo tuossa oikein kukkuu ja lähti takaisin patjalleen. Tampereen ja Helsingin delegaatiot kohtasivat aikataulun mukaisesti Vantaalla ja eikun kohti Moskovaa.

Waldolla kuumetta ja kiva nenätukkoisnasaali, mutta muuten kaikki hyvin, käsidesiäkin sai lentokentältä, joten eiköhän tässä pärjäillä, vaikka Norjan delegaatiolle oli tullutkin kehoitus ottaa hengityssuojaimia mukaan. Aurinkoinen Moskova ei vielä lannistanut ja lentokentälläkin oli yksi selvitystiski vain meille, eikä kukaan hukannut edes matkalaukkujaan. Ja Moskovan ruuhka loisti poissa olollaan.

Hotelli tosi kiva, siisti ja nykyaikainen, mitä ei kaikista Moskovan hotelleista voi sanoa. Lyhyen hotellipiipahduksen jälkeen kohti kilpa-areenaa, jonka valtavuus sai nöyräksi. Sisällä tutustuimme tiloihin ja tapasimme pyromiehet, jotka hartiat painuksissa kertoivat, miten räjähteet ovat jumittuneet tulliin, eikä lavastukseen ole suunniteltu paikkaa mistä ne laukaistaan. No, viikkohan tässä vielä on aikaa!

Waldo’s People otti median heti haltuun, kun venäläinen kanava teki maanantain aamulähetykseen repparia. Aloittivat lähetykset idässä noin viideltä aamulla ja aikavyöhykkeitä seuraamalla Moskovassa lähetys näkyy noin kahdeksalta. Kerralla muutama miljoona venäläistä hoidettu. Da daa!

Kirjoittaja toimii YLEn euroviisudelegaation tiedotuspäällikkönä