Perjantai: Dei namber thjööttiinj

Tuo unelma ei käy toteen viisubäkkärillä. Sinne tosin pääsee vain harvat ja valitut artistien lisäksi, mutta ihan vain siitä syystä, että bäkkäri on ahdas, meluisa ja pahanhajuinen. Pukuhuoneet (lue kopit) ovat pieniä, vessa on kaukana ja vettä on liian vähän. Silti bäkkärillä on oma tunnelmansa, kun laulajat availevat ääniään, tanssijat sisäreisilihaksiaan ja Sir Andrew Lloyd Webberin turvamiehet säveltäjämestarille oven. Sir Andrew taitaa olla ainut esiintyjä euroviisuissa, jolla on stuntmies flyygelin takana harjoituksissa. Playbackinä tämä tulee kuitenkin, niin miksei stuntmies ole tv-lähetyksessäkin. Rasittaa nyt vanhaa miestä tuollain. Hyi Svante!

Lehdissä onkin jo kerrottu, että kävin Karoliinan kanssa Suomen suurlähetystön terveysasemalla finaalien ensimmäisten kenraalien jälkeen. Vaikka lähetystö on suur, niin vastaanotto oli pien, mutta toimiva. Kysyin lääkäri Antti Mäntynenältä, miten pitäisi suhtautua kaupungin villikoiriin. Antti kehotti varovaisuuteen, sillä juurikin samana päivänä vastaanotolla oli koiranpurematapaus, ja joitakin vesikauhurokotteita on jouduttu antamaan. En tiedä, kumpia säälin enemmän: linkuttavia villikoiria vai chihuahuan pentuja, jotka juoksentelevat pallon perässä 20 cm x 20 cm –kokoisissa lasikopeissa koiratarvikekaupan ikkunassa.

Loppuun vielä vähän Svetlana Lobodan tanssijan notkeusnäytettä: