Avajaisten sietämätön odotus
Vaikka olen nähnyt jo 13 kertaa olympiakisojen avajaiset ja osan päättäjäisistäkin, olen odottanut tulevia Pekingin avajaisia poikkeuksellisen paljon. Tai oikeastaan on ollut vaikea hahmottaa, mitä niistä voisi olla odotettavissa. Onhan kisaisäntänä kansakunta, jolla on mahdollisuuksia ja resursseja halutessaan avata vuosisatojen salaisuuksia maailmalle, mikä voi johtaa johonkin jopa tavattomaan ja ainakin ennen näkemättömään taiteen ja mielikuvituksen rajoja jopa rikkoen.
Etenkin kesäkisojen avajaisissa kukin järjestäjä on aina pyrkinyt yllättämään. Monet muistavat Moskovan ajavaiset valloittaneen ja päättäjäisissä kyyneleillään hellyttäneen Misha-karhun, Los Angelesin valkeat flyygelit ja George Gershwinin Rhapsody in Bluen, sekä monet muut arvaamattomat ja usein mahtipontisetkin keksinnöt, mielikuvituksen ja tekniikan yhteistuotteet.
Mitä Peking voisi siis tarjota sellaista, jota ei ole ennen koettu. Nähtyäni tiistai-iltana avajaisten kenraaliharjoituksen, josta en voi tietenkään mitään tässä paljastaa, en ole itsekään varma mihin pitäisi varautua. Ehdin jopa ajatella, että avajaiset tulevat olemaan hyvin perinteiset, jopa odotetut Kiinan historian ja nykypäivän esittelyyn keskittyvä spektaakkeli. Ajatus kuitenkin muuttui keskiviikon tiedotustilaisuudessa, jossa avajaisia koskevaan kysymyksiin oli vastaamassa avajaisten ja päättäjäisten ohjaaja-tuottaja, sympaattinen elokuvamies Zhang Yimoun.
”Varautukaa vielä yllätyksiin”!
Hän sanoi hymyillen, ettei kaikkea suinkaan noissa harjoituksissa viety läpi, joten varautukaa yllätyksiin. En todennäköisesti joudu pitempään poseen, jos kuitenkin tässä mainitsen, että avajaiset tulevat todella kuitenkin rakentumaan sekä Kiinan värikkään historian että avautuvan nykypäivän kuvaamiseen perinteisten seremonioiden lisäksi. Ja avajaismarssi kestää...
Zhang Yimoun tunnetaan voimakkailla väreillä visuaalisesti herkuttelevana elokuvantekijä, jonka mielestä avajaisia kuvaava vain yksi sana voisi olla ”romantiikka”. Romantiikkaa ja värejä Kiinan 5000 vuoden historiasta, jossa värikkyyttä kyllä riittää. Puhumattakaan kiinalaisista keksinnöistä, joten varautukaapa pieneen ilotulitukseen – sekin on näet kiinalainen keksintö.
Zhang Yimoun joutui myös aika kiperään tilanteeseen kun häneltä kysyttiin, minkä vuoksi Kiinan historian kuvauksessa on lähes yksi vuosisata tipahtanut pois. Merkittävää, eikä lainkaan näkyvää asemaa kun ei avajaisten ohjelmassa ole Kiinan kansantasavallan synnyllä ja Maolla, kulttuurivallankumouksella tai muilla Kiinan nykyhistorian tapahtumilla. Näin uskallan kirjoittaa, koska missään ei ole kielletty kertomasta mitä avajaisissa ei ole.
Zhang Yimoun, joka kertoi kyllä keskustelleensa avajaisista Kiinan nykyjohdon kanssa useita kertoja, totesi, että hän on pyrkinyt ennen kaikkea romanttiseen värikkyyteen, kuvaamaan ihmisten välistä yhteisyyttä ja harmoniaa. Kukin voi itse tehdä päätelmät siitä vastasiko ja miten hyvin vastaus kysymystä.
Hän myös myönsi saaneensa nykyjohdolta ehdotuksia ja mielipiteitä, mutta "ei kertaakaan määräyksiä"! Tuonkin lausuman sisällön voi jokainen päätellä sitten avajaisten perusteella.
Tytöillä oli hauskaa
Tiistai-iltana avajaisten kenraali vietiin siis läpi painostavan hikisessä illassa. Ilmassa oli suurten joukkojen mahtipontisuutta, peiteltyä sotilaallisuutta ja visuaaliseen nautintoon johtavia keksintöjä, joista en näin kirjoittamalla niistäkään usko paljastavani vielä mitään. Ja jos näin pienestä verhon raottamisesta rangaistaan, niin eteläkorealainen, aikaisempia harjoituksia kuvannut ja niistä osia näyttänyt eteläkorealainen tv-yhtiö ansaitsisi elinikäisen kuvauskiellon. Hyvä idea muuten, samanlaiseen tilanteeseenhan joutuvat urheilijat rikkoessaan tahallisesti sääntöjä riittävästi.
Avajaisharjoituksen jälkeen päätin muuten kävellä majapaikkaan, joka stadionin nurkalta näkyi reilun kilometrin päässä. Lisääntyvä byrokratia kuitenkin yllätti yöllisen kulkijan. Ei sitä tietä päässyt etenemään. Sen sulkivat kymmenet, ellei sadat poliisit ja vapaaehtoiset, jotka ystävällisesti pyysivät kiertämään oikealta tai vasemmalta.
Valitsin oikean, jossa yhä useammat kadut olivat suljettuna juuri majapaikan suuntaan. Lopulta tuo ehkä kymmenen minuutin matka kesti toista tuntia ihanassa, kostean nihkeän, tukahduttavan märässä Pekingin illassa.
Tämä möhkäle oli tuplalikomärkä saapuessaan majapaikkaan, jossa vastaanoton tytöillä oli vaikeuksia säilyttää peitelty kiinalainen tunnetaso. Niin hauskaa heillä oli.
Arto Teronen, Peking
