Terosen olympiapäiväkirja

Varokaa liukasta lattiaa!

julkaistu 09.08.2008 klo 06.55

Satojen vapaaehtoisten massa tuntui katselevan kulkijaa osanottavasti. Ehkä kahdeskymmenesneljästuhannes hikinoro valui silmälasien sisäpintaan, kun käännyin lopulta aamuyöstä majapaikan kulmalle joidenkin kilometrien vaelluksen jälkeen. Takana oli seitsemän tuntia istumista ja reilun tunnin kävelyt päälle, ei välttämättä onnehen, mutta kokemuksena Pekingin olympiakisojen avajaiset voittivat vastaavan huonossa saunassa.

Vähäiset vaatteet olivat kuin linkoamatonta, mutta ei niin hyvälle tuoksuvaa pyykkiä. Mukana ollut hikirätti oli sellaisessa nesteessä, että sitä ei voinut hymyilemättä katsella. Vuosin niin paljon, että aloin jo toivoa ohikulkijoiden alkavan heitellä kolikoita kuin toivomuslähteeseen. Sitten muistin, ettei kiinalainen rahamaailma tunne kuin hyvin keveitä kolikoita, joilla ei ole juuri muuta arvoa kuin ruuvimeisselien hyvin tilapäisinä korvikkeina.

Mutta mitä Pekingin olympiakisojen avajaisista jäi käteen ja reppuun muuta kuin pino märkiä papereita ja kenties muutaman kilon väliaikainen painonalennus? Oliko kokemus odotusten arvoinen? Oliko Kiinan näytös maailmalle hyvän maun rajoissa? Pyrkiikö Kiina todella avautumaan maailmalle, kuten se juhlapuheissa on edustajiensa välityksellä luvannut?

Ajatuksia sinkoili hikisessä yössä.

Tiedetäänköhän täällä Kiinassa?

Hyviä kysymyksiä, joihin kaikkiin vastauksia ei saada ennen kuin aurinkokello on taas pyörähtänyt useampia kertoja. Mielenkiintoista on ollut palaute avajaisista. Osa suomalaisista olisi halunnut rankkaa poliittista arviointia, osa taas halusi iloita pelkästään olympiakisoista ja niiden tuomasta harvinaislaatuisesta tunnelmasta.

Muuan entinen hiihtovalmentaja lähetti kollegalle viestin, jossa hän vertasi avajaisten kommentointia Berliiniin 1936. En tiennyt hänen olleen sielläkin mukana. Me suomalaiset olemme yhtä taitavia kuin muutkin tietämään toisten asioista enemmän ja paremmin kuin he itse. No, ehkä USA:ssa ollaan tässäkin mielessä jonkin verran edellä.

Viime viikolla kiinalaisessa lehdessä oli artikkeli, jonka mukaan Suomessa kohdellaan vähemmistökansanosaa, mustalaisia huonommin kuin missään muualla. Todennäköisesti aiheen artikkeliin antoivat romanialaiset kerjäläiset, mutta yhtä kaikki – mahtavatko kiinalaiset todella tietää mitä Suomessa näissä asioissa tapahtuu?

Tai mahtavatko suomalaiset todella tietää, mitkä ovat 1,4 miljardin kansan ongelmat. Taatusti korjaamista on, mutta olisiko olympiakisojen avajaiset ollut oikea foorumi näiden asioiden jauhamiseen? Nyt ainakin yritimme radiossa löytää tietyn keskitien kuitenkin muistaen, etteivät olympiakisat voi olla kovin paha juttu, jos niiden avulla saadaan 205 kansakuntaa ja kymmeniä valtionpäämiehiä samalle stadionille. Tai 204, koska Brunei päätti viime tipassa jäädä pois, mutta ilmeisesti ei protestoinnin vuoksi. Tai syytä en todellakaan tätä kirjoittaessani tiedä.

Avajaisia on jo moitittu niiden suureellisuudesta kuten koko kisoja. Ja olivathan monet Kiinan historiaan liittyneet spektaakkelit mahtipontisia ja joukkovoimaa osoittaneita. Tyylikästä toisaalta oli vallankumoushistorian täydellinen sivuuttaminen.

Vain 1,5 prosenttia!

On myös hirvitelty sitä, että Kiinan tapainen valtio uhraa 40 miljardia dollaria olympiakisojen järjestämiseen. Samaan aikaan ei monikaan ole laittanut merkille sitä, että summa on 1,5 prosenttia Kiinan nykyisestä bruttokansantuotteesta, joka vuonna 2007 oli 3,5 triljoonaa dollaria ja on kaiken aikaa kasvamassa huimaa vauhtia.

Jos olympiakisasatsaus uuden lentoterminaalin ja muiden tarkoin käyttötarkoitukseensa suunniteltujen rakennusten ja teiden lisäksi tuo pysyvää kohentumista ilmanlaatuun, jos kehitys jatkuu ja sinitaivasta alkaa näkyä yhä useammin, niin eiköhän satsaus ole vähintäänkin hyödyllinen ja siihen nähden kohtuullinen kustannuksiltaan.

Kun olympiatuli hienon loppufinaalin jälkeen leimahti Pekingin ”Linnunpesän” päälle liehumaan reiluksi kahdeksi viikoksi, niin monet olivat valmiit uskomaan, että kisoilla voi olla nimenomaan tavallisille kiinalaisille hyvinkin suotuisia vaikutuksia.. Jos niin käy, niin Kiina on kisansa ansainnut.

Kokonaan toinen juttu on, jos näitä positiivisia vaikutuksia ei sitten tulekaan. Jos kehitys pysähtyy, jos kaikki vihreyden korostaminen ja ilmanlaadun parantaminen onkin ollut vain hetkellistä silmänlumetta, jolla Kiina on pyrkinyt muuta maailmaa harhauttamaan, niin silloin kannattaa arvostella ja rajusti.

Poliittisten ja muiden arvotarkkailijoiden tehtävä onkin nyt kisojen jälkeen asettaa kisaisännät sellaiseen syyniin, että olympiakisojen mahdolliset jälkivaikutukset tulevat kontrolliin ihmisoikeuskysymyksiä unohtamatta. Kun urheilut on urheiltu, on aika katsoa ansaitsiko Kiina olympiakisat vai ei.

Majapaikan tytöillä oli taas hauskaa kun valutin itseni avajaisten jälkeen aulaan. Pitänee ostaa sellainen taulu, jossa varoitetaan liukkaasta lattiasta.

Arto Teronen, Peking

Aiemmat:

Ajankohtaisia urheiluaiheita