Intian sankari on ”koomassa”

Taksimatka reilut 20 vuotta sitten Madrasin, nykyisen Chennain yössä paljasti Intian januksenkasvot: seinät olivat täynnä elokuvamainoksia, joiden edessä makasi kerjäläisten loppumaton armeija. Yhä edelleen Intiassa voi kokea ja nähdä mitä tahansa mikä liittyy elämän loistoon tai kurjuuteen. Sillä nyt Intialla on myös henkilökohtainen olympiavoittaja, mikä pitkään oli yksi ”puutteista”.

Madras oli tuolloin vuonna 1984 Intian tamilialueen keskus ja on Chennaina edelleen. Se on myös tamilielokuvateollisuuden, Kollywoodin tyyssija kun esimerkiksi meillä tunnetumpi Bollywood on taas hindinkielistä elokuvateollisuutta, joka on keskittynyt Mumbaihin.

Tuolloin lyhyt vierailu kaupungissa oli ainoastaan välietappi matkalla pääkaupunkiin New Delhiin. Siellä laadin artikkelin paikallisessa olympiakomiteassa, joka jo silloin suunnitteli hakevansa olympiakisoja. Suunnitelmista kuitenkin realismin iskiessä luovuttiin, mutta juuri nyt Intiassa olympiakuume on suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

KOK:n suomalaissyntyinen markkinointijohtaja Timo Lumme jo ennen Pekingin kisojen alkua olympiaradion haastattelussa arvioi, että 2020-luvulla Intia saattaa tulla olympiaisännäksi. Reilun miljardin ihmisen kansakunta elää Kiinan tavoin hurjassa talouskasvussa, mikä ei vielä poista eriarvoisuutta, mutta antaa valtiolle mahdollisuuden näyttäytyä maailmalle.

Tähän asti olympiakisoissa esiintyvät lajit ovat olleet maassa pahasti kriketin peitossa hockeyta ehkä lukuun ottamatta, mutta ampuja on nyt muuttamassa hyvin perinteistä, brittien jäljiltä maata hallinnutta urheilukuviota.

Intian ”tavoitelluin” poikamies

Tuo ampuja on tietysti Abhinav Bindra, joka Pekingissä viimeisellä laukauksella kukisti Henry Häkkisen ja kumppanit ja toi Intialle maan historiallisen ensimmäisen henkilökohtaisen kultamitalin. Hockey- tai aiemmin maahockeyjoukkue toki on aikanaan voittanut Intialle kaikkiaan kahdeksan olympiakultaa. Kuusi peräkkäin vuosien 1928-1956 aikana pidetyistä kisoista sekä vielä kaksi vuosina 1964 ja 1980. Nyt Pekingiin joukkue ei selviytynyt karsinnoista.

Henkilökohtaisissa lajeissa valtavan kokoisella Intialle oli kuitenkin ennen tätä kultamitalia vain kolme pronssia ja yksi hopea. Mutta nyt sitten 25-vuotias Bindra aiheutti maassa valtavan kohun, eikä vähiten kotikaupungissaan Chandigahrissa, jossa kansanjoukot suorastaan piirittivät olympiasankarin kodin.

Intialaiseen tapaan äiti Babli Bindran välittömästi suurin huoli oli se, että ”nyt poika on Intian tavoitelluin poikamies, mikä teetättää minulle valtavasti lisää töitä”. Toisaalta äiti oli takamielessään kovin tyytyväinen. Tiedossa on suuret myötäjäiset, sillä tapana on, että morsian tuo läjäpäin niitä. Ja sitä enemmän mitä ”parempi saalis” on.

Tosin muuan ihailija ehti jo viestittää kosiessaan, että kai vanhempani voivat tuoda liittoon nyt sen verran vähemmän kultaa, kuin mitä mitali painaa...

Mitenkään köyhästä perheestä ei kuitenkaan ole kysymys, sillä perheen isä on rakennuttanut jo aikaa sitten pojalleen ilmastoidun harjoitusradan, ja nyt ennen finaalia perhe laittoi lehteen suuren ilmoituksen, jossa pyydettiin ihmisiä rukoilemaan pojan menestyksen puolesta. Sellainen meininki meiltä puuttuu ja taitaa puuttua pitkään vielä...

Le Corbusierin luoma kaupunki

Bindrojen kotikaupunki on muuten aika mielenkiintoinen historiastaan. Se sijaitsee aivan Pohjois-Intiassa, mutta on rakennettu vasta 1950-luvulla sen jälkeen kun vuonna 1947 Brittien lähtiessä Intiasta Punjabin osavaltio jaettiin Intian ja Pakistanin kesken. Tuolloin pääkaupunki Lahore jäi Pakistanin haltuun ja tarvittiin osavaltiolle uusi pääkaupunki.

Suunnittelu alkoi amerikkalaisten arkkitehtien Albert Mayerin ja puolalaissyntyisen Matthew Nowickin johdolla. Nowickin kuoltua suunnittelun vei loppuun sveitsiläissyntyinen ranskalainen Le Courbusier, jonka maineen kautta kaupunki on ollut ainakin arkkitehtipiireissä tunnettu.

Nyt kaupungista tulee kultamitaliampujansa kautta ellei maailman- niin ainakin Intiankuulu, jossa juhlat sankarinsa saavuttua saattavat olla lähes päättymättömät. Ja sitten kenties ne häät päälle, jos sopivat kapiot löytyvät äidin väsymättömän työskentelyn tuloksena.

Itse olympiavoittaja ei vielä ymmärrä mihin myllyyn on joutumassa. Jo nyt hänen joukkuetoverinsa ovat antaneet hänelle intialaisittain kutsumanimen ”kaveri, joka on jatkuvassa koomassa.”

Kun yhdeltä nimenantajista, Ateenan kisojen trap-ammunnassa hopeaa voittaneelta Rajyavardhan Rathorelta kysyttiin, miten nuorukainen suhtautuu uuteen lempinimeensä, Rathore totesi: ”Ei hän suhtaudu, hän on yhä koomassa nähkääs”!

Arto Teronen, Peking