Hyvin akateemista keskustelua...
Aikanaan joku keksi kuka oli maailman ensimmäinen luutnantti: tietysti Joosef, joka Raamatunkin mukaan pukeutui koreisiin vaatteisiin ja luuli olevansa veljiänsä parempi! Joosef kuitenkin itse antoi aiheen moiseen. Sen sijaan uimari Michael Phelps on tahtomattaan joutunut kohteeksi, kun erityisesti mediassa turnataan menestyneimmän olympiaurheilijan tittelistä.
Kuulun niihin monien mielestä arkajalkoihin, jotka eivät katso aiheelliseksi ihan tosissaan lähteä mukaan tähän hyvin turhaan keskusteluun. Ymmärrän kuitenkin urheilusta syvästi innostuneiden ihmisten tarpeen laittaa urheilijoita tämänkaltaiseen järjestykseen. Sama koskee ns. vuoden parasta urheilijaa.
Tosiasia tietysti on, että Phelps on jo nyt saavuttanut niin monta kultamitalia, että sen määrän ylittäminen tulee jatkossa viemään kauan, ellei ikuisesti. Kultamitalien absoluuttinen määrä ei kuitenkaan välttämättä oikeuta syrjäyttämään Paavo Nurmea, Larissa Latyninaa tai Carl Lewisiä, jos puhutaan kaikkien aikojen parhaasta olympiaurheilijasta. Jos siitä lähdetään väittelemään, ollaan hyvin harmaalla subjektiivisella alueella, jolla nimenomaan urheilu toki antaa loistavan mahdollisuuden erilaisille purkautumisteille.
Sitä paitsi keskusteluun pitäisi kai ottaa mukaan yhdysvaltalainen vauhdittomien hyppyjen erikoismies Ray Ewry, joka voitti aikoinaan kahdeksan olympiakultaa ja kymmenen, jos 1906 välikisat lasketaan. Välikisojen mukaan ottaminen tässä tilastopelissä on toisaalta aina ollut toinen kiistelyn aihe.
Ken onkaan heistä kauhein
Tietyllä tavalla ajattelemalla voitaisiin kai pohtia sitäkin, kuka onkaan ollut maailmanhistorian julmin ja kauhein diktaattori. Löytyykö se jo kaukaa historiasta vai ovatko loppusuoralla ainoastaan Stalin, Hitler ja Mao? Tai onko Pavarotti kaikkien aikojen menestynein tenori? Mahdollisuuksia moiseen mietintään on vaikka kuinka, mutta vain urheilulle se on tyypillistä.
Sen verran voisi keskusteluun kuitenkin puuttua, että Phelpsillä on ainakin ollut parhaat mahdollisuudet kerätä kultamitaleja. Uintihan on laji, joka samaan aikaan kun KOK pyrkii vähentämään olympiaurheilijoiden määrää ja sulkemaan aika ajoin tiettyjä lajeja kisoista paisumisen estämiseksi, on pystynyt lisäämään matkoja. Niitä mielestäni on aivan liikaa, mutta lajin markkina-arvo sanelee säännöt.
Toisaalta pitää ihmetellä voiko yksi uimari olla tuollainen supermies. Mark Spitz ui vuosina 1968 ja 1972 yhteensä yhdeksän kultamitalia, joista seitsemän tuli vapaauinnissa ja vain kaksi perhosuinnissa. Ja aika monta Spitzin kuten myös Phelpsin kultamitaleista on tullut viesteissä, joita kukaan ei pysty yksin voittamaan.
Phelps on uinnin ottelija, joka on keskittynyt nimenomaan sekauintiin, mutta pystyy silti voittamaan myös vapaauinnin ja perhosuinnin erikoismiehiä samalla kun kykenee sekauinnissa huippuvauhtiin myös rinta- ja selkäuinnissa. Miten on mahdollista, että erikoismiehet eivät häntä kykene nujertamaan? Sitä varmasti jatkossa tullaan pohtimaan. Vihjaukset vilppikeinoihin ovat kuitenkin mauttomia, niin kauan kunnes mahdollisesti toisin todistetaan.
Ja taatusti hän on yksi kaikkien aikojen parhaista olympiaurheilijoista. Mutta että paras – sellainen spekulointi on hyvin akateemista keskustelua, koska absoluuttista totuutta ei ole olemassa. Vain mielipiteitä.
Ainakin ruoka maistuu
Yhdessä jutussa Michael Phelps taitaa kuitenkin olla huippu-urheilijoiden aatelia ellei ihan napa eli syömisessä. Mikäli yleensä luotettavan englantilaisen The Guardian-lehden juttuun on luottamista, Phelpsin annos sisältää joka päivä 12 000 kaloria. Kollegan muistin mukaan Mika Myllylän vastaava annos oli huippuvuosina 6 000 kaloria.
Noin 80 kiloa painavana kollega silloin laski, että syömällä Myllylän tapaan hän liikkumatta lihoisi vuodessa 50 kiloa. Lyhyellä matematiikalla Phelpsin ruokavalio toisi siis sata kiloa...
Guardianin artikkelin mukaan Phelps syö aamiaiseksi ensin kolme leipää paistetuilla kanamunilla, juustolla, salaatilla, tomaatilla, paistetuilla sipuleilla ja majoneesilla. Päälle menee kaksi kupillista kahvia, viiden kanamunan omeletti, maissipuuroa, kaksi palaa paahtoleipää pölysokerilla ja kolme suklaapannukakkua!
Okei! Entä sitten lounas? No puoli kiloa rikastettua pastaa ja kaksi isoa kinkkuleipää valkoisella majoneesilla, mikä kaikki huuhdotaan alas 1 000 kalorin energiajuomalla.
Samaa energiajuomaa käytetään kyytipoikana myös illallisella, johon kuuluu taas puoli kiloa pastaa ja iso pizza. Ja eikun maaten.
Phelps itse toteaa artikkelin lopussa, että näin hänen elämänsä on, ”syön, nukun ja uin, siinä kaikki”!
Varaa Phelpsillä tulee olemaan vaikka suurempiinkin annoksiin. Kultamitaliuinnit takaavat hänelle huolettoman loppuelämän ja tarvittaessa vaihtelevamman ruokavalionkin.
TV:ssä pyöri 1970-luvulla sarja ”Kuuden miljoonan dollarin mies”, jossa Lee Majors riehui oikeuden puolesta tuolla summalla rakennettua ihmiskoneena. En tiedä miten Michael Phelps on rakennettu superuimariksi, mutta saavutustensa jälkeen hän on jo nyt ainakin ”Miljardin dollarin mies”!
Arto Teronen, Peking
