Kravattiote on löystymässä

Joku on sanonut, että toimittajan elämä ei suinkaan ole yhtä juhlaa, vaan myös ruusuilla tanssimista. Tai kuten Seppo Kannas, jonka mukaan ”se mikä muille on juhlaa, on meille selostajille arkea” esimerkiksi juuri olympiakisoissa. Sen vuoksi oli syytä tarkkailla tapahtumia myös Suomen suurlähetystön vastaanotolla Pekingissä ja päätyä merkittävään havaintoon siitä, että kravattiote on alkanut maailmallakin pahasti löystyä!

Kravattiotehan on painissa heittoliike, jossa otetta ei sidota käsien alta kuten lindeneissä, vaan hartiatasolta ja sitten menoksi. Ote on aika tarkka nimenomaan mattotuomarille, jonka tehtävänä on keskeyttää heitto heti jos ote lipsahtaa leuan alle ja syntyy mahdollisesti tukehtumisvaara.

Otetta ei suinkaan ole keksinyt mikään oikea kravattimies. Eilen lähetystössä tai tarkkaan ottaen suurlähettilään ”residenssissä” joillekin kuitenkin tukehtumisvaara syntyi, koska olivat laittaneet kaulaansa Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n lanseeraman, kroaattisotilailta apinoimansa tavan laittaa kaulaan koriste. Kravatti-nimi itse asiassa tulee juuri kroaateista.

Toki erilaisia kaulasidoksia käytettiin jo Antiikin aika, mutta varsinaisesti koristeellisen tavan kehitti nimenomaan Ranskan kuuluisa kuningas.

Ihan OK asunto

Suurlähettiläs Antti Kuosmasen ja vaimonsa Satun residenssi sijaitsee lähes vastapäätä vanhaa, historiallista Ritan puistoa. Puistossa on muun muassa Auringon temppeli, yksi kahdeksasta alttarista, joita Taivaan temppelin lisäksi käytettiin keisarien rituaaleihin Ming ja Qin dynastioiden aikana.

Toisella puolella suurlähettilään virka-asuntoa on Kolumbian ja toisella Albanian lähetystö, vastapäätä brittien aika valtavan kokoinen diplomaattipalatsi.

Ihan kiva kaksikerroksinen luukkuhan lähettiläällä on ja puutarha, jonne siis tiistaina oli kutsuttu suomalaisia olympiatyyppejä urheilijoista ja muista kisavieraista aina Tasavallan Presidenttiin, jolla en tarkoita musisointiyhtyettä, vaan ihan oikeaa presidenttiä. Kutsussa ei mainittu mitään pukeutumisesta. Esimerkiksi tumma puku olisi Pekingin kosteassa helteessä tehnyt kyllä terää.

Ja olihan heitä muutama, joka epätietoisena pukeutumiskoodista oli hirttänyt itsensä puvun lisäksi kravattiin. Oli kiva seurata kenen pokka ensimmäisenä pettäisi, eikä siinä mennyt kuin minuutteja, kun kravatit alkoivat ensin löystyä poistuakseen pian lopullisesti taskuihin tai narikkaan tai ihan vaan siihen viereiselle penkille.

Syy kravattimiesten riisumisintoon oli tietysti säätila, jossa kurkun ahdistaminen olisi saattanut johtaa paitsi ylenmääräiseen hikoiluun myös tukehtumisvaaraan. Mattotuomarin puuttuessa jokainen teki kuitenkin ratkaisunsa itse huomatessaan samalla, että valtakunnan silmäätekevätkin olivat aika lailla ”ei niin virallisissa” asuissa.

Kravatti on vaikeuksissa

Sillä lailla kohdeltiin siis yli 400 vuoden nykyhistoriankin kokenutta kaulalaitetta Pekingin parin tunnin Suomi-päivässä. Tietyllä tavalla kravatinpoisto oli enteellistä, sillä 2000-luvulla kravatin käyttö on pahasti vähentynyt maailmassa, eikä ainoastaan YLEn toimitusjohtajan Mikael Jungnerin aloittamasta esimerkistä. Oikeastaan ensimmäinen todella tunnettu ja uutisissa esiintyvä kravatiton valtionpäämies on ollut Iranin presidentti. Hän luopui kravatista kylläkin sen vuoksi, että Iranissa moista pidettiin länsimaiden rappeutumisen symbolina.

Tarja Halosen kravatittomuus on juttu erikseen. Toisaalta aikanaan 1970-luvulla esiintyi feministimuodiksi kuvattu ilmiö eli kravatti naistenkin kaulassa, josta esimerkki oli mm. Diane Keaton elokuvassa Annie Hall.

Erityisesti 1950-luvulla kravattia pitivät kaikki miehet vai muistatteko esimerkiksi Frank Sinatran missään kuvassa ilman kravattia. No kyllä kai jossain, mutta aika harvassa. Mies ei ollut mitään ilman kravattia, eikö varsinkaan kuuluisa Rat Pack, jossa Sinatran lisäksi Dean Martin, Peter Lawford, Sammy Davies junior ja Joey Bishop olivat suorastaan intohimoisia kravattimiehiä. Intohimoisia kyllä ilman kravattiakin...

Muta nyt siis kravattimaailma on niin suurissa vaikeuksissa, että USA:ssa ”Men´s Dress Furnishing Association”, maan kravatintekijöiden yhdistys, on joutunut sulkemaan ovensa. Ei mene kravatti kaupaksi. Paras kravatin myyntivuosi oli 1995, jolloin näitä solmioita kuten Suomessa kravatteja ajoittain kutsutaan, myytiin 13 miljardilla dollarilla!

Nyt sitten kravattimiehet ovat joutuneet ideoimaan miten myynti saataisiin uudelleen nousuun. Siinä lienee pohtimista, mutta toisaalta tämä nykyinen kravatittomuus saattaa olla myös ohimenevä muoti-ilmiö.

Ja sitten se kysymys, että mitä tekemistä näillä kravattijutuilla on olympiakisojen kanssa? No eipä yhtään mitään, mutta jotenkin se on mielenkiintoista, montako kravattia mahtoi jäädä suurlähettilään residenssiin, kun vieraat lopulta poistuivat jatkamaan olympiaharrastustaan...

Arto Teronen, Peking