Kauppa kannattaa, mutta ei aina
Kauppa se on mikä kannattaa on tunnettu vanha sanonta. Ehkä juuri siksi on Pekingissä sittenkin aika liuta myös ulkomaalaisia mustan pörssin lippukauppiaita, joille kaupanteko ei kuitenkaan välttämättä ole ollut kannattavaa.
Pekingissähän on jo hyvissä ajoin ennen kisoja ilmoitettu, että liput kilpailuihin on käytännössä myyty loppuun. Kuitenkin lähes kaikissa tapahtumissa on näkyvissä tyhjiä paikkoja. Ilmeisesti ns. olympiaperhe on varannut lippuja enemmän vierailleen kuin intoa on ollut kisoja katsoa. Sama koskee yhteistyökumppaneita.
Osa näiden varaamista lipuista joutuu myös niiden miesten käsiin, jotka jo kotimaissaan ovat jo onnistuneet hankkimaan joskus suorastaan läjäpäin lippuja. Loppuvarastot täyttyvät itse kisoissa, joissa nämä hiljaiset miehet kulkevat kaulassaan tai kädessään lappu ”I need tickets”, tällä kertaa sattuneesta syystä myös mandariinikiinaksi.
Troy on joukosta poissa
Sain mahdollisuuden tutustua mustan pörssin kauppaan urheilukilpailuissa tavatessani Wienissä jalkapallon EM-kisojen aikaan Clevelandissa syntyneen, mutta Augustassa kuuluisa golfkentän liepeillä asuvan Troy Goebeltsin, joka tekee tätä lippubisnestä ammatikseen sekä netissä että aika ajoin paikan päällä. Hän on mukana firmassa, jota USA:ssa kohdellaan kuin mitä tahansa yritystä, laillisena toimintana, josta maksetaan verot ilmoitusten perusteella.
Troy oli entisessä elämässään baarimikkona ja sai kerran oikein janoiselta asiakkaalta maksuksi lipun Superbowliin, joka on siis USA:n seuratuin urheilutapahtuma, amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu.
Tuon lipun Troy myi satojen prosenttien voitolla ja hokasi, että jutussahan on ilmettä ja mahdollisuus ansaita helpommin rahaa, kuin viinaa sekoittelemalla. Juttelimme Wienissä pitkään ja tulimme lopulta molemmat siihen johtopäätökseen, ettei Pekingin olympiakisoissa lippukauppaan kannata ryhtyä, koska riskit siinä järjestelmässä ovat liian suuret ansaitsemismahdollisuuksiin verrattuna.
Troyta ei ole siis Pekingissä näkynyt, mutta ilmeisesti bisnes on kuitenkin ollut niin täynnä mahdollisuuksia, että muita yrittäjiä on ollut paikallisten lisäksi yllättävän paljon. Tosin jo kisojen puolivälissä iso osa näistä yrittäjistä oli jo putkassa tai maasta poistettuina.
Pelkästään viikonvaihteessa 276 pidätystä
Kuvaava esimerkki näistä ulkomaalaisista mustan pörssin kauppiaista on ollut italialaismies, joka yritti myydä Olympiastadionin haminoilla 300 yuanin lippuja tuhannella yuanilla eli kolminkertaisella summalla. Pidätettäessä mieheltä löytyi kaikkiaan vielä 65 lippua. Hän ilmoitti hankkineensa jo Italiassa kaikkiaan 130 lippua eri kanavia käyttäen ja myyneensä niistä siis noin puolet Pekingissä!
Italialainen pääsi ”kuulusteluihin” viideksi päiväksi. Kaikkiaan viime viikonvaihteessa pidätettiin 276 ulkomaalaista tai kiinalaista kauppiasta. Ulkomaalaisista osa on ohjattu lentokentälle ja koneeseen, osa on edelleen kuulusteluissa ja osa on päästetty vapaaksi sakkojen kera ja vahvasti varoitettuna. Nämä ovat yleensä niitä amatöörejä, usein sponsorien vieraita, jotka ovat yrittäneet saada ilmaiseksi saamistaan lipuista rahaa käyttääkseen sitä sitten ihan muissa kuin urheiluhommissa vierailunsa aikana. Suomalaisia kisavieraita ei tiettävästi ole ollut joukossa mukana.
Suosituimpia myyntipaikkoja ovat olleet Olympiastadionin, uintipaikan ja koripallohallin kulmat. Lajit ovat olleet selvästi suuria yleisöjä kiinnostavat. Toisaalta ihan normaalejakin lippuja on ollut saatavissa, vaikka kaikkien piti olla loppuunmyytyjä.
Huomattavan paljon hankalampaa viranomaisille on ollut valvoa niitä nettisivuja, joilla on tarjottu kisalippuja jopa satakertaisilla hinnoilla. Sivuja on pystytty sulkemaan ja jäljittämään, mutta työtä se teettää ja aina joku onnistuu.
Vaikka riskit ovat suuret, on myös ansio hyvä, koska maan hintataso antaa mahdollisuuden nostaa lippujen hinnat korkeiksi nimenomaan ulkomaalaisille kisavieraille myytyinä.
Ehkä Troynkin olisi kannattanut ottaa riski. Tai sitten ei. Elämässä on niin paljon konditionaalissa esiintyviä
Arto Teronen, Peking
