Uintiennätysten sietämätön keveys

Onhan se tietysti aivan tavatonta, että yht´äkkiä uinnissa parannetaan maailmanennätyksiä sekuntitolkulla, vaikka olympiakisoista onkin kysymys. Kysymys altaan mahdollisesta lyhyydestä on aiheellinen, mutta vaatimattomista yrityksistä huolimatta sitä emme ole pystyneet todistamaan. Kysymys täytyy olla siis aivan jostain muusta!

Huomio on kiinnittynyt kyllä erityisesti yhteen poikkeavuuteen. Joillakin uimareilla on uimalakki uimalakin päällä. Maalissa se päällimmäinen tempaistaan äkkiä pois! Onpa ollut aivan hassu tapaus tämä menettely.

Äkkinäinen voisi ajatella, että päällimmäinen uimalakki suojaisi sitä varsinaista päänsuojusta kastumiselta. Moisen ajatuksen esittäjälle saattaisi kuitenkin tulla noutaja nurkattomaan, eikä välttämättä pehmustettuun tilaan. Joten etsikäämme syitä syvemmältä.

Allas ja laserpuvut osaselitys

Suhteellisen vakavasti kirjoittaen uimalakin pitäminen toisen päällä selittyy ainakin osaksi henkilökohtaiseen sponsorointiin liittyvillä taloudellisilla syillä. Kaiken täytyy jossakin vaiheessa näkyä. Voi kuitenkin olla toinenkin syy: joillakin uimareilla on todella niin vedelle herkät korvat, että he tarvitsevat kuulolaitteilleen kaksinkertaisen suojauksen.

Tässä voisi taas viisaasti todeta, että ehkä Jani Sieviselläkin olisi pitänyt olla Sydneyssä kahdet uimalasit, kun ensimmäiset eivät lähdössä oikein pysyneet päässä. Ajatus kuitenkin kuuluu taas niihin, jotka tuovat nurkattoman tilan entistä lähemmäksi.

Yksi syy parantuneisiin aikoihin on eittämättä syvempi ja leveämpi allas Pekingissä. Syvyys vähentää alhaalta päin tulevia pyörteitä. Kymmenen rataa taas vähentää sivusta päin tulevia vastavirtauksia. Näiden molempien sanovat asiantuntijat nopeuttavan suorituksia.

Sitten ne puvut ja valmennus

Edelleen asiantuntijoiden mukaan myös uudet ns. laserpuvut ovat nopeuttaneet aikojen kehitystä. Varsinaisesti kukaan ei kuitenkin ole huomannut miksi. Kysymys saattaa olla uimarityypin muuttumisesta Mark Spitzin tapaisesta aika langanlaihasta nykyisiin lihaksikkaisiin vartaloihin.

Tokihan aieminkin oli lihaksikkaita kuten DDR:n uimarinaiset, mutta heidän lihaksensa olivat osittain peräisin muusta kuin harjoittelusta, mihin taas nykyisissä uintipiireissä uskotaan kuin ehjään ehkäisyvälineeseen. Toisenlainen tilanne voi kuitenkin syntyä jos yksikin reikä ilmestyy harmoniaan.

Olivat nykyiset lihakset sitten harjoittelun tai harjoittelu plussan tulosta, niin varmasti yksi lähtökohta pukujen kehitykselle on ollut vedenvastuksen vähentäminen. Se taas tarkoittaa tuon lihasmassan tiukkaa pakkaamista.

Kirjoituksemme saamien tietojen mukaan nykyisissä puvuissa uimarit eivät voi olla puolta tuntia kauempaa, elleivät halua että verenkierto häiriintyy. Seuratkaapa miten sujuvasti uimarit usein toisten auttamina saavat puvun takana olevan vetoketjun auki.

Toisaalta puvut ovat ulkopinnaltaan hainnahkatyyppisiä tai kuten joku totesi, kuin juomukondomeja, jotka hylkivät nestettä eli tässä tapauksessa vettä. Vesi ei vähäisessäkään määrin jää viihtymään puvun pinnalle. Tosin en itse tässä tapauksessa ymmärrä tuota juomuvertausta, hainnahka tuntuu ymmärrettävämmältä.

Ehkä tärkein ominaisuus noissa puvuissa on kuitenkin se, jota ei haluta edes paljastaa: ne lisäävät KELLUVUUTTA! Pukujen avulla saadaan aikaan virtauksia, joilla vettä ohjataan kehon alle ja näin uimari nousee entistä lähemmäksi pintaa! Aika huimaa, mutta tästä on olemassa jopa Suomessa tehtyjä tutkimuksia, joista mitään ei ole puhuttu.

Mutta sitten on vielä yksi mielenkiintoinen teoria, jonka mukaan uintivalmennus on vielä esimerkiksi yleisurheiluun verrattuna kaukana jäljessä. Ihmisen kehon käyttäytymisestä vedessä tiedetään lopulta paljon vähemmän kuin siitä, miten ihminen saadaan juoksemaan esimerkiksi 400 metriä aina vaan nopeammin. Uintiennätyksiä parannetaan vielä kauan sen jälkeen kun ratakierroksen huippu on kenties saavutettu.

Tällä ei tarkoiteta sitä, että valmennus olisi ollut huonoa. Kaikkia siihen, ihmiseen ja veteen liittyviä innovaatioita ei vaan vielä ole hokattu.

Vaimolle syntymäpäivälahjavinkki

Joku voi tietysti yhä väittää, että suurin syy aikojen paranemiseen uinnissakin on doping, josta uintikaan ei ole vapaa. Sillä voi olla osansa, mutta missään tapauksessa se ei voi yksin selittää. Kuten kaikessa huippu-urheilussa menestymisen osatekijöitä on paljon. Oivallus on saada ne toimimaan parhaiten yhteen.

Loppuun vielä sitten vihje niille, jotka tuskailevat esimerkiksi vaimonsa syntymäpäivälahjan kanssa. Kiinalainen muotisuunnittelija on nimittäin suunnitellut uimapuvun, jossa Pekingin uimahallin kunniaksi on kristallein eristettyinä vesikuutiota. Puvun tekeminen kesti toista kuukautta.

Hintakin on sen mukainen, vaikka työn pitäisi olla täälläpäin maailmaa halpaa: vähän vajaa 120 000 dollaria! Jokainen laskekoon mitä se tekisi omassa rahassa.

Kisojen jälkeen lehtitietojen mukaan tuo uimapuku laitetaan esille Olympiamuseoon Lausanneen Ruotsiin! Vähän on pojilla maantieto hakusessa...

Arto Teronen, Peking