Kulttuuriosasto

Pilasiko EU Euroopan maineen?

Euroopan ideaa ja ydintä on haettu vuosisatoja. Etsintä on osa eurooppalaista identiteettiä kuten itsekritiikkikin. Kulttuuriosaston kysymys, missä on Euroopan napa ja mihin eurooppalaisuus tiivistyy, kirvoitti koko joukon vastauksia Radio Suomen lähetysikkunaan. Läpileikkaavana teemana oli EU-politiikan kritiikki. (Luetaan alhaalta ylöspäin).

Pörje mökiltä

Karnanen. Olen samaa mieltä. EU projektina on karannut hallinnoinniksi.

Saaristoidiootti

Pörje mökiltä: Mielestäni maailmassa on menossa samat sirkustouhut joka puolella, eri kielillä vain ja maailmalla ei ole historiaa vaan rikosrekisteri......

Karnanen Kuopiosta

Pörje: Nuo kaikki hienot asiat olisi olleet mahdollista ilman tätä surkeaa EU:n pakkopullaakin... ; )

Pörje mökiltä

Lähes jokainen syö pastaa, makaroonia, , fucilleja, lipittää espanjalaista, ranskalaista tai saksalaista viinin litkua kun tajolla olisi italialaistakin. Sitten mennään Lidleen ja ostetaan hapankaalia ja bratwurstia. Ja palan painikkeeksi luetaan Umberto Ecoa...

Karnanen Kuopiosta

"Eurooppalaisuus" on hieno ja kannatettava asia. Mutta EU on täysin korruptoituneena järjestönä eurooppalaisuuden irvikuva... ; )

yks

Täältä Lapista on todella kallista matkustaa eurooppaan, joten jää se ruokakulttuuri aika vieraaksi. Syödään vain poroa, riekkoa, lohta ja nieriää kotona.

Pörje mökiltä

Summaan tähän omia eur. ajatuksia: meillä on yhteinen kirjallisuus ja filosofia, musiikki, kuva- ja rakennustaide, roomalainen laki, josta olemme hakeneet eur. lains. perusteet. Yhteiset sodat = yhteinen historia, joskin kaikilla hieman eri näkökulma kahakoihin jne. ja kun menemme mihin tahansa eur. maahan, emme tunne itseämme täysin vieraiksi, vaan siellä on aina jotain tuttua. Ruoka, juiomat, tavat (pienin poikkeuksin) ovat melko lailla samoja. Ja tulevat yhä enemmän samanlaisisiksi.

Anonyymi

ei eu ole meiltä vapautta vienyt

Karnanen Kuopiosta

Euroopan kansat tietysti haluaisivat olla vapaita. Mutta ovat kohta EU:ssa yhtä "vapaita" kuin kansalaiset siellä mafian omistamassa Sisiliassa... ; )

Takametsistä

Eurooppa on eri asia, kuin EU, missä Karnanen ja Pörje olivat oikeassa.

Paavo-Juuso Natunen-Häikelä

EU:n idea on ensinnä ollut estää sodat, mutta nyt se talousyhtymä, jotta me kaikki yhdessäpärjäisimme USA:lle , Japanille ja Kiinalle, sekä muille talousalueille paremmin.

sopa

Eurooppa on nykyisin surrealistinen?

heppu

Eurooppalaisuus tarkoittaa vapautta. Erilaiset kulttuurit ovat nyt ulottuvillamme. Eurooppalaisuus mahdollistaa myös helpon matkustamisen.

Kolmas anonyymi

Soittajat tästä tekevät EU-ohjelman, ei se ollut toimittajien tarkoitus

sopa

Eroopan ydin: Rooma ja Ateena alun perin. Pitää muistaa!

Pörje mökiltä

Karnanen. Oikea havainto. EU ja Eurooppa ovat eri asia. Kauhulla kuuntelen tätä ohjelmaa.

MM

Eurooppa on Kiinan, Intian, Venäjän ja yhdysvaltalaisten kiusaama autisti.

Karnanen Kuopiosta

Älkää hyvät toimittaja-plantut puhuko samassa yhteydessä Euroopasta ja EU:sta. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. EU on "demokraattisten rikollisten" perustama järjestö!

EeKoo

Saksa on kaksi kertaa yrittänyt vallata Euroopan sotilaallisesti.Nyt se tekee sen taloudellisesti.

Anonyymi

kyllä se joskus vaikuttaa että se napa on suomi

EeKoo

On outoa,että galluppien mukaan Suomalaiset haluavat kuulua EU:n,mutta kun kuuntelee ohjelmaa ei ainakaan soittajien mielestä.Vaalit tulossa.Nyt on mahdollista vaikuttaa.

Anonyymi

Jos Euroopasta vapautellaan rajat, sehän tarkoittaa Vahvemman oikeutta, eli Saksalaiset päättävät asiat.

½Q

Euroopan ydin on Paavo Lipponen ja Jyrki Katainen, omista mielistään.

MM

Euroopan ydin on myös indoeurooppalainen kielikunta (intialaiseurooppalainen)

Miito

Euroopan napa on Berliini! Täällä yksi suomalainen, jolla yli 2 vuotta täällä täynnä. Tämä on Euroopan napa parhaimmillaan. Keskeinen sijainti ja useita eri EU-valtioiden kansallisuuksia edustettuna. Suomalaisiakin yli 2000. Täällä eri kulttuurit kohtaa ja sulassa sovussa ollaan!

MM

Eurooppalaisuus voisi olla länsi-Euraasialaisuutta miesten geneettiseltä perimältä ja Eurafrikkalaisuutta naisten perimältä. Laktoosinsietokykyä se vois myös olla.

Ihmisen idea on euroopan ydin

Anonyymi

Eurooppalaisuus on sitä että markkinatalous on onnistuttu Euroopassa kesyttämään hyödylliseksi välineeksi.

Anonyymi

Eurooppalaisuus on kristilliset arvot. Jotka on unohdettu ja tilalle on hommattu Näkymätön Käsi.

poju52

Muenchen on napa Euroopassa, vaurainta seutua koko Baijeri, tarkemmin Muenchen Hbf

Anonyymi

Etelä-Eurooppa on kaikissa hyvinvointitilastoissa keskisarjaa, Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ovat huipulla

Anonyymi

Euroopan napa on nöyhtän alla Kreikassa

4 kommenttia

Mikä tekee meistä eurooppalaisia?

6 kommenttia

Euroopan ideaa on etsitty tuhansia vuosia. Sekaan mahtuu sekä onnistumisia että kammottavia onnettomuuksia.

”Ikkunat auki Eurooppaan” oli Tulenkantajien motto sata vuotta sitten. Eurooppalaisuus tarkoitti heille teollisuutta, kaupungistumista ja modernia taidetta. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen Euroopan ideasta tuli pitkäksi ajaksi tulenarka puheenaihe.* Nyt se on muotoutumassa uudelleen.

”EU on yhteisöllisyyden etsinnässään tukeutunut nationalismille tyypillisiin symboleihin, kuten lippuun ja vuosipäivään”, huomauttaa tutkija Heikki Mikkeli .

Käynnissä olevat eurovaalit onkin nykyisen eurooppalaisuuden näkyviä tunnusmerkkejä. Se toimii yhteisvaluutan kanssa pohjana eurooppalaiselle identiteetille. Eurooppalaisuus poliittisessa mielessä tarkoittaa yhtenäiseen talousalueeseen perustuvaa koalitiota.

Eurooppalaisuuteen on aina liittynyt itsekeskeisyyttä. Demokratia ja kristinuskon syntysijat ovat elättäneet hierarkkista sivistyskäsitystä, jonka huipulle olemme ajatelleet itsemme. Humanismia ja yksilökeskeisyyttä on viety kristinuskon kanssa evankeliumina muihin kulttuureihin, ja myöhemmin teollisuutta, sananvapautta ja tasa-arvokäsityksiämme.

”Toisaalta ”Euroopan idean” historia on ”voittajien historiaa”: se on rakennettu tarinaksi ylivertaisen sivilisaation vähittäisestä voittokulusta”, Mikkeli kirjoittaa.

Silti Euroopan ydin tuntuu löytyvän yhtä vaikeasti kuin villakoiran. Jos Eurooppa olisi ruoka, niin mikä se olisi?

Croissant, Mozart-kuula, Madeleine-leivos, Sacher-torttu? Tai ehkä valkohomejuusto, pizza tai blinit?

Entä mikä voisi olla eurooppalaisin kirja?

Länsimaiden perikato, Uuden ajan kulttuurihistoria, Kadonnutta aikaa etsimässä, Lajien synty, Uusi testamentti, Unien tulkinta, Pääoma, Don Quijote, Kurjat, Faust, Sota ja Rauha vai Hamlet?

Eurooppalaisen maailmanvalloituksen näkyvimmät saavutukset ovat pörssi, kirjapaino ja jalkapallo, mutta mitä eurooppalaisuus voisi tarkoittaa käytännössä?

Suomalaisen kulttuurin suhteen eurooppalaisuutemme on sekoitus itäistä ja läntistä kulttuuria. Heikki Mikkeli nostaa esimerkeiksi Aki Kaurismäen elokuvat, Arto Paasilinnan ja Rosa Liksomin romaanit sekä Värttinän ja Leningrad Cowboysin musiikin.

”Tämänkaltainen "itäinen eksotiikka" tarjoaa taatusti paremman pohjan menestyvälle kulttuuriviennille kuin yritykset kopioida länsieurooppalaisten omaa kulttuuriperintöä.”

Kulttuuriosasto kysyy, mistä löytyy todellinen Eurooppa, tiistaina 20. toukokuuta kello 19.06

Studiossa kommentoi kulttuuria ja kansallista identiteettiä koskevia kirjoituksia julkaissut esseisti Olli Löytty.

*sosiologi Gerard Delanty on esittänyt, että Euroopan totalitaristisen lähihistorian takia esimerkiksi Euroviisujen kaltaiset viihdettä luovat kulttuurimuodot ovat tarkoituksella leikkisiä ja naiiveja.

6 kommenttia

Sivistys on ennen kaikkea toisten huomioimista

2 kommenttia

Kulttuuriosaston lähetyksessä pohdittiin, mitä on sivistys 2014. Lähetyksessä sivistys nähtiin ennen kaikkea toisten huomioon ottamisena ja tasa-arvona.

Sivistyksen mittareita ovat esimerkiksi lasten ja vanhusten asema sekä erimielisyyksien kunnioittaminen. Sivistysvaltiossa kulttuuri on laaja-alaista ja kaikkien saavutettavissa. Julkiset palvelut ovat tässä avainasemassa. Lähetysikkunassa käytiin innostavaa keskustelua aiheesta:

Urpo

Jollei väellä ole edes alkeellista luku- ja kirjoitustaitoa, niin lienee turha puhua mistään sivistyksestä saati kulttuurista.

indira

Kesäteatteria suurella sydämellä. Yhdessäoloa, avartavia kokemuksia, uusia ihmisiä, itsensä ylittämistä, naurua, tunteita.

Katariina

Kädentaidot, kirjoitus -, puhe-, esiintymistaidot. Kulttuuritapahtumat, erilaiset taidenäyttelyt, teatteri, yms. avartavat ajattelua sekä luovaa toimintaa, sekä ovat myös sosiaalisella tasolla ja ihmisten henkisen ja ruumiillisen terveyden ylläpitäjinä oivia tapahtumia.

Anonyymi

Sivistys on sitä että se on maksutonta kaikille

Anonyymi

Taide on muutettavissa rahaksi, mutta ei kvartaalissa. Ajatelkaa Van Goghia. Eläessään ei saanut ruokaa edes omaan pöytään, mutta tänään elättää suuren joukon ihmisiä Amsterdamissa

Johanna

Ihmisen sivistyksen tuntee siitä, miten hyvin hän osaa kirjoittaa suomen kieltä.

Profeetta

Raha on sivistyksen mitta. Sydämen sivistys on idiotismia, kun se on ilmaistuote.

Katariina

Sivistynyt ihminen osaa ottaa toiset ihmiset huomioon ja kunnioittaa toisten mielipiteitä ja elämänarvoja, vaikka ne eroaisivatkin omista.

yes we can

Sivistystä on se että ymmärretään että eduskunnassa ei voi toimia kauppakorkeakouluopeilla, tätä väärinkäsitystä edustaa hyvin "tulosvastuun" vaatiminen kulttuurilta. Kauppakorkeakouluopeilla johdetaan yritystä, eikä yhteiskuntaa.

Nainen70

Ennen ihmiset olivat sivistyneempiä kuin nyt! Kunnioitettiin pyhärauhaa - nykyään tehdään mitä tykätään. Otettiin naapurit huomioon, ei enää. Melskataan miten huvittaa. Tenavia kasvatettiin kunnolla, nyt elävät kuin pellossa. Luontoa kunnioitettiin, enää ei. Roskataan, kiusataan eläimiä jne.

Profeetta

Sivistys ja taide tulevat ihmisyyden syvästä juuresta, ilman sitä ne ovat arvotonta silmänpalvontaa.

Kirjastot kunniaan

Hälyttävä kirjastojen alasajo on menossa! Maksuton palvelu ja kaikille avoin paikka. Kukaan ei kysy tiliotetta eikä oppiarvoa. Vapaa pääsy nettiin ja asiantunteva palvelu. Ei saa leikata kirjastoista, kansamme sivistys on vaarassa, jos näin käy!

maalainen vaan

Tulin juuri pienen paikkakuntamme kulttuurilaitoksesta, kirjastosta. Kevätsäästä huolimatta siellä oli paljon kävijöitä: nuoria aikuisia pienine lapsineen, koululaisia, eläkeläisiä lehtiä lukemassa. Tämän kotikuntamme on tarjonnut ilman käyttömaksua. Toivottavasti saamme pitää sen.

Profeetta

Sivistyksessä ei yhteinen hyvä ole myytävänä.

Kaarina

Median ainoa sivistystä arvostava ja edistävä kanava on Yle Radio 1. Sen ohjelmia kuuntelemalla tulee tietämään mitä on sivistys. Toinen sivistyksen mahdollistaja on kirjastolaitos. Kansalaiset pitäköön siitä hyvää huolta.

kulttuuria

Kyllä moraaliton kielenkäyttö ei ole sivistystä ja Jumalanpilkkalaki on voimassa. Sivistys on moraalin vaalimista ja kasvatuskin sen mukaan. Ylekin voi tarkistaa sivistysmoraaliaan, ei se ole pilkan asia

Kaupan täti

Kiva että puhutte kirjastoista. Sinne on helppo mennä. Musiikkiopistot ja monet liikuntakoulut ovat liian kalliita tavalliselle työntekijälle. Mutta kirjoja saa vielä onneksi ilmaiseksi.

Katariina

Kulttuuri voisi näytelmineen ja taidenäyttelyineen rantautua seniorikansalaisten palvelukoteihin, hoitolaitoksiin sekä kouluihin ja lasten päiväkoteihin. Myös toimistojen ja koulujen seinillä voisi olla vaihtuva taidenäyttely, eli kulttuuri alas pylvään nokasta ja tavallisen kansan pariin.

Ensio

Sivistystä on olla käyttämättä sivistyssanoja.

kulttuuria

Suuret ikäluokat kun siirtyy eläkkeelle, niin sivistys seuraa perässä, ja sivistys rappeutuu.

Anonyymi

Mitä on sivistys? Jokaisella elämänalalla on oma sivistyksensä. Yhteisenä nimittäjänä on suhtautuminen avoimin mielin erilaiseen näkemykseen, kyky kertoa oma tietämyksensä siten, ettei vähemmän tietävän tarvitse tuntea alemmuutta.

Katariina

Samaa mieltä haastateltavan kanssa, kulttuurin saralla virat määräaikaisiksi, uutta luovaa ajattelua kehiin, ja nuoria uusine ideoineen.

Anonyymi

Liika sivistys on rasite, ei kelpaa työt kun kaikki on maistereita.

Pelle

Taiteilijat näyttelevät kansan kurjuutta estradilla, kiroo ja pärrää. Sitten kerjää lisää rahaa ja tuottaa lisää kurjuutta. Taiteilijoille riittää raaka-ainesta työstettäväksi. Ikuinen kiertokulku jatkuu.

kulttuuria

Lukiopohjainen koulutus kaikille, niin että kuka tahansa voi arvioida elämää. Sivistyskoulutusta voidaan tuoda peruskouluunkin, ei vaadita lukiotasoa vaan tietoa nuorille asioista

Pörje

Sivistys tuntuu olevan sellainen pullataikina, ettei siitä kukaan saa kiinni ja jos siitä saa otteen niin kaikki inhimillinen on sivistystä.

Anonyymi

Jos ei jatka opiskeluja, niin lukioaika ajanhukkaa. Mitään käytännön asioita ei opeta. Kuka niitä matematiikan ja fysiikan kaavoja tarvitsee?

Anonyymi

Suomalainen sivistys alkaa vanhoosta naisista.

Masa

Yksi tuttu sanoi aina, että ei hän tule ikinä englantia tarvitsemaan. Kouluttautui sitten tekniikan ammattiin. Nyt kiertää maailmaa asiantuntijana ja päivittäinen puhekieli on englanti. Kuka tietää mitä tulee tarvitsemaan...

Pörje

Taiteelta edellytetään "merkityksiä" eikä vain puuhastelua jonkin materiaalin kanssa. Nykytaide on ajautunut kriisiin, koska kaikkea voidaan pitää taiteena. Taiteen määrittelevät itse taiteilijat, ja silloin Rantasen 'uudet ajatukset' voivat olla ihan mitä vain, ja nykytaide on hyvä esimerkki siitä.

Katariina

Sivistys on laajempi käsite kuin pelkkä koulutustaso, korkeasti koulutetutkin voivat käyttäytyä kuin porsaat

Pörje

Jos taiteilija ei saa elantoaan taiteestaan, onko vika silloin yleisössä/ostajissa vaiko huonossa taiteilijassa? Taiteilijan ja muurarin työttömyyden ero on siinä, että muurarilla ei ole työtä, taiteilija voi piirrellä tupakka-askin kanteen taidettaan. Maassamme on näitä kylätaitelijoita aivan liikaa.

Katariina

Jo roomalaiset sen tiesivät: kansalle leipää ja sirkushuveja (eli kulttuuria).

Inkeri

Valtio on avainasemassa. Se päättää mitä kuntien laitokset voivat tehdä.

Pelle

Ellei kulttuuri pysty muuttamaan tosiasioita parempaan suuntaan, se vaan sopeutuu. On jo kuollut.

Anonyymi

Turun yliopiston seinällä lukee kai: vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Nyt on tilanne kyllä se, että yliopistot joutuvat paljolti toimimaan ja tutkimaan, mitä rahoittajat tahtovat; jos syntyy hyviä innovaatioita, niin rahoittaja kiittää "patenteista". Siinä sitä tutkijan vapautta.

Anonyymi

Köyhistäkin tulee loistavia taiteilijoita, kun heille annetaan mahdollisuus, ja jos se tukahdutetaan, siinä tulee juicet.

Katariina

Minun mielestäni valtion kannattaisi tukea hyvää lasten kulttuuria ja auttaa myös viemään sitä kouluihin ja päiväkoteihin, aikuiset voivat hankkia kulttuurikokemuksensa rahalla. Jos kulttuurielämys on aikuisille mieluinen, niin se pärjää kaupallisinkin kriteerein.

Pörje

Jos kansalaisia kasvatetaan (kotonakin) ja koulutetaan, niin sivistys - mitä se sitten onkaan - säilyy. Suomen kokoisessa maassa vähempikin riittää, on järjetöntä kouluttaa joka kaupungissa taiteilijoita.

Inkeri

Hyvä Pörje! Kaiken lähtökohta on se, mitä kotona opetetaan. Jos arvoja ei siellä panna paikoilleen, koulun ja muiden on turha yrittää.

Anonyymi

Ennen aikaa opettajat olivat kutsumusammatissaan. Oli aikaa oppilaalle vielä koulupäivän jälkeenkin neuvoa, jos oli jotain kysymistä. Nyt katsotaan vihaisesti, jos koulun jälkeen olisi asiaa.

2 kommenttia

Sivistys on kuolemassa

5 kommenttia

Hallitus on kokonaisen vuoden vailla kulttuuriministeriä. Kulttuurin tukia leikataan tulevina vuosina tuntuvasti. Taideväki puhuu sivistyksen alasajosta.

2000-luvun kulttuuri rakentuu yksityistämisen maailmaan, jossa valtion rooli on yhä etäisempi. Samalla kun kaupallisesta kulttuurista sorvataan uutta Nokiaa, taiteen rahoituspohjaa heikennetään.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen näkee yhteiskunnan toiminnan edellytyksenä kohtalon kolmion: Demokratia, sosiaalinen tasa-arvo sekä kulttuuri ja sivistys. Valtion vähenevä rooli kulttuurissa on hänen mukaansa valtava ongelma:

”Olen suorastaan hätääntynyt juuri siksi, että sen merkitys kasvaa. Väitän, että sivistyksen määrästä tulee tulevaisuudessa voimakkaammin eriarvoistava tekijä kuin tuloeroista.”

Kulttuuriin panostaminen onkin Pietikäisen mukaan tasa-arvoon panostamista. Kulttuurin ja sivistyksen merkitystä Pietikäinen kuvaa dissipatiivisen viestinnän ajatuksella, jossa vastaanottajassa pyritään laukaisemaan uusia assosiaatioita. Ikään kuin kommunikoimaan asioilla, joilla ei ole vielä sanoja.

Pianisti ja säveltäjä Iiro Rantalan mukaan kulttuuriväen täytyy sopeutua maailman muuttumiseen. Hän muuttaisi kulttuurialan työpaikkoja määräaikaisiksi paitsi orkestereissa myös teattereissa ja media-alalla. Nykyinen taideala on joka tapauksessa tilkkutäkkimäistä pätkätyötä.

”Tästä ajatuksesta suuttuvat keski-ikäiset ihmiset, jotka ovat jo varmalla pohjalla. Mutta ajatelkaa nuoria, he ovat kaikki epävarmassa tilanteessa. Heillä ei ole mitään.”

Klassinen sivistys ja populaarikulttuuri asettuivat vastakkain parikymmentä vuotta sitten, ja nyt ne ovat sulautuneet toisiinsa. Uusi Suomi -lehden omistaja Niklas Herlin ja Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Jaakko Lyytinen ovat puhuneet kulttuurin painopisteen muuttumisesta. Sivistys ei enää tarkoita heidän mukaansa elitismiä tai kansan valistamista, vaan aiheet on otettava lähempää ja arkielämästä.

Kulttuurin ja sivistyksen sisällöt saattavat siten ennen pitkää muodostua Big Brother -konseptista tai Angry Birds -tuoteperheestä. Maailmantaloudessa Eurooppa näyttäytyy degeneroituvana mantereena, jonka tulevaisuus on paljolti kaupallisessa kulttuurissa. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi valtion ja median jakamina tunnustuksina peliyhtiöille. Onko elitismistä muodostumassa kirosana?

Yhtä kaikki laaja-alaista kulttuuria on aina pidetty itseisarvona. Mitä monipuolisempia muotoja se saa sitä laajempaa sivistystä ylläpidetään. Kulttuuriministeriöllä onkin merkittävä rooli marginaalitaiteiden elossa pitämisessä. Mitä muita rooleja valtiolla on kulttuurin tukemisessa? Onko kaupallisuuden ja viennin tukeminen ainoa edellytys ruusuiselle tulevaisuudelle?

Kaupallista kulttuuria on usein pidetty sivistyksenvastaisena. Hyötymisen takia tehty kulttuuri etsii vain lyhyen tähtäimen voittoja ja vetoaa ihmisen atavistisiin piirteisiin, kuten väkivaltaviettiin tai seksuaalisuuteen.

Kulttuuriosasto etsii keskeisintä sivistyksen tunnusmerkkiä vuonna 2014. Mitä sivistys tarkoittaa käytännössä?

Studiossa kommentoi taidemaalari ja professori Silja Rantanen. Hän pitää kulttuurin kehitystä hälyttävänä:

”Kuulostaisi karkealta, jos poliitikot sanoisivat avoimesti, että valtio on luopumassa kulttuurin tuesta ja jättämässä kulttuurin oman onnensa nojaan, mutta juuri niin on tapahtumassa. Vastuu siirtyy valtiolta yksityissektorille.”

Suora lähetys Radio Suomessa tiistaina 22.4. kello 19.06

5 kommenttia

Kunnes kuolema meidät erottaa

0 kommenttia

Rakastuminen on paitsi huumaavaa myös onnellista. Suomalaiset rakkaustarinat kestävät vuosikymmeniä.

Vaikka kuuluisimmissa tarinoissa rakkaus päättyy aina traagisesti, oikeassa elämässä rakastuminen kestää kovatkin koettelemukset. Kulttuuriosaston lähetyksessä kuulijat kertoivat omia rakkaustarinoitaan. Niissä toistuivat toisen kunnioittaminen ja yhteisen taipaleen onni.

Hellu

Olemme olleet yhdessä 15 vuotta, naimisissa 8 v. Tänä päivänäkin, kun näen mieheni auton kaartavan pihamaalle, koko vartaloni läpi virtaa lämmin tunne. Sitäkö se on, rakkautta...?

Orvokki

Uskomaton, ainoa minulle valjennut "oikea" rakkaus takana. En ole sen jälkeen pystynyt rakastumaan. Olin naimisissa, hän kihloissa, menimme yhteen, ihanaa. Sairastuin, menetimme lapsemme. Hän on naimissa, minä yksin yli 30 vuotta.

ANJA -67v

LIIAN LYHYT AIKA, TUNTI SUOMEN RAKKAUSTARINOILLE, SIKS EN SOITA. OLEN RAKASTUNUT VÄÄRIIN MIEHIIN. KUN OLEN LOPETTANUT, HE OVAT LÖYTÄNEET SOPIVAMMAN.

Myös lähetysikkunassa keskusteltiin aktiivisesti:

asiosta perillä oleva taho

Olen ollut 40 vuotta naimisissa ja rakastamme toisiamme edelleen!

indira

on kaksi polkua, joko rakkaus tai pelko jota seurata.

Urpo

Meillä ei ainakaan vielä näy sitä loppua. Toivotaan että "till death do us part".

Anonyymi

Rakkaus päätty aina toisen menettämiseen ellei nyt satu kuolemaan samassa onnettomuudessa.

rva kuulija

Ei rakkaustarina välttämättä pääty tragediaan, onnellisiakin loppuja varmasti on. Mutta,mustasukkaisuus on iso "tauti".

Hiski

Rakkaus. On kaikki. Ilman sitä ei ole vihaa, kateutta, ahneutta, katkeruutta... Rakkaus voi kestää vain hetken, mutta se hetki pyörittää maailmaamme ja syntyvyyttä!

Anonyymi

kel onni on...kel sonni on se sen teurastakoon....pakastimeen. !

Voodoo-nainen

Nyt soittaja puhuu asiaa. Pyyteetön rakkaus on sitoutumista ja vastuuta muista. Rakkaus-sanaa tuskin edes tarvitsee käyttää.

Urpo

Yks hieno rakkauselokuva on The Notebook. Nainen on dementoitunut ja mies yrittää käydä läpi heidän yhteistä rakkauden täyteistä elämäänsä muistikirjan avulla.

Ano1

On helpompi lähteä lätkimään ja helpompi "kasvaa erilleen" lyhyessäkin ajassa. Naimisiin mennään vain muodon vuoksi, vaikka olis jo pari avioliittoa takana

Rakastunut rassukka

! Yksipuolinen rakkaus on hirveän tuskallinen tilanne. Tämä myös lienee monen traagisen tarinan takana. ?

viola

Aika moni pilaa ihan kohtuullisen parisuhteen menemällä naimisiin.

Urpo

Me tapasimme toisemme työpaikalla. Kyllä siinä oppi tuntemaan toista ihan työkavereina, ettei tarvinnut tuntemattoman sänkyyn hypätä.

mies

Olin kiltisti aviossa melkein 20 vuotta kuin sisko ja veli. Nyt tiedän mitä todellinen rakkaus on, kun olen parisuhteessa toisen miehen kanssa.

rva kuulija

me tutustuttiin lätkän mm:n kisoissa Helsingissä. Silloin kun stig wetsell kärähti dopingista. Mieheni on hifk:lainen,minä taas kärppäfani. ja olemme edelleen samoja.

Anonyymi

Rakastuminen on ihanaa ja rakkaus syvenee ajan myötä. Harmi, että niin monet eroavat, ennen kuin tuskin ovat oppineet tuntemaan toisiaan saatika kokeneet, mitä kaikkea rakkaus pitkässä liitossa tarjoaa. Elokuvissa on ihanaa itkeä, kun rakastuneilla on niin vaikeaa (traagista).

minäite

Mä oon rakastunu viime kesänä, luulin että se on vaan kesäromanssi, mutta se on kestänyt tähän päivään asti ja kestää edelleen. Lisäksi tapaamispaikka oli mitä ihanin, luonnossa tärkeän spesiaalin kesäharrastuksen parissa <3

ukki

Tavattiin lokakuussa, 1964 naimisiin 1969, lapsia ja lapsenlasia on, ja vielä yhdessä. Toisaalta tuntuu, että tällaiset pitkät suhteet pitäisi lailla kieltää. Vaikka "rakkautta" riittää mutta kaikella rajansa. Toisaalta aamu alkaa "huomenta rakas" ja ilta päättyy "hyvää yötä rakas", joten kaikki OK!

Voodoo-nainen

Minulla on niin vedenpitävä skeptisyys ihmisten suhteen, etten voisi kuvitellakaan enää rakastuvani. Olen sen joskus tehnyt.

Anonyymi

Rakkaus kestää jos on kummallakin halua sen kestämiseen. Ei kukaan ole meistä täydellinen. Mutta jokainen voi yrittää sitä

lumi

Kun oikeasti rakastuu, maailma menee täysin sekaisin.

rva kuulija

luottamus kumppaniin on a ja o

anonyymi

Alkoholi ja välinpitämättömyys toista kohtaan ovat rakkauden ja kiintymyksen tuho.

Ihastunut leski

Romanssi elokuvassa Idän pikajunassa on saanut minut joka kerta itkemään, kun olen sen katsonut. Se on niiinnn ihana.

Voodoo-nainen

Rakastuminen on hengenvaarallista. Se voi johtaa itsetuhoon, tai toisen taholta tuhoon. Ei kannata rakastua.

Anonyymi

Kolmenkymmenen vuoden yhteiselon jälkeen sovittiin, että minä katkaisen siemenjohtimet ja että puolisoni saa pitää munasrjansa---yhteinen päätös. Kun mieheltä katkaistaan siemenjohtimet, on lapsiluku sen jälkeen nolla. OMASTA KOKEMUKSESTA VOIN KERTOA ETTÄ EI HOMMA IHAN NIIN MENE..siinä kävi kuis käläviä

Puujalka

Tuleva vaimoni huomasi minut!!! Heitti tiskivedet parvekkeelta. Ihana tunne. Oi oi ja vielä kerran voi.

olen puhunut.ugh

en oo koskaan rakastunu enkä rakastu, teot puhukoon puolestaan on mottoni..!

rva kuulija

Rakkauksia on monenlaisia. Esim. jos lapsi ja mies ovat hukkumaisillaan, kumpaa ensin menet pelastamaan. Tämä on äidin näkökulma, ja lapsen tietysti.

0 kommenttia

Miltä tuntuu rakastua?

2 kommenttia

Kevät on rakkauden vuodenaika, mutta miltä tuntuu rakastua? Tarinoissa rakkaus päättyy melkein aina onnettomuuteen. Olemmeko tuomittuja epäonnistumaan rakkaudessa?

Rakastumisessa kaikki pelot ovat pinnassa. Se on samanaikaisesti huumaavaa, kammottavaa, ahdistavaa ja stressaavaa. Rakkaus tekee meidät ihottomaksi. Siihen voi vain heittäytyä.

Asianajaja Heikki Lampela on kertonut onnellisesta rakkauselämästään viime aikoina julkisuudessa paljon. Hän näkee rakastumisen totaalisena asiana. Lampelan mukaan on pieni teko, jos joku ottaa 100 lakanaa ja kirjoittaa niihin rakkaudentunnustuksensa ja ripustaa ne kerrostalon katolta roikkumaan. Rakastumista leimaa Lampelan mukaan täysi estottomuus, ei ole olemassa ylilyöntejä, kun on rakastunut. Mikään ei ole riittävän överiä rakastuneelle.

Elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa on käsitellyt rakkautta monessa menestyneessä elokuvassaan. Miksi tarinoissa rakkaus päättyy onnettomuuteen?

”Rakkaus sulkee sisäänsä elämän jatkumisen. Draamassa tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa liikkeen kuolemaa. Tahtotila ja tahdon suunta lakkaavat”, Vuoksenmaa kertoo. Tämän takia sadut päättyvät usein häihin.

”Aikuiset tietävät, että niin kauan kuin elämä jatkuu, onnellisuuteen sisältyy onnettomuuttakin. Ei ole mitään tasannetta tai tilaa, johon pysähdyttäisiin, paitsi kuolema. Tarinoissa kuolema sisältääkin usein toteutumattoman ikuisen rakkauden.”

Kuolema on läsnä myös vihkikaavan sormuslupauksessa: ”Minä rakastan sinua, NN. Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa.”

Ohjaaja Mari Rantasila näkee rakastumisen muuttuneen ratkaisevasti varsinkin elokuvissa viimeisen 30 vuoden aikana. Se näkyy erityisesti naisen asemassa, hän ei ole enää tahdoton objekti. Naiset ovat taloudellisen vapauden myötä muuttuneet subjekteiksi, minkä huomaa esimerkiksi seksisuhteiden arkistumisena. Elokuva Pretty Woman on tälle kehitykselle merkkipaalu.

Ihmisten suhteita leimaa Rantasilan mukaan ylipäätään hetkellisyys. ”Ennen rakastumisen vuoksi kärsittiin ja odotettiin. Nykyään seksuaalista kokeneisuutta pidetään vain hyvänä asiana.”

Rakastuminen itsessään on pelottavaa. Rakastunut on valmis hyppäämään tuntemattomaan ja sietämään epävarmuutta. ”Eihän rakastunut tunne kohdettaan, hän voi paljastua vaikka minkälaiseksi”, Rantasila kertoo.

Kulttuuriosasto etsii suuria rakkaustarinoita ja kysyy, miltä tuntuu rakastua.

Radio Suomi, tiistaina 25. maaliskuuta kello 19.06.

2 kommenttia

Alastomuus kavahduttaa yhä!

0 kommenttia

Taiteen rajoista päällimmäisenä ei ole väkivalta tai sananvapaus, vaan alastomuus.

Kulttuuriosaston lähetyksessä puitiin, mitä taiteen nimissä saa tehdä. Taiteen tärkeimpiä tehtäviä on rajojen rikkominen, ja kuulijapuheenvuoroissa suurinta provokaatiota synnytti alastomuus.

äijä

Taiteen rajat vaikea kysymys. Alastomuuden kauhistelu joutavaa kaksinaismoralismia. Oon yksi harvoista tuon Oulun esityksen nähneistä (Kajaanin yleisöharjoitus), ei muuten ole todellakaan pornoa. Esitykseenhän ei ole kenenkään pakko mennä. Käykää ihmiset katsomassa esitys ja kommentoikaa sen jälkeen

Wuffe

Miksi taiteesta ja sen rajoista keskusteleminen on niin vaikeaa?

May

Jos taiteella halutaan vaan testata rajoja, niin se on pelkästään tarkoitushakuista ja siksi mielenkiinnotonta. Huomio kohdistuu silloin helposti vain taiteilijaan eikä siihen asiaan jota kuvaa.

Tomppa

Taidetta on se, minkä joku kokee taiteeksi. Taiteen kokemus on subjektiivinen. Siitä ei tarvitse sopia kenenkään kanssa.

Karnanen Kuopiosta

Kyllä "Jumalanteatterin" Oulun performanssi jäi eloon... ; )

May

Pipsa hei. Ympäristötaidehan on erittäin tärkeää, koska me kaikki näemme sitä ihan päivittäin.

Liro Grönbena

Taiteen tulisi aiheuttaa keskustelua joka aiheuttaisi keskustelua siitä miten asiat tulisi TEHDÄ, eikä miten huonosti asiat OVAT.

Anonyymi

Onko pilapiirtäminen taidetta?

Nimimerkki

Brysselissä on patsas, joka esittää kusevaa poikaa. Nykyään se on taidetta.

Anonyymi

Entinen työkaverini, joka kuoli muuten hammaslääkärin tuoliin, sanoi, että mielipide, jota ei pysty perustelemaan, on arvoton.

Päälykäinen.

Taiteelle on vaikea vetää rajoja.siksi sen nimissä tehdään melkein mitä vaan.

Turska/Trø

"Oikea" taide on taitelijan näkemys sen hetkisestä tilanteesta tai mitä yhteiskunnassa liikkuu.

Keisarin vaatteet

Kaikki on taidetta. Sen todistaa että tyhjä valkoinen huone sai Britannian merkittävimmän taidepalkinnon jokunen vuosi sitten. Myös Kiasman paskakasat ym. todistavat tämän. Alastomia teateriin ei tarvitse mennä jos ei halua. Älkää moralistit itkekö.

Pipsa

Hei May ja Karnanen. Mitäs keksittäis tienvarsitaiteeksi? Parasta taidetta minusta on luonnon vaihtelut vuoden aikana.

Wuffe

Miksi taiteen-nimissä-mitä-vaan-tekeminen herättää niin paljon tunteita ja hämmennystä?

Liro Grönbena

Eikö taiteen aiheuttamaa vastakkainasettelua tulisi suitsia? Keskustelua väittelyn sijaan?

Tomppa

Haluaako joku maksaa siitä, että saa mennä alasti teatteriin? Jos haluaa, siitä vaan!

Anonyymi

Historiankirjatkin kertoo tappamisesta holokaustista jne. Vanhan Testamentin historia on verinen, mutta jo aadam ja Eeva syntiinlankeemuksen jälkeen(josta pahuus kaikki johtuu), häpesi alastomuuttaan.

Päälykäinen.

Taidetta käytetään myös propagandaan.

Anonyymi

Ei taiteilijoille saa asettaa mitään rajoja vaan vahva ja korkea aitaus.

Moritz L.

Ainakin studiossa tunnutaan olevan sitä mieltä että taiteella on oltava rajat. Ainakin sillä mikä ON taidetta. Tuli aika akateeminen luento siitä kuinka valokuvasta saa taidetta; kuvataan jotain ilmiötä vuosikausia jne jne. Kuinka taidetta saatiin aikaan ennen akateemista taidekoulutusta?

Ensio

Kuuluisimmat vanhan ajan maalarit maalasivat lähes pelkästään alastomia naisia.

jupe

yks kesä tehtiin pellolle, joka oli tien vieressä 3 heinäseivästä, hevonen, ukko ja akka työkaluineen, kummasti kiinnosti ohikulkijoita jotka jopa kuvasivat, ihan hauska performanssi oli.

Anonyymi

Ensio taitaa muistella nyt lähinnä Rubensia, joka maalasi reheviä naisia.

0 kommenttia

Mitä taiteen nimissä saa tehdä?

3 kommenttia

Taiteen tehtävä on rikkoa rajoja, jopa lakia. Taide on ihmisoikeuksien ja sananvapauden tärkein lipunkantaja.

Punk-yhtye Pussy Riot on noussut Venäjän sananvapauden symboliksi. Vapauduttuaan puolentoista vuoden vankilatuomiosta yhtye julkaisi uuden Sotshin olympialaisia ja Vladimir Putinia kritisoivan videon.

Oulussa on taas jo pari viikkoa jatkunut skandaali Riisuttuna-tanssiesityksestä, jossa esiintyjien lisäksi myös yleisö on esityksessä alasti. Alastomuuden ongelmiin on haluttu puuttua ikärajoin ja pefletein.

Sananvapauden kannalta rajojen rikkominen on ollut taiteen merkittävä tehtävä. Varsinkin teatteri on aina mielletty yhteiskunnalliseksi taiteeksi. Niin länsimainen sananvapaus kuin herjauslainsäädäntökin ovat monessa suhteessa taiteen aikaansaannos. Tätä historiaa vasten suomalaisessa nykytaiteessa tuntuisi löytyvän liian vähän rajojen rikkomista.

Valtiorahoitteinen taide pohjaa ajatukseen, että taiteella on hyvinvointia lisäävä vaikutus tai että taide on sosiaalisesti eheyttävää. Laajemmassa mielessä esimerkiksi fatwat ja aktivistititaiteen vankilatuomiot tekevät kuitenkin näkyväksi ammottavat puutteet valtioiden ihmisoikeuksissa. Kun taide rikkoo rajoja (mitä ne sitten ovatkin), se tulee puolustaneeksi ihmisoikeuksia. Jopa silloin, kun se on puberteettista protestointia.

Joensuun kaupunginteatterin johtaja Vihtori Rämän mukaan tämä on lopulta kaiken taiteen edellytys:
"Lähtökohtaisesti ajattelen, että Helsingin kaupunginteatterin tyyppistä ohjelmistoa ja maailmankuvaa ylläpitävä lafka pitäisi lopettaa saman tien. Taiteen tehtävä ei voi olla yhteiskunnan pumpulilaitos. Jos joku tekee bisnestä sillä, että teatteriin tullaan unohtamaan oma arki, hän täyttää saman tehtävän kuin Auschwitzin viulunsoittaja tai Titanicin orkesteri.”

Rajanylitykset nousevat myös kulttuurin virstanpylväiksi. Hannu Salaman Juhannustanssit, Jouko Turkan teatteri ja romaanit, Ville Rannan Muhammad-sarjakuva, Ulla Karttusen Neisythuorakirkko ja väsyksiin asti jauhettu Teemu Mäen kissantappo ovat rajoja rikkoneen taiteen pysyviksi jääneitä puheenaiheita. Niiden kautta taide pakottaa yhteiskunnan itseensä ja tulee samastuttavaksi.

Taide ei kuitenkaan ole politiikkaa eikä yhteiskuntakeskustelua. Taiteen kautta ihmisyyteen liittyvät kysymykset muodostuvat yleisistä yksityisiksi. Pussy Riotin performanssien kaltaisessa taiteessa on hankalaa nähdä estetiikkaa politiikasta irrallaan, mutta Oulun Riisuttuna-tanssiteoksessa se on helppoa. Koreografi Satu Tuomisto ei osannut ollenkaan odottaa syntynyttä kohua.

Ensi Tiistain Kulttuuriosastossa kysytään, missä kulkevat taiteen rajat. Saako mitä tahansa tehdä taiteen nimissä?

Studiossa on asiantuntijakommentaattorina Eduskunta- ja Valtuusto- näytelmät ohjannut Susanna Kuparinen.

3 kommenttia

Roolimallia lapsille menneisyydestä

0 kommenttia

Lastenkulttuurissa kuria ja roolimalleja löytyy menneisyydestä. Lyhytjänteinen nykyaika synnyttää huolta.

Kulttuuriosaston Hulttiot ja hunsvotit -lähetyksessä kuultiin näkemyksiä kurittomasta lastenkulttuurista. Sopivia roolimalleja lapsille kaivattiin menneisyydestä. Monessa puhelussa nousi esiin suurten ikäluokkien ydinperheiden turvallisuus ja kuri.

Olio hieman yllättävää huomata, että suurin osa kuulijoista näki nykyisen lastenkulttuurin lähinnä korvaavan aikuisten läsnäoloa. Lasten kanssa ei vietetä aikaa, ja heidän päivänsä täytetään erilaisilla virikkeillä. Studiovieras Siri Kolu nosti esiin ajatuksen, että lapsia ikään kuin projektijohdetaan erilaisiin kokemuksiin.

Kati Espoosta

Hei,
hieman huolestuneena kuuntelen lähetystänne ja puhetta kurittomista lapsista. Suomalaista kulttuuria vaivaa äärimmäisen negatiivinen ilmapiiri, joka tulee ilmi kaikessa tähän maassa liittyvässä toiminnassa. Sen sijaan, että lapset nähtäisiin kurittomina kakaroina, lapset ovat mielestäni lähtökohtaisesti hyviä, jotka me aikuiset pilaamme jatkuvalla negatiivisuudella. Lapsissa on kulttuurimme tulevaisuus ja lasten tulisi saada huomattavasti enemmän positiivista huomiota osakseen. Ei lapsille tarvitse huutaa ja käyttäytyä heitä kohtaan ikävästi. Huutamalla heille, myös he huutavat tulevaisuudessa omille lapsilleen. Puhumalla heille ikävästi, he puhuvat ikävästi. Ei se, mitä sanoo, vaan miten sanoo. Lapset heijastavat aikuisen pahaa oloa. Olkaa vanhemmat läsnä lapsillenne!

Suurperheen vanahin tyttö 62v

Voi, voi, ikävä lapsuus-aikoja. 50-60lukuja. Maaseudulla koti, maalaistalo. Paljon lapsia. Pappa ja Vanha-äiti, siis mummu, asuivat samassa huushollissa, omassa kamarissa. Kattovat meijän perrään, ettemme putua kaivoon, äiti oli koko ajan työntouhussa ja isä merellä enimmäkseen. Kuri oli meijän perheessä ihan normaali. Piiska oli hellan ranssilla muistuttamassa, jos rupiatte aijeeraan. Äiti rapsauttaa kintuille. Kyllä se tehosi "enimmäkseen". Tekemisen puutetta en muista olleen koskaan. Valitettavasti niihin aikoihin ei ole paluuta. ps. meistä kahdeksasta kasvoi ihan täyspäisiä kansalaisia, näin porukan vanhimman mielestä ainakin. Ihmetellään nyt tämänpäivän lapsia ja toivotaan parasta.

Lähetysikkunassa keskustelu kävi kuumana

Anonyymi

Miksi lapsia syytetään pelien pelaamisesta? Äidit ovat FB:ssa kun tuovat lapsia tarhaan /kouluun ja samoin puistoissa istuessa. Kysyn vaan kenen vika.

Anonyymi

Hei, keskustelu menee näissä kasvatusasioissa helposti yleistyksiin. Ei kaikki lapset ole levottomia ja lyhytjänteisiä. Eilen lapsenlapseni olivat meillä käymässä. Kuusivuotias Paavo jaksoi varsin hyvin keskittyä saamansa puisen lentokoneen kokoamiseen. Itselläni ei tahdo olla enää samaa taitoa.

Asiantuntija

Johdonmukaiset (elämän)tarinathan ovat usein sepitettä. Elämä on sarja aika satunnaisia käänteitä, mutta totta on että vakuuttavuutta ja turvallisuutta lisää se että tapahtumat kuvataan johdonmukaisena tarinana.

vesku

Jos halutaan lapsen rauhoittuvan, niin miksi kirjoitetaan ADHD-lapsista tarinaa?

Nimimerkki

Commodore 64-sukupolvi pelastaa meidät. He ovat luoneet Rovion ja Supercellin

Anonyymi

Meillä ei ole tarinoita prinsessoista jotka rakastavat sammakoita ja suukottavat prinssejä, jotta niistä tulisi sammakoita. Eikä meillä ole esim. Jonna Björnstjernaa, jonka kirjoja meillä luetaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Meillä on todella huono lastenkirjallisuus.

Sara

Suomalainen lastenkulttuuri on ankeaa ja ahdistavaa. Onneksi lapsemme ovat kaksikielisiä, eli luemme paljon lastenkirjoja ruotsiksi. Sieltä löytyy mahtavia lastenkirjoja joissa on huumoria sekä tekstissä että kuvissa. Muumit ja Risto Räppääjät ovat kamalia rimanalituksia, huonoine tarinoineen.

kansalainen

Ei lapsiin voi käyttää väkivaltaa eihän lapsen tartte pelätä vanhempiaan

Leksa

kylläpä meni Pikku Myykin talviunille kuten kaikki muutkin muumilaaksossa, mutta Nuuskamuikkunen se lähtikin etelään...

Arppa

Moikka! Hannulta tuli hyvät kommentit Putous-ohjelman suhteen.. Melkeinpä prime-time aikaan näytetään ko. ohjelmaa ns. kokoperheen ohjelmana. Rasistinen ja erilaisuutta pilkkaavaa huumoria, kaksimielinen huumori. Älyvapaata ns. huumoria. Järki käteen ´koomikot´ kun näytellä ette osaa..

Aku Helsingistä

Uskon, että lapsi nappaa roolimalleja ympäriltään, aikuisen "johdattelemana" ja ennen kaikkea itse maailmaa tarkkaillessaan. Aikuinen, joka kuulee lasta, puolestaan havainnoi, mitä lapsen maailmaan kuuluu. Hän kuuntelee ja juttelee lapsen kanssa ja tulee tästä lapsen maailmasta tietoiseksi.

onttu

Ei piiska pahaa tee vaan sen piiskan jälkeen selän kääntäminen. Pahempaa kuritusta lapsi ei voisi saada. Äitini ei koskaan piiskan jälkeen kääntänyt selkäänsä, vaan hali

Tarkkailija

Roolimalleista puhuminen aina silloin, kun puhutaan lastenkulttuurista, on melko yksioikoinen tapa suhtautua kulttuuriin. Kirjat, elokuvat, kaikki taide on aina muutakin kuin todellisuuden peilaamista saati käytösmallien tai roolimallien tarjoamista.

☆

Minusta tuli yhteiskunnan riesa, johtuikohan kun jouduin itse hakemaan risut, joilla sain sapiskaa?

Anonyymi

Kun snadina Äiti ojensi piiskalla pahanteosta, vähän läpsäytti. Sen jälkeen mentiin äidikainaloon, kaikki oli unohdettu. Illalla äiti sanoi: Kiltti oot nuku jo.

vesku

hyvä roolimalli pitäisi olla fyysinen henkilö; veli, isä, isoisä. ei kuitenkaan mielikuvitustuote

☆

Oikein vesku: Miksi lapsen pitäisi pitää jtn sekopäätä Putouksesta Roolimallina?

vesku

miksi puhutaan lapsikulttuurista. meillä on kulttuuri ja lapsi tulee siihen

vesku

onko suomalainen tehoyhteiskunta lapsiepäystävällinen

vesku

Tämä studiossa oleva nainen (sorry en kuullut nimeä) mainitsi, että aikuiset ovat niin kiinni työelämässä, että heillä ei ole aikaa. Miten esim. Espanjassa? Lapsilla koulu-univormut, lapset viedään ja haetaan koulusta, iltaisin klo 20:n jälkeen on lapset vanhemmat isovanhemmat koko kylä yhdessä.

Kiva Robin, että olet olemassa

Teinitähti rocklaulaja Robin on upea roolimalli lapsille. Käyttäytyy hienosti, on asiallinen, huumorintajuinen, avoin jne jne. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että hänellä on hienot vanhemmat, joita ja joiden neuvoja Robin arvostaa.

mikko.paloranta

Lasten käyttäytyminene on aikuisilta opittua. Myös niiden lasten käytös, joista emme toivo omien lastemme ottavan mallia. Aikuiset ovat ongelma, eivät lapset.

Anonyymi

mikko.paloranta: Olen samaa mieltä, mutta aikuiset ovat isokokoisia lapsia, jotka kantavat kasvatuksensa traumoja ja siirtävät niitä jälkeläisiinsä. Kun otetaan vielä huomioon ihmisten yksilöllisyys, niin miten saadaan yleisesti varmistettua mallikelpoisten kansalaisten kasvattaminen

☆

Ovatko ohjelman tekijät esimerkki ADHD henkilöistä, siksi lujaa tuntuu menevän?

0 kommenttia

Hulttiot ja hunsvotit

4 kommenttia

Suomessa on totuttu paheksumaan kurittomia kakaroita. Lastenkulttuuri vain pahentaa asioita. Lasten sankareina ovat ADHD:sta kärsivä Hirveä Henri ja ikuista uhmaikää poteva Pikku Myy.

”Lapsi on liian monessa kodissa pikkutyranni ja diktaattori, joka sanelee säännöt ja jonka kiukunpuuskien tahdissa koko perhe tanssii”, kirjoittaa Sanna Ukkola.

Lasten pikkunepotistinen käytös on noussut puheenaiheeksi viime aikoina. Monen mielestä Suomi on lapsivihamielinen maa. Katja Lahti summaa tilannetta toteamalla, että alkoholisteihin suhtaudutaan julkisilla paikoilla suopeammin kuin lapsiin.

Samalla lastenkulttuurin määrä on kasvanut räjähdysmäisesti lyhyessä ajassa. Kaikki paikat ovat täynnä lastenkulttuuria. Digimaailma on lapsille tehty paratiisi: piirretyt eivät lopu koskaan, kannettavat laitteet ovat täynnä pelejä ja viihdettä. Hoplopit, huvipuistot ja Happy mealit ovat rakentaneet kokonaisen lasten todellisuuden.

Lastenkulttuuri kuvastaa yhteisön arvoja. Samalla se tuottaa ehtymättömästi roolimalleja lapsille. Tarinoiden sankarit ovat esikuvia. Lastenkulttuuri on kuitenkin verrattain nuori ilmiö. Kirjallisuudessa lapsipäähenkilöt löivät läpi 1800-luvulla romaanien myötä, kuten Charles Dickensin Oliver Twist.

Vielä nuorempaa perua ovat rasavillit lapsisankarit, kuten Bart Simpson, Lassi ja Leevi, Eemeli, Artemis Fowl, Hirveä Henri tai Pikku Myy. Näiden hahmojen yhteinen opetus on se, että vahvan identiteetin omaava lapsisankari saa kurittomuutensa aina anteeksi – päinvastoin kuin vanhoissa moraliteeteissa, kuten Max ja Moritz tai Jörö-Jukka.

Ohjaaja Mari Rantasila kertoo lapsuutensa roolimallin ja samastumisen kohteen olleen Peppi Pitkätossu. ”Sopiva roolimalli riippuu tietysti lapsesta ja hänen tarpeistaan. Parhaimmillaan lastenkulttuuri voi lohduttaa ja antaa lapselle voimaa”, Rantasila kertoo.

Kulttuuriosasto kysyy, mikä olisi täydellinen roolimalli lapsille? Miksi lasten käytöstä pidetään häpeällisenä?

Studiossa asiantuntijakommentaattorina lastenkirjailija Siri Kolu.

Tiistaina, 28. tammikuuta kello 19.06. Yle Radio Suomi.

4 kommenttia

Sivut

Yle Radio Suomen Kulttuuriosasto pureutuu taiteen ja kulttuurin ajankohtaisaiheisiin. Ohjelmassa käsitellään kiistoja ja puheenaiheita yhdessä kuuntelijoiden kanssa. Studioraati taustoittaa ja selittää kulttuurin uudet ilmiöt.

Ohjelma kuullaan Radio Suomen kanavalla kerran kuussa ja sitä toimittavat Aleksis Salusjärvi ja Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman toimittajat.

Kuuntele Kulttuuriosasto Yle Areenassa