Vappuaattona 30.4. Kulttuuriosastossa kuultiin paljon havainnollisia esimerkkejä hyvästä ja huonosta käytöksestä. Studiovieraana oli jo 60 vuotta sitten radiouransa aloittanut Jukka Virtanen. Lisäksi kuultiin kommentit euroviisutähti Krista Siegfridsiltä, professori Matti Klingeltä ja kenraali Gustav Hägglundilta. Ohessa ovat kuuntelijoiden lähettämät viestit.

Ota toiset huomioon:

Linja-autossa nuoriso istuu usein jalat vastakkaisella penkillä, eivät ajattele lainkaan, että seuraavalla voi olla vaalea vaate ja saa siitä likaa. Toiseksi nuoriso käyttää aivan törkeää puhekieltä ja häiritsevät sillä ja kovalla äänellä muita kanssamatkustajia. Ihmettelen myös kiirettä autoliikenteessä ja miksi pitää kääntyä suoraan ohituksen jälkeen suoraan takana tulevan auton eteen tai sitten vaihtaa kaistaa ja suoraan ajaa siitä trampille.
Mukavaa vappua kuitenkin kaikille ja eletään sovussa!

Tapsa:

Hei, Olen 53-vuotias herrasmies Kuopiosta.  Minulla on tapana avata ovia varsinkin naisille arjen keskellä.  Usein lisään siihen vielä "olkaa hyvä" tai "ole hyvä" ja pieni hymy sen päälle on poikaa.  Tosin joskus joku menee siitä ovesta eikä sano mitään.  Se on hänen murheensa enkä jää sitä suremaan.  Useimmat kiittävät ja hymy tulee vielä takaisin.  Matkustan junilla melko paljon, jolloin saan auttaa naisten matkalaukkujen nostamisessa hyllylle ja sieltä pois - se onkin bravuurinumeroni.  Näistä arjen pienistä teoista tulee hyvä mieli itsellekin.  Samoin liikenteessä on mukava hieman flirttailla kun pysähdyn autolla suojatien eteen ja kiva daami ilahtuu siitä ja vaihdamme hymyjä kun hän kulkee ensin ja minä vaan ihailen ja katselen.  En myöskään aja liikenteessä toisen puskurissa, vaan pidän turvaväliä.  Kerran ajoin pitkään yhden naisen perässä Joensuusta Kuopioon näin ja kun tiemme erkanivat, niin nainen kiitti kivasta seurasta vilkuttamalla vilkkuja ja katseli peilistä.  Kiva fiilis! Piristäkää ihmiset toisianne arjen keskellä pienillä ystävällisillä teoilla jotka eivät maksa mitään ja hymyilkää toisillenne - ne piristävät päivää toivoo Tapsa, joka ei voi osallistua ohjelmaanne kun on töissä

Nimetön:

Liikun manuaalipyörätuolilla eli käsikäyttöisellä pyörätuolilla. Minulla on nyt kokemusta liikuntavammaisuudesta kolmen vuoden ajalta. Elämäni on muuttunut suhteessa kanssaihmisiin; en enää olekaan kaikkien vastaantulijoiden silmissä itsenäinen ihminen vaan objekti. Väkisin auttamisen kokeminen on ollut suorastaan vastenmielistä. Ajattelemattomat kanssaihmiset ovat muun muassa tulleet työntämään minua eteenpäin edes kertomatta aikeistaan. Tämä loukkaa koskemattomuuttani ja tuuppiminen voi olla myös vaarallista. Minulle osoitetaan korostettua huomiota puhumalla kovaäänisesti, vaikka kuulossani ei ole vikaa. Ikävintä on se, että ilman syytä tarjotusta avusta kieltäytyminen johtaa sivullisen suuttumiseen ja "mutta kun minä niin halusin auttaa" -tyylisiin vuodatuksiin. Eri asia on, jos pyydän apua. Mikäli en tee niin, en myöskään kaipaa huomiota.

Nimetön:

mikä on hyvän käytöksen ja sivistyksen suhde?

Tuula:

radios haatateltii eng.viisufania joka unohti satasalamaa sanat. haastat.alkoi laulaa mukana. oli mahtavan hyvää käytösta kunei tullut noloa tilan.

Nimetön:

Huono käytös lähtee ymmärtämättömyydestä, välinpitämättömyydestä ja piittaamattomuudesta. Ei tajuta / välitetä siitä, miten oma tekeminen vaikuttaa ympäristöön ja muiden tekemisiin. Jos pyörätiellä kaksi vanhempaa naisihmistä sauvakävelee rinnakkain tukkien koko väylän, niin ne käyttäytyy huonosti, koska ne ei todennäköisesti tajua kokonaisuutta ja vaikutusta ympäristöön. invapaikalle parkkeeraus ilman tarvittavia lupia on taas välinpitämättömyyttä ja erittäin huonoa käytöstä.

Esko Kokko:

Olin metrossa jokin aika sitten. Tulin metroon sörnäisistä. Siinä samalla tuli jalkavammainen vanhempi nainen ja mies. Vaunussa istui nuorisoa. Kaksi venäjää puhuvaa nuorta miestä tarjosi heti paikkaa näille. Suomalaiset käänsi päänsä pois päin tapahtumasta. Kiitin poikia istujien puolesta.  Myös roskaaminen on huonoa käytöstä!

Nimetön:

Olen ihan samaa mieltä rouvan kanssa, joka puhui ovien avaamisesta. Päivittäin avaan kaupan oven eri ikäisille miehille, eikä vastapalvelusta tarvitse odottaa, ei myöskään kiitosta. Monesti siinä sisu kuohahtaa kun avaan itselleni oven ja riski urospuolinen lajitoveri painaa siitä edelleni. Olen yli kuusikymppinen nainen!

Nimetön:

kuluttajaidentiteetti tuhoaa hyvän käytöksen.

Pauliina, Joensuu:

Hyvä käytöksinen on hyvä kuuntelija, kohtelias, ei liian imelä, ei juorua eikä supettele seurassa, kiittää ja pyytää anteeksi! Hyvää vappua!

Jere Helsingistä, 27 vuotta:

Viimeksi kun avasin vilpittömän hyväntahtoisesti oven vanhalle rouvalle Hakaniemessä, kysyi vastapuoli närkästyneenä että "helvettiäkös siinä seisoskelet!?" Alkaa hyvä käytös kuolla ihan itsestään. On muitakin käytöskoulua tarvitsevia kuin nuoret.

Nimetön:

Tulin äskettäin Budapestistä ja voi että totesin, kuinka siellä minulle annettiin kohteliaasti julkisissa liikennevälineissä istumapaikka. Jopa nuoret naiset nousivat ylös ja tarjosivat paikkaa. Ensin mietin suomalaiskansallisesti "näytänkö niin vanhalta" - ei ole pirteä 67 vuotias ja koskaan ei minulle ole tarjottu suomalaisessa kulkuvälineessä paikkaa! Siellä se oli aivan luontevaa! täällä päin vastoin kun avaan esim. kirjaston oven, niin sisäpuolelta kaksikymppiset nopeuttavat askeltaan, kun kerran heille olen oven avannut. Jos en väistä tulee törmäys. Meillä ei valitettavasti oteta toisia huomioon ja toimita joustavasti. Olen itse kokenut moitteita kun olen avannut oven itseäni vanhemmalle ihmiselle! Mutta silti avaan, autan lastenvaunut yms Meillä ei edes osata odottaa junan, metron yms  ovien ulkopuolella päästäen ensin poistulijat, vaan siinäkin tukitaan tie. Valitettavasti!

Katja:

Hei! Mitä mieltä Jukka Virtanen on murteiden käytöstä? Sivistyneisyyttä vai moukkamaisuutta? Hauskaa Vappua!

Nimetön:

KUINKA USEIN MEILTÄ KAIKILTA UNOHTUU KIITOS, JOS ESIMERKIKSI SAAMME POSTISSA PAKETIN. LÄHETTÄJÄ EI TIEDÄ, ONKO PAKETTI KOSKAAN TAVOITTANUT VASTAANOTTAJAA, JOS EI MITÄÄN KUULU. NYKYAJAN IHMINEN TOTTUU SAAMAAN NIIN PALJON, ETTÄ HÄN EI TUNNE KIITOLLISUUTTA MISTÄÄN, VAAN OLETTAA, ETTÄ KAIKKI  K U U L U U  HÄNELLE. HÄN ON KAIKEN KESKUS!!

Päivi:

Työskentelen pienehkössä sairaalassa ja siellä törmää ´valikoivaan´ hyvään käytökseen. Ystävällisyys ja tervehtiminen riippuu henkilön asemasta. Toivottavasti tämä ei ole kovin yleistä.

Tiistain 5.3. radiokeskustelu väkivaltaviihteestä ja tarpeestamme piehtaroida ruumiskuvastossa synnytti paljon hyviä kommentteja. Studiossa kommentoimassa oli lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri ja estetiikan dosentti Janne Kurki. Lisäksi kuultiin lausunnot ammattipainija Starbuckilta, psykologi Tarja Salokoskelta ja ohjaaja, dramaturgi Jussi Parviaiselta. Seuraavassa on kooste mm. Facebookin ja nettisivujen kautta tulleista viesteistä.

Marita:

Väkivaltaviihdettä on aivan liikaa televisiossa, mutta myös oik. elämässä on aivan liikaa väkivaltaista käyttäymistä. Kun kouluissakin nykyisin lapset  ja aikuiset saavat pelätä on mielestäni menty jo kipurajan yli.
Myöskin perheväkivaltaan pitäisi kunnolla puuttua siis jokaisen, joka sitä lähiympäristössään havaitsee. Olisi parempi puuttua ajoissa ja estää väkivaltaiset teot ns. ennaltaehkäisy. ERITYISESTI   pienten lasten elämän pitäisi olla turvallista, mutta  näin ei aina ole, kaikista lapsiin ja nuoriin kohdistuneista väk. teoista pitäisi saada kunnon rangaistukset.

Nimetön:

Toivottavasti olette nähneet oman YLE -yhtiönne televisiomainoksen HBO:n väkivaltaohjelmista. Siinä iloisen musiikin säestyksellä hakataan, ammutaan päähän ym. ja veri lentää. Minusta on melkoista jeesustelua, että samalla toisella kanvalla lähetetään liiallista väkivaltaa arvostelevaa radio-ohjelmaa ja tv:n puolella näytetään tällaisia kuvottavia mainoksia.

Harlem:

Juuri aloin eilen seuraamaan Netflixistä semmoista sarjaa kuin Spartacus ( http://www.imdb.com/title/tt1442449/) . Kyseisessä sarjassa gladiaattorit teurastavat toisiaan areenalla ja sen ulkopuolella. Tämä kaikki teurastus näytetään hidastettuna ja täysin sensuroimattomana katsojalle. Verellä ja suolenpätkillä mässäilleen niin paljon että välillä tulee oikeasti huono olo. Samanlaiseen fyysiseen huonoon oloon olentörmännyt myös elokuvan Ichi the killer:in ( http://www.imdb.com/title/tt0296042/ ) aikana. Ikäväkyllä kyseisissä teoksissa käsikirjoitus ja toteutus on muutoin niin hyvää että lähes pakko on jäädä katsomaan taas seuraava jakso ja sen jälkeen taas seuraava. Kai siihenkin verimäärään joskus tottuu... vai tottuuko?

Suomiverkkaria kaipaan:

Urheilun on pilannut raha. Rahasta taistellaan- väkivallalla halutaan maineikaampiin joukkoihin. Urheilu ei ole enää pelkkä urheilua, reiluudesta ei voi puhua, raha ratkaisee, siis sallii toisen loukkaamisen henkisesti sekä fyysisesti. Pahalta tuntuu jälkiporut - pelkästä sijoittumisista. Ei aina tarvi olla paras, ei voikkaan olla, koska kaikki sitä  kuitenkin tavoittelevat, siihien tulisi jo lapsesta asti opettaa ja oppia. Raha vaikuttaa liikaa kaikessa, koko elämän alueella.  Väkivaltaa tulvii kaikkialla ja se on siirtynyt ihan jokapäiväiseen elämään. Urheilun tulisi olla esimerkki reilusta kaverihengestä ja sillä vetää puoleensa nuoria.

Airikka:

Mielenkiintoista olisi kuulla ikärajoista. Lapset ja nuoret on laaja käsitys.

Fight Club on vain ihan järjettömän hienoa kuvaus ihmismielen järkkyisestä. Pulp fiction puolestaan vei väkivallan niin överiksi, ettei voinut kuin nauraa leffassa niin että tipuin penkiltäni. Hyvä leffa sekin mutta tosiaankin vain aikuisille. Överiksi menee se, että lasten leffoihin rakennetaan sisään väkivaltaa mutta näytetään niin vähän, ettei ikärajaa voi laitaa ylemmäs.

Kari:

Saako sanoa Stalinin ja stalinistien väkivallanteoista sen, että hänen Hitlerin ja hänen kannattajiensa jää pitkästi jälkeen kuin mitä tulee muhamettien aikaansaamasta.

Tuula:

Miksi väkivallasta on tehty viihde kaikissa muodoissa se o kamalaa

Kypsä Arska:

Huolestuttavinta on väkivallan ihannointi ja sen negatiivisten seurausten peittely. Viihdeväkivallassa kun vammat, kuolemat ja ruma jälki jäävät piiloon, toisin kuin todellisuudessa.

Lisäksi en ole enää katsellut nykyistä toimintaviihdettä kun henkilöhahmojen psykopatisointi on viety äärimmilleen kun tavallinen toiminta ja väkivalta ei enää riitä nykyiselle turtuneelle yleisölle. Esim. vanhat oo7 elokuvat ovat paljon parempia (inhimillisyyden ja herrasmiehisyydessään) kuin uudet elokuvat...

Turun saaristo:

Puhukaa suomea! Varsinkin(lääkäri-. Siellä viljelee sivistyssaoja! Tietynlaista "vàkivaltaa  sekin" oppineilta  ihmisiltä!

Nimetön:

En katso mitään ampumis tai mitään muitakaan väkivaltaohjelmia. Minun näkökukmastani ne ovat tarpeettomia.

Nimetön:

Terminologia huutaa jo apua. Viihdeväkivalta, alkoholiton viina, ympyrätalon kulma, tummatukkainen blondi, perheelllinen sinkku jne.

4-5 vuotias poika osaa pitää asennon ampuessaan leikkipistoolilla, toinen käsi tukee asetta ja eleet sekä liikkeet ovat hämmästyttävän oikeita. 15-18 vuotias poika ei tiedä kuinka yläosatonta tyttöystävää tulisi kohdella kesäiltana. Vastakkainasettulu on vastenmielinen vain siksi, että tappamisen edellytykset (eikä tarkoita ruokapöytään kannettavaa katkarapua) luodaan 'viihteessä' paljon ennen oikeita oppeja elämän hyvästä -rakkaudesta ja yhteisöllisyydestä. Kiitos!.

Nimetön:

Blogissa on mainittu Bond elokuvat ja eräs niistä on mielestäni hyvä esimerkki tähän keskusteluun. Menin ystävieni kanssa katsomaan 007 Lupa tappaa leffateatteriin ja parasta ko leffassa oli tunnusmusiikki. Timothy Daltonin myötä huumori katosi Bond leffasta.

Jarmo Suhonen, Kontiolahti:

Meikämies näki pikkupoikana väkivallan jäljet isäni rinnasta ja olkapäistä, jotka hän oli saanut venäläisen kranaatinheittimen sirpaleista osallistuessaan jatkosotaan 70 vuotta sitten. Sotakirjoja olen lukenut pitkin ikääni, sarjakuvista seurannut vain Mustanaamiota, mutta väkivalta ei ole lukemisesta minun sieluuni tarttunut. Elokuvia olen katsonut hyvin vähän eikä hirviökulttuurit ja fiktioon perustuvien avaruussotien seuraaminen kiinnosta pätkääkään.
Ihmiskunnan historia on täynnä väkivaltaa jota ei ole kyetty estämään, mutta mielikuvituksessa viljeltävä väkivalta ei ole minun heiniäni. Normaali arki ja luonnon seuraaminen ovat hyviä lajeja - väitän kokemuksesta.

Nimetön:

Miten on mahdollista, jos väkivalta viihteellä on niin kauheat vaikutukset meihin, että väkivalta viihteen suosion noustessa yhteiskunta on muuttunut jatkuvasti turvallisemmaksi?

Nimetön:

Kysymyksiä ohjelman tekijöille:
1.) Oletteko saaneet turpiin?
2.) Oletteko antaneet turpiin?
3.) Miltä tuntui?

Marja:

Väkivaltaan lastenohjelmissa: Oma lapseni ei vielä 6-7 vuotiaana erottanut piirrettyä hahmoa oikeasta: Miten niin piirretty?
Väkivaltaa ei saa ylenkatsoa sillä varjolla, että se tapahtuu animaatiohahmoille. Ne ovat toiselle todellisuutta.

Nimetön:

Naurettava tämä ammattipainijan vertaus muinaiseen aikaan minkä sankarit ovat täysin elokuvamaailman luomia lihaskimppuja antiikin maalareiden ja kuvanveistäjien luomuksista jotka korostavat ja liioittelevat aikuisten kuin lastenkin ulkomuotoa. Kyllä elokuvamaailma ja TV:lle tehdyt sarjat ovat suurin syy kun katsomisen rajoja ei pystytä valvomaan.Jääkiekon väkivalta lähti kehittymään kun tuomarit alkoivat sallimaan kovat taklaukset isojen pomojen vaatimuksesta,jokainen voi katsoa 50-luvun matseja ja verrata.

Juha entisestä Nilsiästä:

Kyllä sanansa pitäminen on miehen tunnusmerkki. Muu sen painimiehen jutuissa oli pelkkää itsetehostusta. Samoin kuolemasta löytää erootiikaa vain sairas mieli. Väkivalta ilman selitystä ja syy-yhteyksiä eli vain väkivallan vuoksi viihteen nimissä menee överiksi.

Heli Maria Lappalainen:

Väkivalta on ollut kansanhuvia aina: vrt. Rooman sirkus, sivistyneen Euroopan julkiset teloitukset, spartalaisten härkäpaini... Itse asiassa vain noin parin sadan vuoden ajan ns. ylemmät yhteiskuntaluokat ovat tehneet pesäeroa väkivaltaviihteeseen; ja sinäkin aikana rahvas on nauttinut kukkotappeluista, nyrkkeilystä (enkä tarkoita ns. olympianyrkkeilyä), hirttäjäisistä. Ällöttävää, mutta totta.

Kirsti Suominen:

todellakin !!!!

Sirpa Kesseli:

En ole koskaan ymmärtänyt näiden 65 vuoden aikana, mikä väkivallassa viihdyttää. Inhoan kaikkia väkivaltaisia urheilulajeja, nyrkkeily on aivan eka inhokkini.