Korealaiset laulavat komeasti! Äänimateriaali on hieno ja äänenhallinta on yleensä jo erittäin pitkällä. Jos Korean (lähinnä kai Etelä-Korean) oma musiikillinen koulutustaso on itsessään jo korkea, niin mikä saa heidät kansoittamaan keskieurooppalaiset musiikkikorkeakoulut?
Tämä ihmetyttää siksi, että jos ei eurooppalaisillakaan laulajan aluilla ole aina helppoa, niin aasialaisilla vasta vaikeaa onkin. Kulttuuriero on valtava. Korealaisia hyödyttää kuitenkin se, että suuri osa heistä imee nykyään jo äidinmaidossa joitain niistä arvoista, joille länsimaat ovat kulttuurinsa aikanaan pohjanneet. Kirkossa käynnin lisäksi länsimaisten arvojen kannattaminen näkyy mm. Polo Sport -vaatemerkin ja Kentucky Fried Chicken -ravintolaketjun suosimisena.
Kun hienon äänimateriaalin omaava laulajan alku hankkii lentolipun Soulista johonkin Saksan suurkaupunkiin, on kulttuurishokki hieman toista luokkaa, kuin Helsinki – Berliini -väliä matkaavalla suomalaisturistilla. On opeteltava uusi kieli, uusi kirjoitustapa, uusi kulttuuri, ja jossain mielessä myös uusi ajattelutapa.
Korealaiset ovat järkyttävän kovia harjoittelijoita. Asioita hinkataan pitkään ja hartaasti. Tämä kuulostaa tavallaan hyvältä ja arvostettavalta ominaisuudelta, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Mitä tehdä, kun näkee 12-vuotiaan viulunsoitonopiskelijan olevan täysin uupunut harjoittelusta ja niistä odotuksista, joita koko suku hänen päälleen kasaa? Eräs ystäväni opetti pienelle korealaiselle viulistille saksaa. Kaikki tunnit hän aloitti niin, että lapsi sai mennä nukkumaan tunniksi, ja vasta sitten pojan päähän alettiin päntätä kielioppia.
Meidän on tavallaan helppoa ihastella sitä loistokkuutta, jota aasialaiset muusikot nykyään länsimaisessa taidemusiikissa esittävät, mutta me unohdamme helposti, kuinka monta surullista tarinaa yhden menestyksen alle peittyy. Tilanne saksalaisissa oopperataloissa lienee tällä hetkellä se, että taidokkaita tulijoita on paljon enemmän kuin mitä on paikkoja. Tästä luonnollisesti seuraa se, että vallalla on ostajan markkinat. Jos rivissä on kolme erinomaista korealaista tenoria ja yksi vähän heikompi maanmies, niin arvatkaa kuka otetaan sisään, ja ketkä jäävät rannalle. Asiaa perusteellaan luonnollisesti ja myös oikeutetusti sillä, että koko kuoro ei saa näyttää aasialaiselta, tai ohjaajan on saatava sivurooliin habitukseltaan juuri tietynlainen laulaja.
Mitä tekee laulaja, jonka ura ei lähtenytkään kiitoon Keski-Euroopassa? (Uran kiitoon lähteminen tarkoittaa usein kuoropaikkaa saksalaisessa A-, B- tai C-talossa tai muussa ammattikuorossa). Hän palaa yleensä kotimaahan, sillä pitkäaikaista oleskelulupaa ei myönnetä ilman työ- tai opiskelupaikkaa. Kotona odottaa aika ankea arki. Tämä siksi, että länsimainen klassinen laulutaide ei lopultakaan ole saavuttanut niin vahvaa jalansijaa keskivertokorealaisen sielussa, kuin mitä näidenkin kilpailujen seuraamisen perusteella voisi olettaa.
Tästä kolikon himmeämmän puolen valottamisesta huolimatta aion edelleen nauttia aasialaisten laulajien materiaaleista ja esiintymisestä täysin siemauksin. Tiedän muuten jo aika varmasti, kuka voittaa miesten sarjan.
.
