Isyys ja sotahistorian lyhyt oppimäärä
Isäksi tuleminen muuttaa elämää niin monella tapaa, että sitä itsekin välillä hämmästyy. Viimeksi säpsähdin omia tunteitani, kun katselin toisesta maailmansodasta kertovaa dokumenttia.
Äijäporukalla pohdimme joskus, mikä olisi mahdollisimman huono valinta puheenaiheeksi, jos haluaisi iskeä naisen baarista. Raatimme tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että sotahistorian tuntemuksella ei naisia hurmata.
Tunnen kuitenkin lukuisia miehiä, jotka tietävät hyvin tarkkaan syyt, miksi Ranskan puolustus romahti Saksan hyökätessä kesällä 1940.
Yle Teemalla pyörii parhaillaan laadukas toisesta maailmansodasta kertova kuusiosainen Maailmansodan kurimuksessa dokumenttisarja, jota olen seurannut. Enkä ole ainoa, sillä esimerkiksi sarjan avausjaksoa oli pelkästään netin kautta Yle Areenasta katsonut minun lisäkseni lähes 100 000 kiinnostunutta.
Nuorena poikana intoilin tankeista ja lentokoneista. Vanhempana kiinnostuin sotastrategiasta eli siitä, miksi joku voitti tai hävisi. Viime vuosina olen ollut kiinnostunut syistä, jotka johtivat toiseen maailmansotaan.
Isäksi tuleminen muutti kuitenkin jotain. Tunteet tulivat mukaan aivan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin.
Dokumentin kuvissa äidit pukivat itkuisten lapsiensa kasvoille kaasunaamareita. Rintamalle lähtevä isä halasi kyynelehtivää vaimoaan, joka piteli sylissään heidän lastaan. Natsit kuljettivat juutalaisperheitä, joiden pienet lapset hymyilivät iloisesti saksalaiselle kuvaajalle. Isäksi tulemisen myötä ymmärsin nyt vasta ensimmäistä kertaa aidosti, miten raastavaa tuo kaikki on ollut.
Vääjäämättä mieleen hiipi ajatus siitä, että olisiko sota jäänyt käymättä, jos myös Hitlerillä olisi ollut lapsia.
4 kommenttia
Su 25.07.2010 @ 21:18
"Vääjäämättä mieleen hiipi ajatus siitä, että olisiko sota jäänyt käymättä, jos myös Hitlerillä olisi ollut lapsia."
Aivan varmasti. Lisääntymisen myötähän meistä kaikista tulee Parempia Ihmisiä, etenkin, mitä tulee lapsiin (omiin tai vieraisiin) kohdistuvaan väkivaltaan. Juuri tästä syystä lastensuojelutoimikaan ei ole erityisen työllistetty lapsiaan pieksevien vanhempien vuoksi. Eihän?
Ja vielä:
Goebbles: Kuusi lasta.
Göring: Neljä lasta.
von Ribbentrop: Viisi lasta.
Stalin: 3 (4?) lasta.
Jnejnejne. Lue lisää sitä sotahistoriaa, jotta päätelmien tueksi olisi vähän villojakin. Lisäksi kannattaa tosiaan jättää sotahistorian viljely iskukeinona väliin, sillä joukkoon saattaa vahingossa eksyä nainen, joka tietää aiheesta jotain. Tällöin nolaat itsesi pahan kerran.
Pe 30.07.2010 @ 21:51
Simppu, blogini "loppupäätelmää" ei ollut tarkoitettu kovinkaan tieteelliseksi, mutta jossitellaan hetki ajatuksellani.
Tiedän, että mainitsemillasi natsijohtajilla ja Stalinilla oli perheet. Propagandaministeri Goebblesin perhehän oli olevinaan arjalaisen perheen protyyppi. Traagisinta siinä oli se, että Hitleriä palvonut Goebbelsin vaimo tappoi kaikki perheen lapset ennen kuin vanhemmat tekivät itsemurhan sodan viimeisinä päivinä. Lapsen saaminen ei sinänsä tee siis edes äidistä sen parempaa ihmistä kuin hän on.
Hitler pelastui täpärästi pommi-iskusta vuonna 1944, koska pommisalkku oli sattumalta siirretty paksun tammipöydän jalan taakse. Jos noin pieni seikka voi muuttaa maailmanhistoriaa, niin lapsen saaminen saattaisi vaikuttaa moninkertaisesti tapahtumien kulkuun. Olisiko lapsen saaminen tehnyt Hitleristä edes hieman harkitsevamman.? Esimerkiksi hänen hyökkäyksensä Ranskaan oli silkkaa uhkapeliä kuten moni muukin hänen tekemänsä päätös.
Tälläistä jossittelua voisi jatkaa loputtomiin ja se on melko turhaa, siksi päätän sen tähän :)
La 31.07.2010 @ 18:17
Traagisinta siinä oli se, että Hitleriä palvonut Goebbelsin vaimo tappoi kaikki perheen lapset ennen kuin vanhemmat tekivät itsemurhan sodan viimeisinä päivinä.
Olisiko lapsen saaminen tehnyt Hitleristä edes hieman harkitsevamman.?
Samalla tavalla harkitsevamman, kuin Magda Goebbelsista? Eli hän olisikin tehnyt hirmutekonsa paremmin harkiten? Vai mihin viittaat tällä vertauksella?
Ma 02.08.2010 @ 18:04
Vastauksena edelliseen kysymykseen.
Hitler oli äärimmäisen itsekeskeinen ihminen, joka jäi lähimmille tuttavilleenkin etäiseksi. Jos hänellä olisi ollut lapsia ja vaimo, niin hän olisi todennäköisesti ollut aivan toisenlainen ihminen ja tehnyt erilaisia ratkaisuja.
Mutta kuten jo totesin, niin jossittelu on turhaa. Tosiasia on se, että Hitler oli kyvytön solmimaan läheisiä ihmissuhteita, joten ilmeisesti sen takia hänelleä ei ollut myöskään perhettä.
