Mainosmaakari päätti että koko elämäni muuttuu
”Riski, että vauva muuttaa koko elämän: 99,98 %”. Kävin kellarissani penkomassa tavaroita. Käteeni osui tämä vakuutusyhtiöltä ensimmäisen lapseni syntymän aikoihin saamani mainoskansio.
”Vauva on pieni ihme, joka muuttaa vanhempiensa koko elämän”. Vai niin. Siinäpä on joku nerokas mainosmies, tai –nainen mennyt siitä mistä aita on matalin. Nämä mainoslauseet kuuluvat siihen maailmaan, jossa kuvitellaan, ettei elämä ilman lapsia ole mitään. Vasta silloin kun lapsi syntyy, oikea elämä alkaa.
Olin taannoin todistamassa, kun eräs työkaverini varovasti yritti ottaa osaa keskusteluun, jossa jo lapsilla siunatut vanhemmat keskustelivat vanhemmuuden haasteista. Työkaverini varovaisuus ottaa osaa keskusteluun johtui siitä, ettei hänellä itsellään ole lapsia. Hän aloitti: ”minulla ei ole lapsia mutta saatan kuvitella, koska minulla on koira…”. Hänelle höröteltiin päin naamaa. Mitä koiranomistaja voisi tietää lapsista? Kysymys, johon minä en ainakaan osaa vastata. Minulla ei ole koiraa. Luulen silti, että lemmikkieläimestä huolehtiminen voisi opettaa yhtä ja toista vastuusta, unettomista öistä ja rakkaudesta.
”Vauva muuttaa koko elämän”. Tämän lauseen kirjoittajalla on varmastikin ollut kaveri, joka meni naimisiin. Kaveri ei häiden jälkeen enää käynytkään vanhaan malliin oluella ja miesten saunailloissa. ”Se Maarit on muuttanut sen Matin ihan kokonaan”. Noinkohan siinä kävi. Vai olisiko niin, että Matti itse tahtoi muuttaa elämäntapojaan. Eiköhän tämä ole sentään vapaa maa. Kukaan ei toista muuta, ellei henkilö itse muuttua tahdo.
Tottakai elämä muuttuu vauvan myötä. Hetken, viikon, kuukauden, sitä on kiiluvasilmäinen pehmoeläin, joka mielellään keskustelee siitä, millaista kakkaa meidän pikku sinappikone saikaan tänään aikaiseksi. Mutta jos vauvan tulon myötä parisuhde, työ, ystävät ja kaikki entinen jää vuosikausiksi toissijaiseksi, ei hyvä heilu.
Olen elänyt myös maassa, jossa lapsen syntymä ja kaikki siihen liittyvä koettiin ainakin työyhteisössä lähinnä rasitteeksi. Eritoten mies hoiti työt entiseen malliin, lapsi syntyi siinä sivussa. Nainen sai sentään muutaman kuukauden äitiyslomaa, mutta sen jälkeen piti olla taas skarppina, valmiina uhraamaan kaikki työnantajan alttarille.
Suomessa sorrutaan helposti toiseen ääripäähän. Työntekijä, jolla on kotona lapsi, on erityisasemassa. Tottakai muut joustavat, siis ne joilla lapsia ei ole. Kultainen keskitie kulkee kuitenkin jossain tässä välissä. On oma valintani, jos minulla lapsia on. Hienoa jos saan töissä sanoa ”lapsi valvotti koko yön, anteeksi siis jos olen väsynyt”. En kuitenkaan odota, että saisin väsymykseni vuoksi erivapauksia, korkeintaan ymmärrystä.
Tottahan toki lapsen syntymä on maailman hienoin asia. Kun ensimmäinen lapseni syntyi, oli tuo hetki jotain, jota en voi sanoiksi pukea. Muuttiko vauva koko elämäni? Ei. Onko elämäni muuttunut lapsen saatuani? On.
Uskon että toisen lapseni syntymä tulee olemaan upea hetki. Silti elämä jatkuu. Se sama elämä, minun elämäni.
4 kommenttia
Ke 17.02.2010 @ 12:29
Ottamatta kantaa mainoslauseen "vauva on pieni ihme, joka muuttaa vanhempiensa koko elämän” tyylilliseen lennokuuteen tai omaperäisyyteen, olen kuitenkin19 vuoden isyyskokemuksella valmis allekirjoittamaan väittämän todenperäisyyden.
Vauvan mukana kun tulee kokonaisvaltainen vastuu toisesta ihmisestä aina aikuisuuteen asti. Joillekin se tosin tulee ikään kuin pyytämättä ja yllätyksenä. Ja juuri ne vanhemmat jotka kuvittelevat, että mikään ei olennaisesti muutu, baarissa voi jatkaa istumista, uraputkea voi puskea eteenpäin niinkuin ei mitään, ovat lapsen kannalta vaarallisimpia tapauksia. Heidän näkökulmastaan lapsen velvollisuus on rikastuttaa vanhempiensa elämää fantsuilla uusilla kokemuksilla ja hoitaa lopun aikaa omat asiansa niin että iskän ja äiskän elämä ei häiriinny.
Perusasetelma ei ole se, että lapsi on olemassa vanhempiaan varten, vaan just toisin päin. Tämä pitäisi tajuta jo tilausvaiheessa, tai sitten tyytyä siihen koiraan. Kaikki propsit siis mainosmaakareille ja muille tekstinikkareille, jos he onnistuvat saamaan wannabemammat ja -papat edes hiukkasenasiaa funtsimaan.
Ke 17.02.2010 @ 17:42
Kuulin hiljattain erään tehokkaan ja uraorientoituneen, vähän aikaa sitten toisen lapsensa saaneen ihmisen tokaisevan: "Aina sanotaan, että lapsi muuttaa elämän. Miksei kukaan ole koskaan kertonut, että TOINEN lapsi muuttaa elämän?!"
Ke 17.02.2010 @ 17:46
Ja itse asiassa meilläkin juuri toinen lapsi tuntui muuttavan elämää paljon enenmmän kuin ensimmäinen ja kolmas yhteensä.
T.Sama kolmen (ura-)äiti
Ke 03.03.2010 @ 16:00
Aijai ihan silmiä särkee tuo Isäkkeen kommentti, joka on selvästikin ladattu oman lapsuuden traumoilla sun muilla herkuilla. Ihan kuin hän puhuisi ihan eri asiasta kuin Ari. Sen takia lasten mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta on ihan mahdotonta virittää keskustelua, kaikki lyövät heti pöytään omat vastaansanomattomat totuutensa, eikä väliin mahdu yhtään kommenttia tyyliin "Mielenkiintoinen näkökulma, minä olen kokenut asian hieman toisin".
Hyvä postaus Ari.
