Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

Aina joskus sanat vain loppuvat kesken

En mielelläni palaa ajatuksissani maaliskuuhun, sairaalan sänkyyn ja siihen tyhjyyden tunteeseen, kun en tiennyt, miten jatkaa eteenpäin.

Tällä lauseella aloitti nimimerkki PNG lapsettomuusbloginsa viimeisen varsinaisen merkinnän marraskuussa 2009. PNG on omien sanojensa mukaan nainen, joka on synnyttänyt esikoisensa kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Pari vuotta sitten hänen "pingviinibloginsa" sarjakuvineen alkoi kerätä yhä enemmän ja enemmän lukijoita. Lopulta pinviinisarjakuvista julkaistiin myös kirja.

http://maailmamustavalkoinen.blogspot.com/

Meidän isäblogilaisten taivas on viimeisen vuoden aikana täyttynyt aivan muista pilvistä kuin synkistä lapsettomuuspilvistä. Tottakai meilläkin on ollut murheita. Itselleni ovat huolia aiheuttaneet ainakin unettomat yöt, vesirokko, pieneksi jäänyt kurahaalari, temppuilevat lastenvaunut - ja mitä niitä nyt onkaan ollut. PNG:n lapsettomuusblogia lukiessa tämä kaikki on kuitenkin täysin merkitystä vailla.

Kävin tänään neiti B:n kanssa neuvolan yksivuotistarkastuksessa. Neuvolantäti kirjoitti korttiin sellaisia iloisia viestejä kuin "kävelee muutamia askelia" ja "pitkä tyttö".

Huomenna on isäkuukauteni (joka oli muuten peräti kuuden viikon mittainen) viimeinen päivä. Maanantaina palaan töihin.

Kuten PNG:lle, myös minulle maaliskuu on ollut merkityksellinen. Vuosi sitten iloitsin neiti B:n syntymästä, viikko sitten hänen ensimmäisistä synttäreistään.

Nuorimmaiseni syntymäpäivän myötä tämä blogi tulee päätökseen. On nimittäin niin, että kaikki kolme Vaippablogin vauvaa ovat siirtyneet vauvaiästä leikki-ikään.

Kiitokset teille kaikille, jotka olette tehneet tätä matkaa kanssamme. Klikkauslaskurin mukaan teitä on ollut uskomattoman paljon - klikkauksia on kertynyt tuplasti se määrä, jonka joskus asetimme haamurajaksi.

Ps. Kiitokset viimeisen kirjoitukseni otsikosta kuuluvat nekin nimimerkille PNG. Teksti on peräisin hänen bloginsa ensimmäisestä stripistä. Kiitos.

Asiasanat:

lapsettomuus

vauva

Blogin päätös

3 kommenttia

Istun Kelan penkkirivissä. Minulla on numero 89 ja ruudussa on numero 57. "Tässä menee tunti tai kaksi", ajattelen. Ei mene monta minuuttia, kun lukema on jo 69. Niin moni on luovuttanut jo etukäteen. Päätän jäädä istumaan, sillä väkeä ei tarkemmin katsottuna ole paljonkaan paikalla.

Asiani Kelassa selviää. Luoja minua jatkossa Kelalta varjelkoon. On se sellainen laitos.

Vuosi on kulunut nopeasti. Samalla tavalla kuin Kelassa numerot vilisivät silmissä, on joitakin päiviä mennyt ohi niin, ettei ole vauvaa tai muksuja ehtinyt näkemään. Nämä ruuhkavuodet ovat tällaisia.

Kohta on isäkuukauden aika. Vauvamme täyttää tänään yhden vuoden. Eräs (nais)tuttavani sanoi, että "sinulla Joona ei ole enää vauvaa, vaan taapero". Kai se niin on.

Taapero osaa jo avata isin iPhonen. Hän tietää miten telkkarin saa päälle ja miten stereot menevät kiinni. Kaikki tärkeät taidot siis hankittu.

* * *

Mutta mitä tulee entisen vauvan isään? Työ vai perhe. Perhe vai työ? Siinäpä kysymys.

Toivottavasti olen ollut läsnä perheessämme. Olen joskus sanonut vaimolle, että alan olla parhaimmillani lasten kanssa, kun ne täyttävät pari vuotta. Silloin niiden kanssa on helpompi kommunikoida. Vauvan kanssa en ole ollut niin paljon kuin kuvittelin. Isompien veljien kanssa enemmän. Toisaalta, hekin kaipaavat huomiota, kun äiti puuhailee enemmän vauvan kanssa.

Olenkin reilusti ylpeä kaveristani, jonka näin eilen näin eräissä juhlissa. Hänen vaimonsa synnyttää parin viikon sisällä. Kysyin, että pidätkö sitten joskus isäkuukauden? Kaveri katsoi minuun ja sanoi, että hän jää vanhempainvapaalle.

Wau! Minusta ei olisi siihen. Mutta aidosti onnittelin häntä päätöksestä.

* * *

Vauvablogini päättyy osaltani tähän. Välillä kirjoitin enemmän ja välillä vähemmän. Kiitos teille lukijat. Vauvablogia tuskin kirjoitan enää - tai mistäs sen tietää.

Asiasanat:

Elämäni ensimmäinen ruuhkavuosi

1 kommentti

Blogikirjoitteluni rupesi hyytymään joulukuun alussa. Pojalla oli unihäiriöitä, minkä seurauksena kaveria sai kantaa parikin tuntia sylissään keskellä yötä. Siitä puolestaan seurasi se, että ei ehtinyt muuta kuin käydä töissä ja nukkua. Blogin kirjoittaminen ei ollut mielessä ihan päällimmäisenä.

Onneksi kaveri nukkuu taas jo paremmin. Ei se väsymys vaan äkäinen vaimo.

Tänään olimme pojan kanssa hänen 1-vuotisneuvolatarkastuksessaan: lähes 10 kg ja 75 cm. Ei ole turhaan poika syönyt puuroa aamuin ja illoin. Poika suostui jopa esittelemään kävelytaitojaan neuvolatädille: reilut viisi askelta. Kenties pieniä askelia ihmiskunnalle, mutta suuria isälle.

Katselin eilen kuvia, jotka oli otettu vuosi sitten Salon synnytysosastolla. Silloin poika näytti mielestäni ihan sellaiselta perusvauvalta, jolta kaikki vauvat näyttävät. Kun katson kuvia nyt, niin tunnistan valokuvasta heti poikani ominaispiirteet.

Minä hymyilen kuvassa, jossa pesen poikaa ensimmäisen kerran. Olo oli kuin jonkun ihmeellisen seikkailun alussa.

Minä, poikani, vaimoni ja kissamme jatkamme seikkailujamme, mutta tämä blogi on tullut osaltamme päätökseen. Kiitos teille kaikille lukijoille. Vauvasta on kasvanut vuodessa jo iso mies.

Näin tänään neuvolassa äidin, jolla oli sylissään vastasyntynyt vauva. Miten herttaiselta se näyttikään. Jaa-a, pitäisiköhän sitä kirjoittaa vielä yksi blogi...

Asiasanat:

isä vauva poika nukkuminen valvominen unettomuus valvottaa yöllä herääminen kantaminen kitisevä itkuinen unihäiriöt unihäiriö vaimo äiti perhe vastasyntynyt

Rocky Balboa boy

0 kommenttia

Olen joskus hyräillyt vauvalle Rocky-teemaa. Telkkarista tuli illalla Rockyn viimeinen (toivottavasti viimeinen) elokuva. Vauvaa ei nukuttanut ja vaimo oli koirien kanssa lenkillä.

Hieman oli kitinää,mutta... Vauva ei kiukutellutkaan, vaan tykkäsi kovasti - varsinkin Rocky-teemasta. Siinä se makasi selkäni takana, kun leffaa katsottiin. Tääättätäätäää hyräili polka.

Taas yksi hetki, jonka isä muistaa.

Asiasanat:

Itku pitkästä ja kylmästä ilosta

0 kommenttia

Olimme pulkkailemassa koko perhe. Mukana oli myös koko blogipoppoo lapsineen.

Vauvamme pääsi myös pulkkailemaan. Isonveljen vauvapulkka on tallessa ja turvavyö toimi. Vauva oppi kävelemään kunnolla tällä viikolla ja nyt sitä ei pidättele mikään.

Vauva suorastaan rakasti pulkkailua. Nauru oli leveä, kun pieneltä mäennyppylältä tultiin alas. Erityisen hauskaa oli, kun isoveli veti pulkkaa perässään.

Tulimme muita porukoita aikaisemmin ja minä olin tylsä isä, kun aloin ehdottelemaan kotiin lähtöä parin tunnin jälkeen. Isoveljen piti kuitenkin käydä hangessa asioilla ja vielä isompi veli valloitti vuorta ja minä kävin vielä rattikelkkakisan muiden isien kanssa.

Olisi kerrankin pitänyt uskoa omaa vaistoa. Niinhän siinä kävi, että kotimatkalla oli harvinaisen äänekäs huutokonsertti... mutta pulkkailu oli hauskaa.

Asiasanat:

Miten opettaa vauva välttämään joulun vaaratekijöitä?

4 kommenttia

Isot pojat halusivat kuusen. Pojat ovat 6 ja 7 vuotta. Pitihän se kuusi ostaa, mutta pojat halusivatkin muovikuusen (!). Olivat telkkarissa nähneet jonkun lastenohjelman, jossa muovikuusi todettiin oikeaa kuusta paremmaksi. Muovinen ei kuulemma sotke, tiesivät pojat.

Äidin kanssa pohdittiin, että oikea kuusi tai ei kuusta ollenkaan, kun semmonen hankitaan. Äiti oli kuullut neuvolantädiltä patenttiratkaisun: oikea joulukuusi pistää niin kovasti, että vauva ei kaada sitä. Muovinen ei pistele tarpeeksi hyvin!

Ratkaisu hyväksyttiin.

Varsinais-Suomessa on nyt jouluna todella kylmä. Jopa niin kylmä, että ilmalämpöpumppu oli pakko sulkea. Suoran sähkölämmityksen taloudessa takka käy kuumana koko ajan. Vauvaa kiinnostaa tuli suunnattomasti, kunnes keksin taas patenttiratkaisun: kun takka oli jo aika lämmin, kokeilimme vauvan kanssa sormella äkkiä lämmintä pintaa. Nyt ei vauvaa kiinnosta takkakaan.

Huomenna pukki tulee. Saa nähdä, tuleeko kuinka kova poru.

Asiasanat:

Unohtumaton pennunhakureissu vauvan kera

0 kommenttia

Olimme tuttavapariskunnan ja -perheen kanssa risteilyllä. Aamulla lähdettiin ja koko päivä meni isoilla pojilla peuhatessa. Vauvakin pääsi pallomereen hetkeksi ja voi sitä riemua! Koko reissun kruunasi se, että vaimo antoi minun nukkua päiväunet ja jouluruoka oli maittavaa.

Risteilyllä muistelimme vaimon kanssa - näin jälkikäteen ajatellen - uskomatonta koiranhakureissua viime pääsiäisenä. Vauva oli parikuinen, kun menimme Ruotsiin hakemaan perheemme kolmatta siperianhuskya (tällä hetkellä). Isot pojat olivat mummolassa pari päivää, kun haimme koiraa vaimon ja vauvan kanssa.

Ajomatkaa kasvattajan luokse oli vajaa puoli vuorokautta ja vauva vain nukkui autossa. Jostain syystä kaikki poikamme ovat kovasti viihtyneet autossa - eli nukkuneet. Tämä uusin tapaus ei tosin siedä pimeää valveilla ollessaan, mutta muuten menee hyvin.

Koiranhakureissulla tapahtui unohtumaton kommellus, kun koiramme karkasi emonsa kanssa jonnekin ruotsalaiseen korpeen. Siinä minä olin vauvan kanssa pari tuntia kahden ja ihmettelin, että mitä nyt tapahtuu. Silloin äitiään kaipaavan lapsen hoitaminen ei hymyilyttänyt. Mielessä kävi silloin ajankohtaiset pääsiäisajan kärsimystarinat.

Koira oli jo kolmatta tuntia karussa, kun ilkeänä kelloontuijottajana tein päätöksen, että nyt on ihan oikeasti lähdettävä. Vaimo oli tietenkin suruissaan, kun koiraa ei vielä saatukaan. Kenties tulisimme takaisin tai koira pitäisi hakea lentokentältä. Auton takaluukku oli juuri menossa kiinni, kun se koiramme iloisena loikkeli luoksemme muina koirina.

11-tuntisella matkalla Ruotsin halki oli taas paljon ihmeteltävää. Etenkin Keski-Ruotsin vuoristo-osuus oli upeaa katseltavaa ja tekstiviesteillä sain tuttaviltani tietoa kotikaupunkini jääkiekkojoukkueen edesottamuksista semifinaaleissa.

Vauva nukkui jälleen lähes koko matkan laivasatamaa ja koirakin oli hiljaa. Koira ihmetteli kai kaikkea uutta ja taisi olla pelokaskin. Mutta tämä iloni hiljaisuudesta oli ennen aikainen.

Laivamatkan aikana yöllä ei nukkunut vauva saati koira - minusta puhumattakaan. Seuraavana päivänä oli vielä työpäivä, joten silmät ristissä oltiin. Tarkemmat muisteluni tunnelmasta jätän tässä kertomatta.

Mutta mitäs näistä näin jälkikäteen. Onpa ainakin tarina, jota kertoa vauvalleni sitten, kun hän on iso poika. Kun hän on taas aikuinen, niin tarina pitää kertoa tietenkin hänen lapsilleen, jos sellaisia on tullakseen.

Koirakin osoittautui jälkikäteen oikein hyväksi ja hänellä on vielä sama syntymäpäivä kuin minulla. Tärkeintä on tietenkin se, että koira asuu kavereidensa kanssa ulkona. Husky on kova koira karvastamaan sisällä. Edellisten vauvojen kanssa se on tullut koettua :)

www.antikainen.net/snorovarens/Inali.html

Asiasanat:

Discoverer Super Submachine Gun, Laser Airzooka ja Finnplush -pehmohirvi

0 kommenttia

Mietin usein, miten nelivuotiaani on selvinnyt elämänsä ensi vuodet näinkin vähäisin vammoin. Poskessa on ylimääräinen hymykuoppa: tyttö kaatui päin terävää pöydänreunaa. Mutta muuten on mennyt aika hyvin. Tai sitten aika kultaa muistot enkä muista rypyistä puoliakaan.

Neljässä vuodessa sitä ehti jo unohtaa, miten onnettomuusherkkä pieni vauva onkaan. Hetki sitten yhdeksänkuukautinen neiti B. kiipesi TV-tason kulmaa pitkin ylös ja päähän siinä kolahti. Otsaa koristaa nyt sininen muistomerkki.

Kaikkein mieluisimpia leluja neiti B:lle ovat ne, jotka eivät ole leluja ollenkaan. Puoliksi syöty vessapaperirulla, sukka, television kaukosäädin, tyhjä 1,5 litran kivennäisvesipullo sekä kaikenlaiset ulkokengät - mitä likaisemmat, sen parempi.

Mieleisiä olisivat myös moninaiset muut kodin hyödykkeet: haarukka, muovipussi, silitysrauta, kännykän laturi ja pumppupullo, jossa on käsirasvaa. Yleensä saamme kuitenkin varjeltua hänet näiltä.

Aina eivät kuitenkaan linjat pidä. Kun vaaveli istuu keskellä lattiaa ylen tyytyväisenä kädessään lankille tuoksuva kenkäharja, hiipii mieleen huoli.

Myrkytystietokeskuksen päivystysnumero koristaa jääkaapin ovea. Toivottavasti sitä ei koskaan tarvita.

Mikäli Turvatekniikan keskuksen nettisivuja on uskominen, eivät kivennäispullo ja vessapaperirulla ole kuitenkaan niitä vaarallisimpia, joihin vauva saattaa tarttua.

Käsittämätöntä, minkälaisia leluja markkinoille pääsee. Näiden kun pitäisi olla nimenomaan tarkoitettu lapsille.

Discoverer Super Submachine Gun -nimisen leikkipyssyn laser on kaksitoistakertaisesti (luit oikein, 12 krt!) liian tehokas käytettäväksi leluissa ja Finnplush -pehmohirven kiristysnyörien muoviset tapit saattavat tukkia pikkulapsen kurkun.

Hyvä, että Suomessa leluja tutkitaan. Näin joulun alla kannattaa vilkaista Tukesin nettisivuilta, mitä ei ainakaan pakettiin kannata kääräistä.

http://www.turvallistajuhlaa.info/testatut-tuotteet/lelut/

http://www.hus.fi/default.asp?path=1;32;660;548;644;3818;2260

"Vartalo vetää pois, mutta pää käskee pysymään lähellä"

0 kommenttia

Vauvan yöunet olivat taas mitä sattuu. Isän hermot olivat riekaleina. Äidiltä moista ei uskaltanut edes kysyä.

Netin keskustelupalstat tarjosivat jos jonkinlaista syytä siihen, miksi vauva ei nuku. Tässä parhaita paloja.

- hampaiden puhkeaminen

- märkä vaippa, nälkä

- makuuhuoneessa on liian kylmä tai kuuma...

Paras oli kuitenkin tämä:

"Yöheräilyn taustalla saattaa olla myös eroahdistus. 8-12 kk ikäinen, joka aikaisemmin nukkui hyvin, alkaakin nyt heräillä öisin ja "takertuu" päivisinkin enemmän vanhempiinsa ... vartalo vetää pois vanhempien luota, mutta pää käskee pysyttelemään lähellä."

Tosiaan! Vauva on oppinut seisomaan tukea vasten ja nojailee todella paljon minunkin kintuissani. Sehän se on se syy, kunnes tajusin: vauvahan on tulossa kipeäksi ja jo seuraavana päivänä nenä vuosi.

Tuli hieman uusavuton olo. Pitikö mennä googlaamaan?

Asiasanat:

Isä - arjen Kevin Costner

0 kommenttia

Bodyguard leffan miespääosassa on Kevin Costner, joka suojelee uhrautuvaisesti asiakastaan. Tottakai siinä käy sitten niin, että hän rakastuu asiakkaaseensa. Minulle on käynyt samoin. Olen aivan korviani myöten tykästynyt asiakkaaseeni, jonka henki on vastuullani.

Asiakkaani konttasi juuri parisängyn laidalta toiselle niin vauhdikkaasti, että henkivartija sai tosissaan juosta laidalta toiselle, ettei asiakas olisi syöksynyt pää edellä lattiaan. Bodyguardin pitää olla aina askeleen edellä asiakastaan.

Kokeneemmat bodyguardit ovat kertoneet, että huoli ei lopu missään vaiheessa.

Henkivartijan työehtosopimuskin on kehno. Töitä joutuu paiskimaan ympäri vuorokauden. Likaisen työn lisää ei makseta. Palkasta on turha haaveilla ellei asiakkaasta satu kasvamaan jääkiekkomiljonääriä.

Kevin Costner heittäytyi empimättä luotien eteen. Minä tekisin samoin. Jos asiaakkaani henki olisi vaarassa, niin en epäröisi hetkeäkään. Sellaisia me bodyguardit olemme.

Asiasanat:

Kevin Costner Bodyguard isä poika vauva lapsi henki asiakas kasvatus vanhempi vanhemmat huolehtiminen vahtiminen

Sivut

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA.

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo Kymäläinen Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari Welling Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona Haarala Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.