Koirankakattajat vs. kakkakääkättäjät


Kevät toi, kevät toi … koirankakan ja koirankakkakiukun. Kansalaiset, medborgare: kakkaan ei kuole!

Koirat, nuo lutuiset sohvanvaltaajat ovat monen ihmisen vihan kohde erityisesti keväisin. Koska ne kakkivat. Tampereen suunnalla koiranomistajia on jopa nimettömästi uhkailtu rakkien myrkyttämisellä, jos holtiton ulostamiskäyttäytyminen ei lopu (AL, 5.3.2013).

Koirat tietysti ovat syyttömiä. Nehän vain tekevät sen minkä me ihmisetkin: huolehtivat vatsansa toiminnasta. Syyttävän sormen oikea kohde ovatkin koiranulkoiluttajat.

Paitsi, että ei ole. Koska osa ulkoiluttajista huolehtii kakat roskiin, osa ei. Olen päättänyt uskoa, että valtaosa huolehtii.

Ei siis ole oikeudenmukaista mulkoilla kaikkia koiran kanssa kulkevia. Itse asiassa silmiään ei kannata muljautella ensimmäisellekään karvaturrin omistajalle, vaan kakattajakohteen kanssa pitäisi yrittää puhua asiallisesti, huomauttaa vihanhallinnasta Käytä kiukkuasi - aggressio voimavarana -kirjan kirjoittanut sosiaalipsykologi Janne Viljamaa (kuvassa):

”Pitäisi välttää sinä-viestintää ja sen sijaan viedä huomio omiin tunteisiin, puhua siitä miltä minusta tuntuu kun tuo kakka jää tuohon. Koirankakan takia ei kannata ottaa vatsahaavaa ja kehitellä kostofantasioita.”

Kakkapoliisien, valvontakameroiden ja linnatuomioiden puuttuessa kakkojen siivoaminen pois sieltä minne ne eivät kuulu edellyttää yleistä hyvää tahtoa pitää paikat siistinä. Sitä ei kaikilla kerta kaikkiaan ole.

”Narsistinen öykkäri katsoo, että hänellä on oikeus kakattaa koiransa vaikka missä. Muut kantakoot kakkapussia”, Viljamaa sanoo.

Tällaisesta tapauksesta on kyse tragikoomisessa todellisuuspohjaisessa kakkakertomuksessa, jonka vasta kuulin:

Pienen Piskin omistaja, vanhempi rouva, sätti nuorta naista, joka oli juuri korjaamassa Ison Hurttansa jätöksiä. Rouva ei uskonut, että tyttö varmasti korjaisi kakat, vaan kääkätti aikansa ja jatkoi matkaansa. Hetkeä myöhemmän tyttö ja Iso Hurtta etenivät kävelyllään rouvan ja Pienen Piskin kannoille. Mitä tapahtuu!? Piski paskoo ja rouva jatkaa tyynesti kävelyä. Tyttö tarjoaa kohteliaasti kakkapussia, mihin rouva tokaisee, että hänen koiransa kakka on niin pientä, ettei sitä tarvitse korjata! Kävelymaastoon jäi tytön mielestä kakkijansa kokoon nähden kiitettävää kokoa oleva jöötikasa.

Häiriökakattajia siis on. Tunnustetaan se, mutta muistetaan myös, että ei ole kiellettyä siivota vieraitakin kakkoja. Näin on tehty esimerkiksi Tampereella talkoovoimin. 

Jos/kun kakkaviha nousee, muistakaamme sosiaalipsykologin vinkki: enemmistön kohdalla ystävällinen puhuminen auttaa.

Ja onneksi kevättalven kakkarumba on pian ohi. Kiitos sateiden, talkoiden ja puistotyöntekijöiden kadut ovat kohta taas siistejä – aina seuraavaan kevättalveen saakka.

Kesäisinhän kadut pysyvät vähäkakkaisina, koska koirat joko sontivat vähemmän tai omistajat pussittavat enemmän. Talvella sen sijaan osa ulkoiluttajista tuntuu vaipuvan horrokseen eikä jaksa, viitsi, tarkene tai ymmärrä korjata kakkoja. Eihän kukaan niitä sieltä lumen alta näe! Paitsi sitten kun lumet sulavat.

Koitetaan kestää.

PS. Janne Viljamaan valokuvan on ottanut Pertti Nisonen. Ja huom: ensimmäisen kuvan pyllistävä Jaajo ei maisemaa sotke! Emäntänsä Anne Roine siivoaa kyllä jäljet.

-----------
Lisää aiheesta Puoli seitsemän lähetyksessä tiistaina 23.4. YLE TV1 klo 18.30. Haastattelussa mm. sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa.

7 kommenttia

Pitäisihän jokaisen koiran omistajan olla niin valveutunut jo kun se on joka vuosi vuodelta puheenaiheena, pussi taskuun ja kakkakasa pois. Se enempi ärsyttää kun se läjä korjataan pois ja sitten se pussi heitetään nurmikoille.
Se kun ei korjaa niin astukoon itse joka kerta siihen läjään kun ulkoilee haukun kanssa. Itse korjaamme hoidetuilta alueilta pois.Meillä kunnan puolesta on vielä pussiautomaatteja joista saa ottaa pussin, aika härskiä on kun automaatin viereen koir kakkaa niin sitäkään ei korjata pois.Aurinkoista kevättä kakoista huolimatta :D

Talvellahan sitä keräämistä hankaloittaa se, että koira menee pitkälle penkkaan ja ihan niin fanaattinen kerääjä en ole että lähden polvia myöten kahlaamaan kakkojen perässä. Toki aina kun mahdollista, pyrin ne ottamaan pussiin ja roskikseen.

Koiran omistajana toivoisin enemmän roskiksia mihin kakkapussin voisi jättää. Ei ole kiva kävellä kilometrikaupalla koirankakkapussi hyppysissä heiluen....

Aha nyt jo televisiossakin näistä koiranpaskoista, kumma kun ei esim. tämä "asiaohjelma" tee juttua mitä muuta sieltä lumenalta paljastuu rikkinäisiä kaljapulloja, limu ja kaljatölkkejä, muovipusseja, kaikennäköisiä muovisia ruokapakkauksia pahvisia kaljasalkkuja ym. lasi ja muovitavaraa kumpikohan maatuu nopeammin se koiranpaska vai muovi, alumiini, lasi.
Eipä nuo kiinnosta vaan tuo "jokakeväinen koiranpaska"

Kakkojen määrä ei riipu vuodenajasta. Ei myöskään siitä, onko lasia ja muuta roskaa. Kakka on kakkaa ja merkkaa koiranulkoiluttajan sivistymättömyyden. Perustakaa yhdistys: Kakattajat Ilman Pussia. Hyvä idea olisi myös Koirankakkamäki-elämyspuisto.

Koirankakkakeskusteluun lisämaustetta!

Hajoamisaikoja luonnossa

Koiran jätökset pari viikkoa (kesällä)
Sanomalehti muutama viikko
Paperinenäliina kahdesta viiteen kuukautta
Biojätepussi joitakin kuukausia
Kertakäyttöinen kahvimuki paperiosat kolme vuotta, muovikalvo kymmeniä vuosia
Tupakantumppi 10 - 15 vuotta
Tupakka-aski, maitotölkki viisi vuotta
Purukumi 5 - 25 vuotta
Nakkarin rasia vähintään 100 vuotta
Muovipullo vähintään 260 vuotta
Oluttölkki, limutölkki 200 - 500 vuotta
Kaupan muovinen hedelmäpussi jopa tuhat vuotta
Muoviset kertakäyttöaterimet tuhansia vuosia
Lasipullo ei koskaan

Niin ne koiratkin merkitsevät reviirinsä. Koirankakkapusseista olen joskus kuullut.

Puoli seitsemän

Hyväntuulinen asiaohjelma tiistaista perjantaihin klo 18.30 Yle TV1:lla. Juontajina Mikko Kekäläinen ja Ella Kanninen

 

 

 

 

PS viikolla 11

Vieraat: 

  • Ti 11.3.  Jasper Pääkkönen
  • Ke 12.3. Jussi Raittinen
  • To 13.3. Tuukka Temonen
  • Pe 14.3. Kake Randelin

Instagram

instagram.com/puoliseitseman »

Seuraa blogia:

» Bloglovin
» Blogilista

 
 
 

Blogiarkisto

2013

marraskuu

lokakuu

syyskuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu