Hiihdon oppiminen osa 3
Peruin perjantaiksi suunnitellun iltamäessä harjoittelun koska oli niin kylmä. Pelkäsin että lapsilta menee motivaatio jos mäessä on turhan kylmä. Peuramaa Skin hiihdonopettaja Mathias Dahlqvist vahvistikin, että Kirkkonummella mäessä tuulen myötä pakkasen purevuus oli lähempänä -30C illalla. Tosin hän ja toinen hiihdonopettajamme Pernilla olisivat olleet valmiita laskettelemaan.
Ilman harjoitusta ei opi, joten suuntaamme Peuramaan rinteille huomenna. Seuraava opetus on tosin vasta parin viikon päästä, mutta itsekseen harjoittelu auttaa paljon. Ja meillä kaikilla on "läksyt" opettajilta, eli tekemistä riittää. Huomaan, että minulla menee muutama lasku ennen kuin edes muistan mitä edellisellä kerralla on opittu, että alkuun on takapakkia siihen verrattuna, mitä edellisellä kerralla jo sujui. Toisin kuin lapsilla, jotka aloittavat saman tien siitä mihin jäivät edellisellä viikolla.
Monet ovat kysyneet miten tätä kuvataan. Kuvaaja on superhiihtäjä, Monomeno-ohjelmaakin tehnyt Eppu Kärki. Hän hiihtää kameran kanssa etu- tai takaperin, tuntuu että ylösalaisinkin. Ja väliin heittää kokeneen laskijan käytännön neuvoja jotka ainakin minua auttavat. Hän kuvaa käsivaralla Panasonicin pienellä P2 videokameralla ja Go Pro kameralla jonka hän kiinnittää monopodin päähän tai vaikkapa sukseen.
Fysiatri Jarno Gauffin sanoi, että harjoittelua tarvitaan paljon, vaikkei ns lihasmuistia olekaan. Ja mitä enemmän ikää, sitä enemmän harjoittelua tarvitaan. Eli lähdemme mäkeen harjoittelemaan taas huomenna, tarpeeksi kerroksia vaan päälle niin eiköhän se siitä!
Juttu kuuluu viisi-osaiseen sarjaan "Miten ihminen oppii eri iässä". Testissä laskettelu.
