Miten ihminen oppii eri iässä – testissä laskettelu
Miksi tuntuu siltä, että lapset oppivat asioita helpommin? Onko lapsen ylivoimainen oppimiskyky fyysistä, hermostollista? Entä miten ihminen oppii uusia motorisia taitoja vanhempana? Puoli seitsemän seuraa kuukauden ajan, kuinka 6-69 –vuotiaista koostuva testiryhmämme oppii laskettelun salat.
Testiryhmä: Isoisä Kimmo 69 v, Aurora 14 v, minä- Pauliina yli 40 v, Otso 9 v ja Lotta 6 v.
Haluan selvittää, miten ihminen oppii uusia motorisia taitoja eri iässä eli miten ikä vaikuttaa oppimiseen. Missä iässä lapset oppivat parhaiten, onko olemassa tiettyä herkkyysikää? Onko lapsella ylivoima oppimisessa, ja voiko aikuinen kompensoida sitä? Mitä lihasmuisti on? Pitääkö tehdä 10 000 toistoa, jos haluaa oppia jotain kunnolla? Näihin kysymyksiin etsin vastauksia testaamalla ja juttelemalla asiantuntijoiden kanssa.
Testiryhmän opettajina toimivat Kirkkonummella Peuramaa Ski –hiihtokoulun Pernilla Stenbäck ja Mathias Dahlqvist. Myös fysiatrian erikoislääkäri ja psykologi jakavat tietojaan blogin seuraavissa osissa.
Ensimmäisellä hiihtokerralla opettajat arvioivat hiihtäjien taitoja. Pernilla otti huomaansa aikuiset. Isoisä ei ole koskaan lasketellut, mutta hiihto on hyvin hallussa. Itse olen ollut lasten mäessä jo monta kertaa, mutta silti tuntuu, etten opi mitään enkä ymmärrä miten sukset toimivat.
Mathias opetti lapsia leikin kautta. Lotan ikäiset 6-7 -vuotiaat ovat erityisen herkkiä kritiikille, joten heitä neuvomisessa toimii parhaiten kannustus. Otsolla on hallussa perustaidot ja paljon intoa, mutta hioimista riittää. 14-vuotias Aurora hallitsee myös perusteet, mutta ei ole koskaan saanut kunnon opetusta. Hiihtokoulun opettajat sanovat, että asiat olisi hyvä oppia alusta alkaen oikein, ettei tule oppineeksi vääriä liikeratoja.
Mathias neuvoo Otsoa auraamaan jos tulee liikaa vauhtia.
Pernillan mukaan aikuisten pelkokerroin lisääntyy iän myötä, varsinkin naiset alkavat pelätä kaatumista. Minuakin pelottaa liika vauhti ja tietysti kaatuminen on myös noloa. Pernilla kertoi, että joskus aikuisen kaatuessa hän heittäytyy itse viereen, niin oppilasta ei nolota niin paljon. Hän neuvoi, että päästäkseen ylös pitää laittaa sukset vierekkäin ja mäkeen nähden poikittain, ojentaa kädet eteen ja punnertaa itsensä ylös. Hän kannustaa kaltaistani pelokasta oppijaa laskemalla itse takaperin, jotta saa säilytettyä katsekontaktin oppilaaseen. Itse olen ollut vasta lastenmäessä ja pikkumäessä, mutta tahdon saada niin paljon varmuutta laskemiseen, että uskaltautuisin myös isompiin mäkiin lasten perässä.
Paras vinkki oli mielestäni se, kun Pernilla neuvoi nojaamaan reilusti monojen etureunaan ja taivuttamaan polvia. Meitä kaikkia auttanut harjoitus oli sellainen, missä pidimme sauvaa käsien päällä kuin tarjotinta: siinä tuo painon automaattisesti eteen, samoin kädet, ja miettii enemmän sauvaa kuin pelkojansa.
Hiihdonopettaja Pernilla sanoo, että aikuistenkaan ei tarvitse pelätä itsensä nolaamista vaikka kaatuisikin. Ja minähän kaadun vaikka tasaisellakin maalla.
Saimme kaikki opettajilta läksyjä ja pyrimme käymään Kirkkonummella Peuramaan rinteissä vähintään kerran viikossa tammikuun ajan. Lotan pitää tehdä ns. tiikerin raitoja eli hiihtää rinteen laidasta laitaan käännellen, jotta vauhti pysyy hallussa. Otso harjoittelee etenkin 360-asteisia käännöksiä. Auroran tulee treenata ”hockey-stoppeja” eli luistelusta tuttuja jarrutuksia. Isoisän ja minun pitää vaan laskea pientä mäkeä ja harjoitella tasapainoa ja painonsiirtoja.
Blogin seuraavissa osissa fysiatri Jarno Gauffin Kuntoutus Ortonilta kertoo lääkärin näkemyksen siitä, miten oppiminen sujuu eri-ikäisiltä. Käsittelemme myös rinneturvallisuutta sekä välineitä, ja seuraamme tietysti testiryhmämme edistymistä! Siis toivottavasti edistyn minäkin.
Lotta ja Otso tekevät sauvaharjoitusta mäessä.
Juttu kuuluu viisi-osaiseen sarjaan "Miten ihminen oppii eri iässä". Testissä laskettelu.
