Tuomaksen selibaatti: Päivä 21
Päivä 21.
Tämä homma alkaa hiljalleen muisttuttaa kidutusta. Silmäni täyttyvät jatkuvasti kuvista, jotka tuo mieleen sen mistä täytyy pidättäytyä. Nyt uskoani koetellaan enemmän kuin kertaakaan koko lakkoni aikana. Pakko myöntää, että retkahtaminen on mielessäni jatkuvasti.
Itse asiassa en osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, että kohta tämä koko homma on ohi. Mietin tuota horisontissa siintävää hetkeä ja lasken päiviä. Lakon loppumiseen on 9 päivää. Aika tuntuu ikuisuudelta. Takana on kaksi kolmannesta ja jotenkin ajattelin, että tässä vaiheessa homma alkaisi helpottaa, mutta niin ei ole ainakaan vielä käynyt.
Millähän ihmeellä kestän loppuun asti?