Katselin äskettäin omenapuiden ammattilaisen, herra Nylundin kanssa sotkuiseksi rönsynnyttä omenapuutamme. Nylund ei halunnut leikata oksia liikaa. ”Jos oksia karsii liikaa, puu työntää esiin rumia lehtiversoja. Jostain se vanha lehtimassa ulos tulee, koska puulla on samat juurensa.”

Nyökyttelin ymmärtäväisesti, vaikka ajattelinkin jo omenapuun sijasta yhteiskunnallisia epäkohtia. Ei rikollisuudestakaan päästä eroon poliisien ja vankiloiden avulla, jos niiden juuriin ei puututa. Sama yhteys pätee moniin muihinkin elämän ilmiöihin. Tajusin, että tämä herra Nylund on totisesti mies, joka ymmärtää maailman menoa syvällisesti!

Kevään tekstiviestikohu ministerin ja stripparin viestinnästä on nostanut kaksimielisen puutarhanhoidosta puhumisen jopa erään sorttiseksi muoti-ilmiöksi. Ja mikäs siinä, luonnon suurista voimista ja niiden hallitsemisesta on kyse niin seksuaalisuudessa kuin kasvimaan hoidossakin.

Mutta herra Nylundin puhuessa tajusin, että puutarhanhoito on enemmän kuin niljakkaita vihjauksia. Puutarhan ja luonnon ilmiöiden ymmärtäminen aittaa meitä näkemään, miten koko maailma toimii.

Puutarhanhoitopuheelle pitää siis palauttaa sen luontainen arvovalta. Ja nyt pitää kaivaa esiin puolalaissyntyisen Jerzy Kosinskin vuonna 1971 suomennettu kirja Mukana kuvassa. Kirja tunnetaan parhaiten elokuvasta Tervetuloa Mr Chance, jossa Peter Sellers esitti ikimuistoisesti hieman yksinkertaista puutarhuria, josta lopulta leivottiin Yhdysvaltain presidenttiä.

Mr Chancen viisaus perustui hänen ammattiinsa. Kun presidentti kysyi häneltä, kannattaisiko maan taloutta herätellä tilapäisellä elvytyksellä, mr Chance vastasi: niin kauan kuin juuret eivät ole vahingoittuneet, kaikki on hyvin.

Aristoteleen kantapään sitaattivinkkitoimitus suositteleekin siis tällä viikolla kuulijoille puutarhanhoitoa.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Ihmisen pariutumisvietti on valtava voima, jota kaikki ihmisyhteisöt pyrkivät kanavoimaan yhteisön kannalta rakentavaan suuntaan rajoittamalla sitä jollain tavalla. Tästä syystä esimerkiksi seksuaaliasioista puhuminen on länsimaisissa yhteiskunnissa enemmän tai vähemmän tabu.

Tabuja pitää olla, koska ne luovat kulttuuriin syvyyttä, kun kaikki ei ole banaalia ja arkista. Mutta seksuaaliasioiden kohdalla ihmisten elämää helpottaa ja parantaa, jos tästä tabusta oppii hiukan joustamaan ja jakamaan ajatuksiaan kumppaninsa kanssa hienotunteisesti.

Kuin tilaustyönä tähän tarkoitukseen ovat Outi Popp ja Päivi Björkenheim julkaisseet hiljattain olennaisen suomi-englanti-suomi seksisanaston nimeltään Kättä pidempää — Harder Than Rock. Kattava opus sisältää kaikki sanat, joita kukaan haluaa seksihommista sanoa suomeksi, slangiksi ja englanniksi. Ja paljon myös sellaista, mitä ei välttämättä koskaan halua kenellekään sanoa, mutta jonka tietäminen on yleissivistyksellisesti avartavaa.

Kättä pidempää kertookin, mitä on vaakaduetto, millainen mies on fruittari, kuka on jalanlämmittäjä ja että siansolmu tarkoittaa avoliittoa. Ja muistuttaa, että G-piste on saanut nimensä 1881 syntyneen lääkärin ja tiedemiehen Ernst Gräfenbergin mukaan.

Kirja tarjoaa avun myös siihen viime vuosikymmeninä yleistyneeseen ongelmaan, millä vähänkään luontevalla nimityksellä kutsua avopuolisoa. Avovaimo on tietenkin vaimoke, mutta avomies olkoon limpputoukka!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Hyvät toverit, hyvät porvarit ja rakas poliittinen keskusta! Tänä vappuna Aristoteleen kantapään sitaattivinkkipartion palopuheen aihe on ytimekkäästi seuraava: vastakkainasettelun aika ei ole ohi! Vaikka muut yrittävät toista väittää, vastakkainasettelu hyvän suomen kielen ja huonon suomen kielen välillä ei ole kadonnut vaan elää voimakkaana!

Tämän huomaamme joka päivä monta kertaa. Huomaamme sen vaikkapa ilmiantaja-nimimerkki Harrin ilmiannosta, joka koskee Kokoomuksen ajatuspajan Suomen Toivon tulevan seminaarin aihetta. Se on:

Seminaari työn kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmasta

Kuulitte aivan oikein, kohtaanto-ongelma! Sana kohtaanto ilmestyi kieleemme vuonna 1980, kun Pekkasen & Sutelan kansantalouden oppikirjassa kerrottiin, että verorasituksen kohtaanto tarkoittaa sitä veromäärää, jonka kukin yksilö tai yksilöryhmä viime kädessä joutuu maksamaan.

Sen jälkeen kohtaanto-sanasta innostuivat kaikki, jotka haluavat vaikuttaa fiksummilta kuin ovatkaan, ja myös kertoa sen kaikille käyttämällä sanaa kohtaanto suomen kielen sanan kohtaaminen sijaan. Sana on ollut menossa jo pois muodista, mutta nyt Suomen Toivo kaivaa sen esiin seminaarinsa nimeen.

Sitaattivinkkiosastomme suosittelee sanan kohtaanto käyttöä aina, kun haluaa antaa itsestään hienostelevan pölvästin vaikutelman! Jos Suomen toivo on kohtaanto-sanan käyttäjissä, kyseessä on pikemminkin suomen epätoivo!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Aristoteleen kantapää arvioi maailmaa ja ihmisiä sanontojen, kielikuvien ja sanojen perusteella, mutta on muitakin tapoja. Yksi nykyään varsin suosittu maailmankatsomus on arvioida kaikkea rahalla, vaikka se tuntuukin meistä varsin koomiselta ajatukselta!

Parisataa vuotta siten elänyt Adam Smith oli yksi varhaisista teoreetikoista, jotka kokeilivat kaiken mittaamista rahan avulla. Hänen villi ideansa siitä, miten omaan voittoon tähtäävä rajoittamaton talouselämä lopulta tuottaa kaikille yhteistä hyvää on jäänyt elämään, koska monen mielestä sen avulla voi kääriä merkittäviä voittoja.

Brittiläinen kirjailija P.J. O’Rourke on paneutunut Adam Smithin ajatuksiin ja kirjoittanut niistä nykylukijalle mainiosti avautuvan versionsa, joka on juuri ilmestynyt suomeksikin. Opus on terveellistä luettavaa, se muistuttaa, että Smithin tarkoituksena ei ollut puolustaa ryöstökapitalismia vaan kritisoida aikansa merkantilistista talousjärjestelmää. Itse asiassa Smithiä voi tulkita vaikkapa niin, että hän vastustaa julkisten palvelujen yksityistämistä.

Viikon sitaattivinkiksi kohotamme opuksesta seuraavan O´Rourken kiteytyksen, jossa hän alleviivaa sitä, miten raha tuottaa varallisuutta vain, kun sitä käytetään:

Aivan kuin Smith olisi todistettuaan ensin, että kaikki voivat saada lisää rahaa, todistanut seuraavaksi, ettei rahalla voi ostaa onnea. Eikä sillä voikaan. Sillä voi vuokrata onnea.

Nasevasti sanottu. Rahan vaikutukset ovat siis väliaikaisia! Jos haluamme pysyvää onnea, meidän ei kannata turvautua rahaan. Tässäpä miettimistä kaikille niille irwingoodmanilaisille talousteoreetikoille, joiden mielestä raha ratkaisee.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Jalkapallokulttuuriin kuuluu kaikkialla maailmassa voimakas sitoutuminen suosikkijoukkueeseen. Tähän kuuluu lempinimen antaminen oman maan joukkueelle. Nigerian jalkapallomaajoukkue on Super Eagles eli superkotkat. Azerbaidzanin edustusjoukkueen lempinimi on runollisesti Odlar Yurdu eli Tulen maa. Maltalaiset jalkapalloilijat taas ovat Pyhän Johanneksen ritareita.

Suomalaisilla jalkapallon kannattajilla onkin ollut vaikeuksia seistä maajoukkueensa takana, kun joukkueella ei ole ollut vakiintunutta lempinimeä. Suomen joukkueen menestys ei kansainvälisten suurkisojen karsinnoissa ole ollut kehuttava, joten vielä muutama vuosi sitten maajoukkueen kutsumanimiksi ehdotettiin nimiä puppelit tai kansallisromanttisesti tontut.

Viime kesän Belgia-maaottelu kuitenkin toi avun tähän hätään. Helsingin olympiastadionille pesiytynyt Bubi-huuhkaja keskeytti ottelun noin kuudeksi minuutiksi lentämällä kentälle. Heti kun huuhkaja lensi tiehensä, Suomi meni pelissä 1-0 -johtoon.

Siitä lähtien Suomen jalkapallomaajoukkuetta on nimitetty Huuhkajiksi. Huuhkajat on oiva nimitys joukkueelle, jota leimaa tietty hitaus, mutta jota kuitenkin halutaan arvostaa. Aristoteleen kantapää kehottaakin kaikkia kuulijoitaan puhumaan tästä lähtien Huuhkajista ja toivoo joukkueelle viisautta kukistaa vastustajansa myös päiväsaikaan.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

On olemassa asioita, joita ei voi ilmaista puheella eikä sanoilla. On tunteita ja tilanteita, jolloin paremmin kuin salkullinen sanoja toimii vesivärimaalaus tai huilunsoitto. Tai kimppu kukkia.

Tähän totuuteen viittasi kansainvälisen kukkakaupan muinainen mainoslause sano se kukkasin. Vanhan sloganin päivittäminen lienee ollut mielessä kouvolalaisella kukkatukulla, kun se yllyttää narsissipussiensa kyljessä floristiseen kommunikaatioon näin:

Puhu minulle kukkaa.

Poikkeuksellinen ilmaus hätkähdyttää, niin kuin mainoksen tarkoitus onkin. Partitiivin avulla puhutaan yleensä kieliä ja murteita kuten suomea, hebreaa tai savoa mutta myös muita substantiiveja kuten potaskaa ja lannan alatyylistä synonyymiä. Ken Keseyn kirjaan pohjautuvassa modernissa tukkilaiselokuvassa Ei tuumaakaan perheen isä ivaa opiskelijanuorukaista ja pyytää tätä puhumaan perheelle malliksi triginometriaa.

Jokin päässä kuitenkin sanoo, että mitä tahansa yleisnimeä ei kuitenkaan voi ruveta yhtäkkiä puhumaan, etenkään kovin konkreettista esinettä. Voisiko metsuri puhua puille sahaa? Ompelija puhua neulaa? Puhunpa autolle vähän kesärengasta?

Niinpä Aristoteleen kantapää antaakin viikon sitaattivinkiksi, että jos puhujan suomen kielitaju on sitä luokkaa, että tekee mieli puhua kukkaa, parempi olla hiljaa ja antaa se kukkakimppu!

Pasi Heikura
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Jotain hyvin olennaista suomalaisuudesta kertoo se, että parhaana suomalaisena rock-levynä pidetään Hurriganesin 1974 ilmestynyttä Roadrunner-levyä ja parhaana rockbiisinä kyseisen levyn raitaa Get On. Mainitun albumin kappaleista puolet on 50-luvun amerikkalaisia rokkistandardeja ja yhtyeen omat teokset Get On mukaan lukien ovat samantyylistä suoraa rokkia siansaksateksteillä, jotka vain kuulostavat englannilta.

Englanninkieli on koko ajan enemmän läsnä meidän suomalaistenkin elämässä, joten on vain luonnollista, että Hurriganes-yhtyeen laulaja Remu Aaltonen on aikamme suuria sankareita. Mieshän laulaa englantia vakuuttavasti tietämättä, mistä laulaa. Tähän jokainen suomalainenkin haluaa päästä!

Mutta tänään sitaattivinkkimme korostaa Remun avulla suomenkielen hienoutta. Jukka Annala on tehnyt erinomaisen huolellista työtä kirjoittaessaan Remu-sanakirjan, jossa selvitetään Remun persoonallisen kielen salaisuuksia. Samalla kirja luo henkilökuvan miehestä, joka löytää osuvan ja ytimekkään ilmauksen asialle kuin asialle. Sanakirjan osastosta P löytyy hakusana peräpukamien takapiha. Termi viittaa nasevasti kotoiseen isänmaahamme ja se on peräisin haastattelusta, jossa Remu kertoi aikoinaan, miksi alkoi soolourallaan laulaa suomeksi:

Kun me ollaan täällä peräpukamien takapihalla, niin täytyy heittää peräpukamien kieltä.

Eipä näitä Perämeren rantamaisemien sijaintia Euroopan sydänmaihin verrattuna voi täsmällisemmin määritellä! Olkaamme siis ylpeitä synnyinmaastamme peräpukamien takapihalla ja puhukaamme peräpukamien kieltä selkä suorana perinteitä kunnioittaen!

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Tämän viikon sitaattivinkki tulee 80-vuotiaan Agnesin äidiltä. Agnes on yksi vanhuksista, joita Fredrik Colting, Carl-Johan Gadd ja Karin Davidson haastattelivat hauskaan kirjaseensa nimeltään Elä, kuolet kumminkin, joka on hiljattain ilmestynyt suomeksi.

Kirjassa on paljon viisaita ajatuksia kypsiltä ihmisiltä, vaikka opusta hiukan häiritseekin eksotisoiva ja hiukan huvittunut asenne vanhojen ihmisten puheita kohtaan. Nyt emme kuitenkaan välitä siitä vaan lainaamme Agnesin äidin ajatusta kuolemisesta. Agnes kertoo:

Äidilläni on ihana elämänasenne mitä tulee kuolemaan. Aina kun joku kuolee hän sanoo: ”Jaaha tässäkin on yksi juttu, josta me emme tiedä mitään, mutta hän tietää”.

Ja mitäpä tuohon on lisäämistä! Muuta kuin että vanhemmat ihmiset ovat usein yksinäisiä, joten keskusteleminen heidän kanssaan kannattaa kaksinkertaisesti: nuorempi saa viisautta ja vanhempi juttuseuraa.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Aristoteleen kantapään sitaattivinkki korjaa tällä viikolla sen huutavan epäkohdan, että aina vaan siteerataan Aleksis Kiveä eikä Minna Canthia juuri ollenkaan. Canthin tuotanto on täynnään rempseitä henkilöitä, tiukkoja tilanteita ja värikästä kieltä. Kyllä sieltäkin arkipäivään sattuvia lausahduksia löytyy!

Tähän asti olemme alkoholinkäyttötilanteissa tottuneet lainaamaan Aleksis Kiven Nummisuutarit-näytelmän Eskoa, joka juo ensimmäistä kertaa viinaa ja hihkuu vaikutelmiaan suutari Antrekselle näin: Tämä on niin lystiä! Taivas ja maa lyövät kupperikeikkaa ja sinä pyörit silmissäni kuin apina markkinoilla ja kuitenkin tahtoisin sinua hellästi suudella!

Myös Minna Canthin tunnetussa näytelmässä Työmiehen vaimo vuodelta 1885 juodaan viinaa ja pyritään naimisiin. Näytelmän keskushenkilö Risto on Nummisuutareiden Eskoon verrattuna hyvin realistinen alkoholinkäyttäjä. Canthin viinaan menevä Risto ei ole lainkaan koominen hahmo. Hän menee näytelmän mittaan naimisiin ja lopulta tappaa nuoren vaimonsa suruun pettämällä tätä nuoruudenrakastettunsa kanssa. Pian rakastajatarkin tajuaa Riston olevan hulttio ja koettaa tappaa miehen ja itsensä, mutta Risto järjestää hänet vankilaan ja lähtee sitten tyynesti ryyppäämään poliisien kanssa.

Kun tämä meille kaikille nykymaailmastakin tuttu raadollinen miehen malli Risto alkaa häissään ryypätä, hän lausahtaa hyräillen: enkös minä häissäni Sais´olla vähän päissäni. Siinäpä oiva lausahdus meille kaikille, kun alamme kallistella lekkeriä: hyräilkäämme: enkös minä häissäni Sais´olla vähän päissäni ja miettikäämme juodessamme kaikkia tuntemiamme ristoja.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Keskusteluun ulkoavaruuden mahdollisten asukkaiden kanssa on hankala varautua etukäteen, koska heidän kommunikoinnin tavoistaan ei tiedetä tarpeeksi. Ihmiskunta on kuitenkin tehnyt jo aloitteen ensi kohtaamisen valmistelussa.

Kun Yhdysvaltain avaruushallinto NASA lähetti Pioneer-luotaimensa Jupiteria ja Saturnusta tutkimaan, luotaimen mukaan laitettiin kullattu kyltti, johon on kuvattu muutamia perustietoja Maan asukkaista ja aurinkokunnastamme. Hauskaa asiassa on se, että ajatuksen isä oli tiedemies-kirjailija Carl Sagan, joka myöhemmin kirjoitti kirjan Ensimmäinen yhteys. Siinä ulkoavaruudesta vihdoin kuuluu signaali. Kun tutkijat saavat purettua signaalin, he tyrmistyvät, koska se on televisiokuvaa natsien voitonmarssilta. Pian he tajuavat, että kyseessä on natsien kuvaama maailman ensimmäinen televisiolähetys, joka lähti 1940-luvulla matkaamaan avaruuteen. Ulkoavaruuden äly oli vuosien jälkeen napannut sen antenneillaan ja laittanut matkalle takaisin.

Monien tutkijoiden mukaan myös avaruuden eläjät ovat jo käyneet Maassa kirjoittamassa viestejä. Kiehtovimpia näistä kiistellyistä sanomista ovat viljapeltokuviot. Viljapeltoihin ilmestyneitä laajoja erimuotoisia kuvioita on kenties esiintynyt aina, mutta niiden kirjoitettu historia yltää noin kolmenkymmenen vuoden taakse. Kuvioita on esiintynyt enimmäkseen Isossa Britanniassa ja niiden kultakausi oli 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Osa kuvioista on tietenkin ihmisten tekemiä, mutta kuten parhaisiin ufo-havaintoihin, viljapeltokuvioidenkin selityksiin jää pieni mahdollisuus, että kaikki eivät sittenkään olisi ihmisälyn laatimia. Aristoteleen kantapään viikon sitaattivinkkinä onkin humanoidien kielen opiskelu viljapeltokuvioiden avulla, vaikka internetin kuvasivustoilta.

Kun ensimmäisen yhteyden aika tulee, on hienoa osata ainakin muukalaisten kielen alkeet!
- - -
aristoteles(at)yle.fi