Harvoin pääsee ihmisen lapsi todistamaan sellaista historiallista hetkeä, että voi seurata uuden kulkuneuvon nimeämistä tässä ihanassa reaaliajassamme! Kyllä, ja tästä harvinaisesta kunniasta saamme kiittää ystäväämme Veikkoa, joka lukee Turun Sanomansa huolella.

Veikko lähetti meille leikkeen tammikuisesta Turkkarista. Leikkeessä kerrotaan turkulaisesta kunnallisaloitteesta, jolla pyritään edistämään kävelevien koulubussien toimintaa. Kyllä, kulkuneuvon nimi on kävelevä koulubussi.

Kävelevän koulubussin idea on yksinkertainen: saman seudun koululaiset menevät aamulla läheiseen kouluun kävellen parijonossa niin, että oppilaiden vanhemmat toimivat kukin vuorollaan oppaana eli bussikuskina.

Ja nyt on turha hymyillä vinosti ja ajatella kaikkia muita hassuja turkulaisia asioita. Kävelevä koulubussi on kohta 20 vuotta vanha idea, ja se syntyi Brisbanessa Australiassa liikenneongelmien ratkaisuksi. Siitä lähtien walking school bus on levinnyt ympäri maailman, ensin angloamerikkalaisiin maihin ja nyt myös Skandinaviaan. Monessa maassa vietetään lokakuussa jopa kävelevän koulubussin teemaviikkoa.

Vuosien saatossa idea on saanut yhä uusia perusteita: nyt hankkeiden taustalla on paitsi yhä pahenevat liikenneongelmat, myös lasten ylipainon ehkäiseminen. Molemmat tuttuja ongelmia myös meille suomalaisille.

Joten nyt vaan tekemään koulumatkasta omille ja lähiseudun lapsille hosumisen sijasta hilpeä tapahtuma! Perusta sinäkin kävelevä koulubussi!
- - -
aristoteles(at)sci.fi

Vaikka monella taholla nykyaikaa ja oloja etenkin meillä länsimaissa pidetään vapaampina kuin koskaan, kielenkäyttöämme säätelevät monet tiukat rajoitukset. Kosolti miettimisen aihetta antaa ilmiö nimeltään poliittinen korrektius. Termi on lähtöisin marxilais-leninistisestä perinteestä, jossa ihmisten mielipiteitä mitattiin sillä, ovatko ne linjassa puolueen linjan kanssa.

1970-luvulla käsite levisi Yhdysvaltoihin ihmisoikeuskeskusteluun, etenkin sukupuoli- ja rotukysymyksen pariin. 80-luvulla termiä alettiin käyttää Yhdysvaltain demokraattien piirissä jo ironisesti, ja 1990-luvulla se nousi uudelleen eloon USA:n konservatiivien koulutuspolittisissa hankkeissa. Ja tämän uuden elämänsä aikana termi on rantautunut myös tänne Pohjolaan.

Poliittisella korrektiudellahan tarkoitetaan pyrkimystä löytää kieli ja ilmaukset, jotka eivät loukkaa ketään. Runoilija Panu Tuomi ottaa viime vuonna Kerberos-lehdessä ilmestyneessä esseessään käsittelyyn tämän ”yleisen moraalin” ja asettaa sen vastakkain yksilön ja taiteilijan oman moraalin kanssa. Tuomi kirjoittaa:

...olen lanseerannut oman termini poeettinen korrektius; sen tarkoitus on korostaa henkilökohtaisen moraalin tärkeyttä suhteessa yleiseen moraaliin (eli poliittiseen korrektiuteen), joka helposti tuudittaa ihmisen laiskuuteen ja saa tämän hokemaan pelkkiä ulkoa opittuja lainaviisauksia.

Aristoteleen kantapään sitaattivinkkijaosto suositteleekin meitä kaikkia arkipäivän runoilijoita olemaan tarkkana: kun poliittinen korrektius menee niin pitkälle, että tosiasioista pitäisi poliittisen korrektiuden nimissä vaieta, on aika ottaa käyttöön poeettinen korrektius!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Kuulijamme Jussi Helsingistä on kiinnittänyt huomionsa kiinnostavaan arkielämän ristiriitaan. Miksi kotiin kutsutaan vieraita, kun taas baarissa käydään tapaamassa tuttuja?

Totuushan on aivan toisenlainen. Emme kutsu kotiimme iltaa viettämään aivan keitä tahansa, heidän on oltava paljon tutumpia kuin ne ystävämme, joiden tapaamiseen puolueeton baarin ilmapiiri on paras vaihtoehto. Baarissa seuraa voi vaihtaa mutkattomasti, kun keskustelu tuttavan kanssa on käyty. Kun kutsumme ihmisiä kotiin, sitoudumme nauttimaan heidän seurastaan koko illan ja oletamme, että he nauttivat meidän seurastamme yhtä kauan.

Yksi ratkaisu Jussin ongelmaan sisältyy sanaan vieras. Suomen kielessä sana tarkoittaa sekä kutsuttua vierasta että tuntematonta vierasta. Ruotsissa kutsutaan gäster tai inbjuden ja tuntematon taas on främmande. Suomen kielessä vieras tulee vieressä olemisesta, joka tavallaan viittaa tuttuuteen, mutta vielä vahvemmin vieraan vieressä olo viittaa sivullisuuteen. Suomessa vieraiden vieraus ilmeisesti kertoo siitä, että tuttuja ja ystäviä ei ole tarvinnut kutsua vieraaksi, koska he ovat tulleet käymään muutenkin.

Aristoteleen kantapään sitaattivinkki ei usko voivansa muuttaa yhden vanhan ja keskeisen sanan merkitystä muuksi, mutta voimme kehottaa kuulijoita jättämään väliin baari-illan sekä siihen kuuluvan puolitutuille karjumisen tympeän musiikin ylitse ja sen sijaan kutsumaan viikonloppuna kotiin vieraaksi muutamia tuttuja, ja viettämään heidän kanssaan rattoisan illan!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Moni kuuntelija on varmaan huomannut, miten ajan kuluminen muuttaa asioita aivan toisenlaisiksi. Jos jokin oli joskus jonkinlaista, jonkin ajan kuluttua se onkin aivan toisenlaista. Erinomainen esimerkki tästä on 28 vuotta sitten maamme kulttuuripiireissä virinnyt humoristinen joukkoliike, jonka vaatimuksena oli Keskiolut R-kioskeihin. Hankkeen oli masinoinut hilpeä kulttuurilehti Uusi Laulu ja pian siinä oli mukana laajat joukot taiteilijoita, punkkareita ja muuta hyvän vitsin ymmärtävää porukkaa.

Myös pilalehti Pahkasika oli liikkeessä mukana. Pahkiksen päätoimittaja Markku Paretskoin mukaan "Keskiolut R-kioskeihin oli vallankumouksellinen ajatus 80-luvun alussa. Se oli niin mieletön ja täysin fantasiamaailmasta kuin vain voi olla. Itse asiassa olisi niissä oloissa ollut realistisempaa vaatia sitä, että maapallon kiertosuunta muutettaisiin päinvastaiseksi."

Vaan niin siinä vaan kävi, että Maan pyörimissuunta ei muuttunut, mutta vuonna 1995 Suomi liittyi EU:hun ja alkoholilakia harmonisoitiin niin, että keskiolutta sai kioskilta. Uusi Laulu muuttui Alohaksi ja kuihtui 80-luvulla, Pahkasika lopetti ilmestymisen vuonna 2000. Nyt nuoriso tallaa kadulla kaljapullo kourassa ja mäyräkoirien pahvit ovat harmaan katukuvan ainoa väriläiskä. Sloganissa Keskiolut R-kioskeihin ei ole enää mitään hauskaa.

Viime syksynä kustantamo Johnny Kniga julkaisi jo toisen koosteen Pahkasian parhaita tarinoita massiivisena albumina. Ilmestymisen kunniaksi painatettiin t-paitoja, joiden teksti on erittäin hauska. Se kuuluu näin:

Keskiolut pois R-kioskeista!

Siinäpä kampanja, johon Aristoteleen kantapääkin voisi osallistua! Mutta tätä kaljamarssia odotellessamme voimme vain ihmetellä, miten erilaiset lauseet ovat eri aikoina hauskoja.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Ennen vanhaan nuorille suomalaisille opetettiin poliittisesti korrektia kielenkäyttöä sanomalla, että yksikin kirosana vielä, niin sinun suusi pestään saippualla. Menetelmät ovat muuttuneet, mutta sama henki elää yhä. Talouskeskeiselle ajallemme tyypillisesti kielellisen kasvatuksen syynä eivät nykyään ole hyvät tavat tai moraali vaan taloudelliset näkökulmat.

Ihmisen oman käytöksen yhteys hänen kohtaloonsa on tunnettu jo kauan. Jo muinaiset metsäsuomalaiset tiesivät turkiksia metsästellessään, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Maanviljelyksen mukana väki muutti asumaan kyliin, mutta yhä ihmisten kanssakäymiseen päti se totuus, että sitä niittää mitä kylvää.

Näin vuoden pimeimpään aikaan tuntuu joskus, että mikään ei suju oikein kunnolla. Monille meistä on tuttu vanhan kansan ilmaus sille olotilalle, kun elämä, työelämä ja perhe-elämä sujuvat ainakin näennäisen nihkeästi. Mitäs tässä, jäitä poltellessa on mainio sanonta sille, miten arkipäivä tuntuu vastahakoiselta ja mahdottomalta saada sujumaan.

Tähtitaivas ja sen tutkiminen on luonut monia kuuluisia ilmauksia. Monet näistä avaruudentutkimuksen sivutuotteista, kuten Galilein tokaisu se pyörii sittenkin, Apollo 13 -lentäjien Houston, meillä on ongelma tai ensimmäisen kuulennon ilmoitus maahan Eagle-modulin saapumisesta Kuun pinnalle Kotka on laskeutunut, elävät yhä kielessämme.

Työelämän huonontumisesta on puhuttu viime aikoina niin paljon, ettei töitä ole juuri ehtinyt tekemään. Vaan on työelämässä muitakin vaaroja kuin loppuun palaminen eli burnout. Joillakin on kuulemma töissä liian vähän tekemistä.

Jätteiden kierrättäminen on viime vuosina yleistynyt ilahduttavasti. Monet ovat tottuneet jo erottelemaan biojätteen sekajätteestä ja viemään paristot niille varattuun kierrätysastiaan. Nämä askareet tuntuvat hyödyllisiltä ja varsin arkisilta.

Monissa työpaikoissa saatamme kuitenkin törmätä jätteenkeräysastiaan, jonka käyttö saa aivan raamatulliset ulottuvuudet. Kun säiliössä lukee energiajae, pakanakin alkaa ajatella, mikä on se raamatun jae, josta saa eniten energiaa. Valinnan varaa ainakin löytyy, onhan nykyraamatussa noin 31 166 jaetta.