Tekstiviestien kirjoittaminen on ilmaisun muoto, joka on yllättänyt varmaan kaikki. Varmaan edes villeimmällä mielikuvituksella varustettu tieteiskirjailija ei osannut ennen kännykkää kuvitella, että miljoonat ihmiset viettävät merkittävän osan päivästään kirjoittamalla taskukokoisella kommunikaatiovälineellään tärkeitä tietoja kanssaihmisilleen.

Tietokone on nykyihmiselle yhä arkipäiväisempi apuväline. Kaikenkokoisia tietokoneita on joka paikassa. Älykkäitä koneita on paitsi työpöydällämme, myös piilossa puhelimemme sisällä, automme sytytysjärjestelmää kontrolloimassa ja pesukoneemme ohjelmia säätelemässä.

Tietokoneet auttavat meitä kaikkialla, mutta silti kiinnitämme niihin huomiota lähinnä vain silloin, kun ne eivät toimi. Silloin kiroamme tietotekniikan, mutta silloin kun kaikki toimii, emme muista kiittää apunamme hurisevia mikrosiruvempeleitä. Tähän on tultava muutos!

Aristoteleen kantapään syyskuinen ohjelma äänentoiston harrastajien kielestä sai palautetta kuulijaltamme Villeltä. Ville oli pettynyt siihen, ettemme käsitelleet hifi-laitteiden arvosteluissa käytettävää kieltä. Tässä Ville on aivan oikeassa. Innostuimme niin teknisen sanaston hienouksista, että hifi-harrastajien runollisen arvoituksellinen ilmaisuvoima jäi huomiottamme.

Ville kirjoittaa: mitä tarkoittaa kun soinnissa on auktoriteettia, äänikuva on taka-alalle vetäytyvä tai epäkaiuttimainen?

Rockyhtye Hurriganesin ilmiömäisen musiikkiuran lisäksi yhtyeen johtaja ja rumpalilaulaja Remu Aaltonen on tullut kuuluisaksi jäljittelemättömän kielensä vuoksi. Remun puheessa stadin slangi, mustalaisslangi ja kaduilla opittu terävä kiteytyskyky yhdistyvät kiehtovan aforistiseksi kokonaisuudeksi. Eipä ihme, että Remu on ollut puhumassa jopa äidinkielenopettajille.

Tänään Aristoteleen kantapään sitaattivinkki syöksähtää keskelle muoti-ilmausten alati värikkäänä lainehtivaa maailmaa! Kyllä! Nyt liitymme osaksi sitä ajan hermolla ilkamoivaa sakkia, joka käyttää ainoastaan ajankohtaisia ja tuoreita ilmauksia! Hyvästi kuluneet sanonnat, tervetuloa uudet, raikkaat ja tätä modernia ryhmää yhdistävät sanat, joista in-henkisen jengimme ulkopuoliset juntit eivät ymmärrä mitään!

Planeettojen kiertoratojen tuijottelu syksyisellä yötaivaalla tuo silmien eteen myös tieteen ja uskonnon, historian ja nykyisyyden, matematiikan ja fysiikan sekä tietenkin lentävät lauseet. Aina kun suuntaamme tähtikaukoputkemme kohti Jupiterin kuita, voimme muistella Galileo Galileita, joka ensimmäisenä suuntasi 1600-luvun kuuman keksinnön, kaukoputken, yötaivaalle.

Käytimme ohjelmassamme taannoin sanaa siansaksa, kun tarkoitimme sekavaa kieltä, joka ei merkitse mitään. Saimme kuulijaltamme Laurilta postia:

Sana "siansaksa" ei — käsitykseni mukaan — ole sitä lasten leikkihöpötystä, mitä Suomen pikkuväki on harrastanut, vaan kyseessä on Natsi-Saksan pilkkasana juutalaisten puhumasta jiddisin kielestä, jossa heprean ja saksan kielet ovat sekoittuneet. Älkäämme siis kevyesti käyttäkö siansaksa-sanaa vaan unohtakaamme se aktiivisesti.

Tänään Aristoteleen kantapään sitaattivinkki tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen nimeltään Miten vastaan kännykkäpuheluun. Maailman eniten matkapuhelimia käyttävänä kansana olemme kumonneet ennakkoluulon tuppisuisista suomalaisista, mutta jotain turhan alkukantaista kännykkäetikettiimme on jäänyt.

Puhelimeen vastaaminen on muuttunut. Nykyään näemme puhelimen ruudusta, kuka soittaa, ja niinpä yhä useampi vastaa puheluun sanomalla: Mitä?, No? tai Mitä nyt?

Tänään Aristoteleen kantapään sitaattivinkkiosasto menee metsään. Kyllä, emme enää halua seistä kuin tatti, emmekä rouskutella vanhoja ilmauksia kuin mitkäkin limanuljaskat. Etsimme uutta ilmausta ja avaamme siis sienikirjan.

Suomessa jos missä ymmärretään, mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys. Joka kevät siirrymme arktisesta pakkasesta muutamassa kuukaudessa trooppisiin helteisiin kunnes syksyllä taas uusi jääkausi uhkaa.