Amerikkalainen Howard Rheingold on kirjassaan They Have Word For It koonnut maailman kielistä sanoja ja käsitteitä, joita ei ole käännetty englanniksi. Aristoteleen kantapään on helppo yhtyä Rheingoldin ajatukseen, että tällaisten sanojen ja niiden kautta avautuvien näköalojen tutkiminen on paitsi hauskaa, myös avartaa maailmaamme ja auttaa ymmärtämään vieraita kulttuureja.

Näin kevään juhlan äärellä Aristoteleen kantapään sitaattivihjeosasto kääntääkin katseensa Afrikkaan, ihmisen ja monien ihmisten tapojen syntymäkohtuun.

Vaikka kaikilla afrikkalaisilla ei ole mahdollisuutta nauttia suomalaiseen tapaan keväästä, ylioppilaslakeista ja vappumarsseista, juhliminen ja arjesta irtautuminen on heillekin hyvin tuttua. Ilmeisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tanssimisella ja juhlimisella on syvemmät perinteet kuin muualla, koska bantun kielessä on oma sanansa sille ilmiölle, kun juhlissa on tanssittu jo vähän aikaa ja joku juhlijoista päättää alkaa esiintyä muille juhlijoille ja ravistelee tämän vuoksi vaatteet yltään. Tämähän on meille suomalaisillekin aivan tuttua, joten on aivan loistavaa, että ilmiölle on oma sana. Kyseinen bantun-kielinen sana on mbuki-mvuki.

Italian hiljattaiset vaalit olivat tiukat. Berlusconin ja Prodin kampanjointia oli mukava seurata täällä Suomessa, meillä kun pääministerinä ei ole — ainakaan tällä hetkellä — henkilöä, jonka kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon mitä ilmeisimmin kumpuaa oman edun tavoittelusta.

Italian eloisa keskustelukulttuuri näkyi myös kampanjoinnissa. Suomalaistarkkailijan kulmakarva kohosi, kun lehti kertoi Berlusconin kutsuneen äänestäjiä sanalla, joka tarkoittaa ”kiveksiä”. Toinenkin kulmakarva nousi, kun Prodi kuvaili vastustajaansa Bernard Shaw´ta mukaillen: ”hän käyttää numeroita kuin juoppo lyhtypylvästä: ei valaistuakseen vaan pysyäkseen pystyssä”.

Tänään Aristoteleen sitaattivihje turvautuu vanhaan konstiin: kuunnellaan mitä vanhemmilla ja viisaammilla on sanottavana. Pois nuoruuden päähänpistojen ja kaikkivoipuuden tunteen luoma harhaluulojen itsekäs maisema! Tilalle pitkän elämäntaipaleen ja monen kokemuksen tuoma elämänviisaus!

Ja kukapa olisikaan parempi vanhaksi ja viisaaksi siteerattavaksi kun vastikään 60 vuotta täyttänyt säveltäjä-sanoittaja Kari Kuuva? Kyllä, mies Tango Pelargonian, Daa-da-daa-da:n ja Lärvätsalo Go-Go:n takaa. Mutta myös monen vakavan ja kunnianhimoisen sävellyksen takaa, mies, joka on paitsi menestynyt, myös kokenut aallonpohjat ja noussut niistä.

Onko sinulla aika ajoin asiaa johonkin, niin että käyt siellä säännöllisesti silloin tällöin? Hienoa, sitten Aristoteleen kantapään tämän viikon sitaattivihje osuu elämäntilanteeseesi kuin nenä pään etupuolelle!

Aivan, tänään levitämme edelleen viime vuosina vauhdilla levinnyttä sanaa nimeltään pendelöidä. Yhä useammat kanssakansalaisemme ovat viime aikoina alkaneet pendelöidä. Sitä harrastetaan milloin missäkin, mutta ylivoimaisesti eniten pendelöidään kodin ja työpaikan välillä, etenkin jos jompikumpi on maalla ja toinen on kaupungissa.

Pendelöidä ei ole sanatarkasti pitkän työmatkan synonyymi. Se tulee sanasta pendeli, joka tarkoittaa heiluria. Pendelöinti on siis heilurointia kahden paikan välillä. VR:n Italiasta hankkimat laadukkaat Pendolino-junat lienevät osaltaan olleet levittämässä pendelöinnin ilosanomaa.

Aristoteleen kantapään sitaattivihjeitä tutkiva toimitus on saanut postia! Herra Anttonen kirjoittaa seuraavasti:

”Kunnioitettavaa iltapäivää toimittajalle. Suuren osan elämässäni on saanut hiljattain journalistipalkinnon saaneen ajattelija Pekka Seppäsen viisaus, joka ensimmäisen kerran esiintyi hänen käsikirjoittamassaan Me Muut-sarjakuvassa.

Viisaus kuuluu seuraavasti:
"Vain puudutuspiikki sattui — jos ei olisi puudutettu, ei olisi sattunut sekään."

Tämä lääketieteen maailmasta kumpuava sanonta on löytänyt tiensä
lähes päivittäiseen käyttööni. Se nimittäin voidaan irrottaa alkuperäisestä kontekstistaan, ja sillä voidaan ilmentää kaikenlaisia arjen tuoksinassa tapahtuvia elämän epäloogisuuksia. Näitä tilanteita arkielämä on täynnä, joka lisää sanonnan käyttömahdollisuuksia ja -ikää.”

"Jos taiteen tarkoitus olisi huumata, saada meidät unohtamaan elämä, niin vasaranisku kalloon olisi mutkattominta ja parasta taidetta."

Näin jykevällä Elmer Diktonius –sitaatilla aloitamme tällä viikolla Sitaattivinkkiosuutemme. Näin viihteen kulta-aikana Elmerin lohkaisu on enemmän kuin paikallaan, mutta kauhean monisanainen se on kärsimättömälle nykyihmiselle. Olisiko suomalaisen nykyaforismin kivijalka Samuli Paronen tiiviimpi?

"Paimentaen syntyy karja."

Ei aivan huonosti sanottu! Mutta ovatko agraarit viittaukset hieman outoja urbanisoituneelle kaduntallaajalle? Olisiko Erno Paasilinna modernimpi?

Ihmisten leimaamisen lisäksi paikkojen leimaaminen on hauskaa ajankulua. Moni muistaa vielä, mitä tarkoittaa suomettuminen, tuo sana, joka siirsi Suomea maailmankartalla monta sataa katkeraa kilometriä itään päin.

Siksipä poimimme tänään esiin toimittaja Ritva-Liisa Snellmannin kehittämän termin ouluttua. Ouluttuminen johtuu tietenkin Oulun mainiosta kaupungista ja viime viikkojen merkittävimmästä Oulu-uutisesta. Oululainen kulttuurilehti Kaltio oli nimittäin päättänyt osallistua tanskalaislehden Muhammed-kuvien julkaisusta nousseesta kohusta heränneeseen keskusteluun sanavapaudesta julkaisemalla lisää pilakuvia Muhammedista.

Suomen Euroviisujen edustuskappaleiden maailmassa on paljon hienoa musiikkia ja elämään jääneitä viisauksia, joilla voimme elähdyttää arkisia puhuntatilanteitamme.

Kevät on, vallaton tänäkin vuonna Kari Tuomisaaren Tipitii-kappaleen sanoin.
Menevälle leveilijälle on yhä ajankohtaista näpäyttää Ossi Runteen Playboy-teoksen mukaisesti Nolla nolla seitsemään, nimes muka liitetään, nollat siinä olla vois, mutta seiskan jätän pois.

Eikä aina tarvitse mennä menneisyyteen hyvää löytääkseen. Ajatonta viisautta pullistelee myös Kerkko Koskisen runoilema tämänvuotinen Euroviisuehdokassävelmä Shanghain valot: En kaipaa länteen enkä itään

Tässä vaiheessa kevättä on aika kuunnella viisaampiaan ja valita viikon sitaattivinkki vanhan kansan viisauksista. Vanhalla kansalla oli viisautta niin paljon, että se eli vanhaksi ja viisaaksi. Nuoresta kansasta ei tiedä, kuinka vanhoiksi ja viisaiksi he elävät, joten heiltä ei voi viisautta odottaa.

Maaliskuu oli vanhalle kansalle rakas kuukausi. Se oli ensimmäinen kevätkuukausi ja sen ilmoista saattoi päätellä kevään jatkon ja kesän säätiloista arvokkaista asioita. Ja nyt on muistettava, että puhumme kansasta, jolla ei ollut sosiaaliturvaa eikä lähikauppaa. Tiedot säätilasta eivät olleet tärkeitä siksi, että olisi voinut päätellä, laittaako pikkukengät jalkaan kun kävelee bussipysäkille. Sään vaihtelut vaikuttivat suoraan elossapysymiseen, vähän niin kuin Nokian pörssikurssi nykyisen kansan elämään. Siksi sään ennustaminen oli niin tärkeätä hommaa.

Kalevalanpäivää odotellessa ja olympialaisista toipuessa tekee mieli yhdistää suomalainen ja muinaiskreikkalainen perinne. Muinaiskreikassa ei varmaan talviolympialaisia vietetty, mutta ajatus urheilijoiden tasa-arvoisesta keskinäisestä mittelystä on kotoisin tarujen Kreikasta Olympos-vuoren juurelta.

Hiihtäminen on puolestaan kotoisin tarujen Kalevalasta, sanoivat norjalaiset mitä tahansa. Kun Lemminkäisen piti päästä jahtaamaan hirveä, hän lähti pohjoiseen Kauppi-nimisen lappalaisen kartanoon suksia teettämään.

Ja Kauppihan teki, teki lylyn eli vasemman jalan pitkän liukumissuksen ja teki kalhun, eli oikean jalan lyhyen potkimissuksen, jonka pohjassa oli nahkaa. Ja kummassakin oli jalansija nimeltään päläs. Kädessä ei ollut sauvoja vaan keihäs.