Kieli on yllättävän kelvollinen väline tiedon ja ajatusten välittämiseen. Suomenkin kielessä on sana lähes joka asialle, vaikka meidät onkin viskattu tänne Pohjolaan kauas muista kansoista.

Joskus käy kuitenkin niin, että innostumme hienosta sanastostamme niin paljon, että käytämme liikaa sanoja tilanteissa, joissa riittäisi vähempikin vokabulaarilla briljeeraus. Tällöin yksinkertainen asia ilmaistaan aivan turhin kommervenkein.

Tällaiseen aivan muodiksi saakka kehittyneeseen käsiteklönttiin on kiinnittänyt huomionsa kuulijamme karis. Hän kirjoittaa:

Luovuus on ihmeellinen asia! Viime vuosikymmenen aikana kärsivällisinkin sananmaistelija on kyllästynyt luovuuskieleen ja luovuustermien usein valitettavan tyhjäsisältöiseen ympäripyörittelyyn, mutta onneksi luovuusala osaa uusiutuakin.

Tällä kertaa sitaattivinkkimme on todella käyttökelpoinen, koska se saa luovuuden lentämään ympärillämme kuin ampiainen. Sana löytyy oululaisen Rajalla-tietokirjakustantamon viime vuonna julkaisemasta kirjasta Minne matka luova talous, jonka on toimittanut monessa liemessä keitetty näkijä ja kokija Sam Inkinen. Inkisen aloitusluvussa selvitellään käsitteitä ja heti aloitussivulla Aristoteleen kantapää tarttuu muistikirjaansa uuden sanan vuoksi. Inkinen mainitsee muutamia luovuusalan ydinkäsitteitä ja mainitsee, että nämä ”surinasanat ovat vakiintuneet avainkäsitteiksi ja ydinmantroiksi”! Surinasana on tietenkin suomennos maailmankieli englannin epämuodollisesta sanasta buzzword, joka tarkoittaa suosittua sanaa tai slogania.

Yhdysvalloissa asuu 71 vuotta vanha mies nimeltään Jerry Lee Lewis. Pianistinakin tunnettu Jerry tuli nuorena miehenä kuuluisaksi laulamalla suurista tulisista palloista, soittamalla painoa jalallaan ja menemällä naimisiin alaikäisen serkkunsa kanssa.

Viiime vuonna Lewis julkaisi uuden väkevän levyn Last Man Standing, jonka kappaleissa on monta kantrihenkistä makupalaa. Yksi näistä on Kris Kristoffersonin kynäilemä The Pilgrim eli pyhiinvaeltaja. Kunnon kantrikappaleen tapaan Pilgriminkin sanoitus on retorisesti kadehdittavaa tasoa. Sieltä löytyy rivi, joka tuntuu heti siteeraamisen arvoiselta:

Viulu on soittimena vasta viitisensataa vuotta vanha, mutta sen merkitys suomalaisessakin kielenkäytössä on merkittävä. Olisiko Suomesta tullut näin hieno yhteiskunta, jos kukaan ei olisi maksanut viuluja, vaikka välillä hermot ovat varmasti olleet kireällä kuin viulunkieli.

Pitäisikö viulu jopa julistaa sanontojen soitinkuninkaaksi? Kuka muistaa yhtäkään sanontaa tai fraasia, jossa esiintyisi sellaisia muutoin yleisiä soittimia kuin nylonkielinen kitara, alttonokkahuilu tai sähköurut? Jopa banjon soiminen on tutumpi sanontamaailmasta emmekä saata unohtaa urku auki soittavia urkureitakaan mutta viulu painii omassa sarjassaan.

Tänäkin jouluna moni meistä saa lahjaksi niin sanotun mp3-soittimen, pienen massamuistivärkin, johon voi ladata haluamaansa musiikkia ja kuunnella sitten nappikuulokkeista kätevästi missä tahansa.

Ihmiset kautta maailman ovat löytäneet musiikin kuuntelun uudelleen näiden mainioiden laitteiden avulla. Mieleen tulee 1980-luvun alku, jolloin Sonyn Walkman aiheutti ties kuinka monennen musiikin kuuntelun mullistuksen. Silloin kaikilla oli kannettava kasettisoitin vyöllään, kunnes kaikki huomasivat, miten sietämätöntä huojuntaa tärinä kasettisoittimelle aiheuttaa.

Miksi musiikkia sitten pitäisi kuunnella bussissa, lenkkipolulla tai luennolla? Maailman ensimmäisen stereovyön patentoija ja siis kannettavan musiikkisoittimen isä Anreas Pavel kertoi Yleisradion nettisivujen mukaan New York Timesin haastattelussa vuonna 2003 seuraavasti keksintönsä ensimmäisestä kokeilukerrasta.

Liike-elämässä eletään alituisesti ajan hermolla ja siksi sen piirissä kielellinen uusiutuminenkin on taukoamatonta. Tästä meille antaa elävän esimerkin ystävämme Johanan, joka kuunteli marraskuun puolivälissä radiosta ikäviä talousuutisia. Uutiset kertoivat näin:

Kiinteistö- ja huoltopalveluja tarjoava ISS Palvelut aikoo vähentää lähes 200 toimihenkilöä. Yhtiö perustelee vähennystarvetta negatiivisella kasvulla ja heikentyneellä kannattavuudella.

Johanan ihmettelee, mitä negatiivinen kasvu mahtaa merkitä tässä jatkuvaan kasvuun tottuneessa maailmassa ja osuukin kysymyksessään naulan kantaan.

Kukapa meistä ei aina ajoittain olisi kyllästynyt siteeraamaan muinaisia kreikkalaisia viisaita. Niin kuin nyt vaikka iänikuista Theognisia, tuota kaksi ja puolituhatta vuotta sitten elänyttä runoilijaa. Ketä tahansa alkaa tylsistyttää lainata niin pitkän aikaa samaa antiikkista tekstinikkaria, vaikka mies olisi laatinutkin yli 1400 riviä elegistä runoutta.

Theognisin tunnetuimpia keksintöjä on meille kaikille tuttu mietelmä:

Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Eikö alkanutkin heti haukotuttaa? Onneksi meillä on nykyajassakin mestarillisia mietelmien miettijöitä. Kuten vaikkapa kesällä mietelmäkirjallaan Elämä on laiffii debytoinut Matti Nykänen. Juha Veli Jokisen ylös kirjoittamat viisaudet laittavat lukijan parhaimmillaan miettimään koko älyllisellä kapasiteetillaan, eikä sekään aina riitä.

Eräs nykyajan paradokseista on se, että kun olemme päässeet muuttamaan ahdasmielisistä maalaiskylistä vapaamielisiin kaupunkeihin ja cityihin, olemme ahdasmielisempiä kuin koskaan. Erilaisuutta hyväksytään, kunhan ei ole hullu, työtön tai seksuaalisesti poikkeava.

Tämä näkyy myös kielenkäytössämme. Poliittinen korrektius on yhä tärkeämpi puheitamme säätelevä voima. Yhä useampi ennen niin tavallinen sana on nyt ruma tai rivo. Niinpä näiden sanojen korrekteille synonyymeille on koko ajan huutava pula.

Kun ei ole, täytyy lainata. Englantilaiset ja amerikkalaiset ovat jo kauan häpeilleet ihmisen arkipäiväisiä ruumiinosia ja kehitelleet useita kilttejä ilmauksia mm. sille osalle ihmisestä, millä istutaan vessanpöntöllä, mille annetaan piiskaa ja mikä edellä mennään puuhun. Yksi näistä ilmauksista on:

Miksi aina sanoa asiat suoraan? Miksemme miettisi vielä kerran ennen kuin sanomme asiamme ja laatisi sille kalskean kovan ilmiasun sijasta hieman kerroksellisemman ja värikkäämmän muodon?

Aristoteleen kantapään turkulainen ystävä harrastaa vapaa-aikoinaan juniorijalkapallo-otteluiden erotuomarointia. Nämä kiihkeät ottelut ovat täynnä monenlaisia tilanteita ja erotuomarin pitää olla alituisesti varuillaan tapahtumien vaihtuessa tiheään.

Ystävämme kirjoittaa seuraavasti:

Kulmapotkua odotellessa kaverit painivat maalin edustalla, johon totesin: "lopettakaa se Brokeback Mountain siellä". Osoittautui tehokkaaksi tavaksi rauhoittaa jalkapalloileva nuoriso; heti tuli etäisyyttä.

Tänä syksynä Suomessa on keskusteltu viinanjuonnista ennätyksellisen paljon. Kansa on kyllästynyt kaikkialle kuseksiviin juomareihin ja alkoholiveron nostamista vaaditaan harva se päivä. Juhani Seppäsen johdolla täysraittiina olemisesta tai ainakin sen kokeilemisesta on tullut kaikenkokeneiden harrastus-shoppailijoiden uusi extremelaji lämpöjoogan ja viinimatkustelun jälkeen.

Miten sitten käyttäytyä tulevana pikkujoulukautena, kun kaikkialla kuitenkin on glögiä tarjolla? Miten välttää kasvojensa menettäminen siinä tapauksessa että mopo alkaa osoittaa käsistä lähtemisen merkkejä?