Perinteikkään yleisurheilun Suomi-Ruotsi –maaottelun kunniaksi Sitaattivinkkitoimitus nappaa valtaisasta postipinosta tamperelaisen Juhani Laaksosen analyysin nykyajan urheilukielestä:

”Minua on aina ihmetyttänyt urheilijoiden haastatteluissa koitoksien alla, että kisoihin mennään nöyränä mutta nälkäisenä. Näistä adjektiiveista tulee lähinnä mieleen huutolaispoika, joka lähtee mierontielle haarapussi olalla onneansa koettamahan jo valmiiksi alistuneena ja tietenkin nälkäisenä, kun pussissa on särpimeksi vain härski silakka. Kyllä kisoihin on mentävä uhmakkaasti hyvin agressiivisella asenteella kuvia kumartamatta, muuten ei tule mitään.”

Kieli on siitä hauska elementti, että se ei ole jähmeä vaan alati muuttuva viestinnän apparaatti. Luova kielenkäyttö on jokaisen etuoikeus, ei siihen tarvita luovan kirjoittamisen workshoppeja tai ajatushautomoja!

Tämän osoitti Aamulehden urheilutoimittaja Yrjö Kares heinäkuun lopulla, kun Suomen lentopallojoukkue pelasi maailmanliigan pelejään. Ensimmäisen, täysin penkin alle menneen Argentiina-ottelun jälkeen Kares äityi otsikoimaan seuraavasti:

Asenneuneen ei ole varaa yön yli.

Harvoin kulttuurisivuillakaan lukijoita hemmotellaan näin radikaalilla uudiskielellä! Otsikko todella haastaa lukijan paneutumaan kirjoittajan ajatusmaailmaan ja lukemaan jutun ymmärtääkseen otsikon salatut merkitykset!

Kesä ei ole mikään syy olla puhumatta politiikkaa! Niinpä Aristoteleen kantapään sitaattivinkkiryhmä tarjoaa tänään järeän luokan poliittisen lyömäaseen Porin suunnalta!

Länsirannikolla nousi alkuvuodesta pieni kohu, kun Satakunnan Kansa julkaisi paikallista kunnallispoliitikkoa kritikoivan mielipidekirjoituksen. Kyseinen poliitikko oli kannattanut Reposaaren koulun lakkauttamista, mikä sai erään ukijan kirjoittamaan tekstarit-palstalle seuraavanlaisen vastalauseen:

Herää pahvi ja pienet koulut kunniaan!

Kunnallispoliitikko hermostui viestistä ja valitti siitä Julkisen sanan neuvostoon. Neuvosto antoi vapauttavan päätöksen ja muisteli perusteluissaan, että tokaisu herää pahvi! on peräisin viidentoista vuoden takaisesta lasten suosimasta tv-ohjelmasta nimeltään Hugo. Aina välillä Hugo-peikko herätteli katsojia huudahtamalla: herää, pahvi!

Nyt jysähti tämän kesän kulttuurimatkailijan sanavarasto kertalaakista uusiksi Aristoteleen kantapään sitaattivinkkiosaston ansiosta! Kyllä, tällä kerralla tarkistamme sanavarastoamme ennen kuin pakkaamme kesäreppumme ja lähdemme kesän kulttuurikierrokselle musiikkijuhlan, kesänäyttelyn ja taidenavetan lumoihin.

Liian kauan olemme mutisseet taideteosten äärellä latteita tuntoja tyyliin ihan kiva!, tykkään!, en kyllä tykännyt! ja tuon kyllä minäkin osaisin tehdä! Kyllähän katsojien pitää pystyä hieman parempaan! Meidän pitää pyrkiä samalle henkiselle tasolle kuin taiteilija!

Kun taas on suvi suloisin, Aristoteleen sitaattivinkkijaostokin herkistyy kesäisen luonnon äärellä! Miten ylistää alkukesän tunnelmaa, kun puiden lehdet havisevat ensimmäisen kerran, kukkien tuoksu täyttää sieraimet ja varovainen vihreys täyttää maiseman?

Gotlannin piispan Israel Kolmodin oli saman ongelman äärellä juhannusaamuna 1693. Toiminnan miehenä hän sanoitti vanhaan ruotsalaiseen kansansävelmään laulun, joka tunnetaan nykyään suvivirtenä. Suvivirttä on Suomessa hoilattu jo 306 vuotta ja yhä se kaikuu monen koulun kevätjuhlassa niin meillä kuin Ruotsissa.

Suomen historiallinen Euroviisuvoitto sai suomalaiset sekaisin aina pääministeriä myöten. Eikä ihme, olimmehan kaikki oikeastaan jo luopuneet toivosta voittaa kyseinen kisa ja alistuneet ikuiseen kohtaloomme maapallon biologisena taskuna jossa on Euroopan omituisin musiikkimaku. Tähän ydinkysymykseen Lordin voittokappale ei ehkä tuonut helpotusta, mutta osoittipa, että oma selkeä näkemys on yleensä menestyksellisempi kuin levy-yhtiössä väkisin keksitty.

Lordin kappale Hard Rock Hallelujah on palauttanut jo hallelujaa-sanan maallistuneiden suomalaisten huulille. Muuta biisistä ei juuri osata, mutta varsinaista laulukilpailua seuranneet pääsivät osalliseksi hirviöporukan verbaalihuumorista heidän A4:ille kirjoittamien viestien kautta. Torilla tavataan -viesti on tuttu uhohuudahdus jääkiekkoilijoiden menestysjuhlista. Hollantilaisella internetkeskustelupalstalla Mr Finland opasti, että Alankomaissa slogan sanotaan: zie je op de marktplaats.

Näin kesälomien ja kesätöiden kynnyksellä Aristoteleen kantapään sitaattivinkkitoimituskin haluaa ottaa osaa uudesta työläisluokasta käytävään keskusteluun! Nyt emme kuitenkaan politikoi, vaan maistelemme uutta sanaa!

Viimeisen kymmenen vuoden aikana pätkätöiden tekeminen on yleistynyt niin, että liian moni joutuu rämpimään tilapäisestä työsuhteesta toiseen monen vuoden ajan. Uusi ilmiö on myös se, että hienossa maassamme ei enää aina ole mahdollista selvitä taloudellisesti rehellistä työtä tekemällä. Leipäjonojen uusi piteneminen johtuu nimenomaan työssäkäyvien köyhien saapumisesta jonon hännille. Ja moni heistä on pätkätyöläinen.

Kesän juhlien, lakkiaisten, kesähäiden ja niiden kuuluisien kaikenlaisten kissanristiäisten puheita kannattaa alkaa suunnitella jo ajoissa. Näin toukokuun loppupuolella on hyvä virittäytyä tulevaan puhetehtävään ja miettiä omia lähtökohtiaan haasteellisessa suorituksessa.

Hyvä puhe ei ole liian pitkä. Hyvä puhe herättää tunteita ja panee ajatukset liikkeelle. Joskus hyvä puhe on myös hauska. Hyvää puhetta kannattaa laatia hartaudella eikä ole noloa kääntyä ammattiauttajienkaan puoleen: kirjastoista löytyy paljon apua hyvää puhetta suunnittelevalle.

Vaikka retoriikka on yhtä vanha keksintö kuin helleeninen maailmankuva, tänäkin vuonna on ilmestynyt oppaita puheen laatijalle. Juhana Torkki esimerkiksi erittelee kirjassaan Puhevalta, että Ciceron neuvojen mukaan puhetta suunnitellessa kannattaa selkiyttää itselleen kolme asiaa: Mitä sanon? Missä järjestyksessä sanon? Millä tavalla sanon? Siitä se lähtee niin kuin ruoanlaittokin parhaimmillaan: selkeistä konstailemattomista perusasioista.

Tänä vuonna tulee täyteen 90 vuotta runoilija Lauri Viidan syntymästä. Viita on klassikko, eikä syyttä. Hänen suvereeni riimittelynsä, terävä näkökulmansa ja rikas kieli riemastuttavat lukijoita yhä.

Lauri Viidan syntymäpäivää vietetään joulukuussa, mutta nyt keväällä, kun professorit muiden muassa kömpivät kunnostamaan kesämökkejään, on ajankohtainen hetki tarttua kirvesmiesrunoilija Viidan toiseen runoteokseen nimeltään Kukunor, satu ihmislapsille.

Kuten hyvin muistamme, Kukunor ja Kalahari ovat kuusivuotiaita peikkoja, jotka asuvat professorin kesämökillä ja viettävät talvea lukemalla professorin kirjoja. Kalahari lausuu muun muassa runon, jonka on laatinut kuuluisa runoilija Heluna Himagon-Kamelungliangelon.

Näin keväällä, kun mahla alkaa virrata, sydän pamppailla ja kaupunkien pölypilvet viiltelevät keuhkorakkuloiden pintaa, on aika etsiä viikon sitaattivinkkiä nuorisomme suunnalta! Totta, lasten ja imeväisten suusta totuus kuullaan, tiesi jo vanha kansakin. Lasten maailmassa asiat ovat vielä selkeitä eikä tasaisen harmaita, kuten meillä aikuisilla, jotka usein takerrumme niihin kuuluisiin lillukanvarsiin eri vaihtoehtojen paremmuutta punnitessamme.

Nuorten koululaisten pää-äänenkannattaja Kevätpörriäinen on jälleen ilmestynyt ja sisältää monta kymmentä sivua lasten viisautta, upeista piirroksista puhumattakaan. Lehti ei keskity ainoastaan koulutuspoliittisiin mielipiteisiin vaan Kevätpörriäisen kirjoittajien aihealueet kattavat koko ihmiselämän.